Vaelluksen suunnittelu — mitä kaikkea pitää ottaa huomioon?

Vaaroja kaihtamatta
Julkaistu: 7/24/2019

Heinäkuun helteet ovat tulossa eteläiseen Suomeen ja vuoden paras vaellussesonki on vasta alkamaisillaan. Nyt on hyvä aika suunnitella tulevia seikkailuja ja kenties päivittää vaellusvarusteet ja -vaatteet kuntoon.

Perusretkeilytaidot kannattaa opetella päivä- ja viikonloppuretkillä, mutta kun nälkä kasvaa, vedetään vaelluskengät jalkaan.

Vaellusta ruska-aikaan

Iloinen vaeltaja Muotkatunturin erämaa-alueen kauniin ruskan ympäröimänä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että ei ole yhtä oikeaa tapaa vaeltaa, joten ei varmasti ole yhtä oikeaa tapaa myöskään suunnitella vaellusta. Itse pyrin tekemään retkeni eri vuodenaikoihin, erilaisissa maastoissa, erilaisilla varusteilla ja tyyliä vaihdellen. Näin toimien pysyy harrastus virkeänä, oppii uutta ja tietää paremmin jatkossa mistä tykkää ja mistä ei.

Kun puhun vaelluksesta, tarkoitan retkeä, joka kestää yli kolme yötä, varusteet kuljetetaan lihasvoimin mukanaan ja leiriä vaihdetaan yleensä joka päivä. Syy tähän on se, että retket on helpoin jakaa kategorioihin: päiväretki, yönyliretki, viikonloppuretki ja vaellus. Päiväretkellä ei vietetä yötä maastossa, yönyliretkellä vietetään yksi yö, viikonloppuretkellä menee 2 yötä ja vaellus on sitten vähintään kolme yötä.

Kerron seuraavaksi mitä asioita itse pohdin, kun suunnittelen vaellusreissua. Vaelluksien suunnittelu on muuten aivan parasta touhua, suunnitelmia on kiva saada varastoon valmiiksi ja niistä sitten poimii sopivan, kun sen aika koittaa.

Vaelluksen ajankohta asettaa vaatimuksia vaellusvaatteille ja -varusteille

Vaellusta voi harrastaa ympäri vuoden. Monen suosikkikohteessa, Lapissa on kahdeksan vuodenaikaa, jotka kannattaa kaikkia kokea vaelluksen merkeissä. Vuodenajat alkavat keväästä, kun lumet sulavat vauhdilla ja päivä pitenee kovaa vauhtia. Kevättä seuraa kevätkesä, jolloin luonto alkaa heräämään talviunestaan, se on kesän alkua, jonka jälkeen alkaa itse kesä. Kesä ei kestä kauaa Lapissa, kesällä tulevat hyttyset ja helteet. Kesän jälkeen on syyskesän aikaa, jolloin kesä alkaa olla viileämpi, yleensä mukavampi vaeltaa, hyttyset häviävät. Ruska-aika on Lapissa usein parhaimmillaan syksyllä, syyskuun toisen viikon tietämillä, syyssateet alkavat. Syystalvella alkaa tulla jo yöpakkasia, kenties luntakin ja ilmat viilenevät radikaalisesti. Talvi on kauniin kaamoksen aikaa, lunta sataa lähes päivittäin, päivä on lyhyt ja valoisaa aikaa ei ole montaa tuntia. Kevättalvi alkaa yleensä maaliskuun aikoihin ja tämä on parasta hiihtokeliä, päivisin saattaa olla reilusti lämpöasteita ja yöllä pakkasia, myös yöt alkavat olla valoisampia ja päivät pidempiä.

Kaikki ilmat ovat kauniita luonnossa nautittuna

Sumuista ilmaa ihailemassa Vätsärin erämaa-alueen syvyyksissä.

Vuodenaika asettaa yleensä tarpeet, jotka määräävät jo pitkälti vaellusvaatteet ja -varusteet. Vuodet eivät ole veljiä keskenään ja vuodenaikojen ajankohdat vaihtelevat usein paljonkin, tällöin pitää vain tarkkailla sääennusteita ja tehdä valinnat vallitsevien säiden mukaan. Varsinkin korkeammalla retkeillessä kannattaa aina varautua pahimpaan ilmaan. Vuoristossa törmää talvikeleihin kesälläkin. Talvella kannattaa alkaa seuraamaan lumitilannetta jo pari viikkoa ennen itse lähtöä hiihtovaellukselle.

Vaelluskohteen ja -reitin valitseminen on usein hauskin tehtävä

Suomessa ja Pohjoismaissa on valittavissa maailmankin mittapuulla aivan huikeita vaelluskohteita. Suomessa retkeilyä harrastetaan useimmiten kansallispuistoissa, retkeilyalueilla, luonnonpuistoissa ja erämaa-alueilla. Tärkeintä on aina selvittää alueen säännöt, säännöt vaihtelevat kohteen mukaan. Tässä parhaimpana apuvälineenä on metsähallituksen ylläpitämä luontoon.fi-sivusto.

Käteviä karttapalveluita reittien ja kohteiden suunnitteluun on esimerkiksi retkikartta.fi, karttapaikka.fi ja uusi, vielä kehitteillä oleva mielenkiintoisen oloinen matkailukartta.fi.

Suunnistustaito on hyvä opetella kartan ja kompassin avulla

Karhunpolulla Itä-Suomessa, lähellä Patvinsuon kansallispuistoa.

Moni kyselee vaellusreittejä Facebookin vaellusryhmissä ja niitähän Suomessa riittää ja alkuun näillä reiteillä kannattaakin taitonsa opetella. Itse suosin kuitenkin kohteita, jotka ovat kaukana reiteiltä, kaukana muista ihmisistä. Suunnittelen alustavan reitin kartalta ja sitä sitten usein hiukan muutetan vaelluksen aikana. Reitin varrelle koitan saada ujutettua kaikki etukäteen mielenkiintoiselta tuntuvat kohteet kartalta. Vinkkejä hienoista paikoista kyselen välillä foorumeilta ja kavereilta.

Kungsledenin reitti on nopeakulkuinen kevyillä varusteilla

Ruotsin kuuluisa Kungsleden on suosittu vaellusreitti.

Vaelluksen päivämatka riippuu paljon maastosta, kantamuksesta, päivän kunnosta ja fiiliksestä. Merkityillä poluilla myös vauhti on nopeampaa, mitä liikkuminen metsässä suunnistaen. Usein suosittelen aloittelijoille, että laskee maksimissaan 10-15 km päivämatkaksi. Jos vetää liian pitkiä matkoja heti alkuun, voi monelle jäädä liian epämukava olo vaelluksesta harrastuksena.

Ennen lähtöä yritän hahmottaa alueen kartan päähäni isona yleiskuvana. Mietin, että jos eksyn tai jos jostain syystä joudun evakoimaan itseni ilman karttaa, mitä vaihtoehtoja minulla on. Yleensä erämaa-alueiden reunoilla menee tie, joki tai vastaavaa ne on hyvä laittaa mieleen.

Kansallispuistoista löytyy hyvät palvelut

Suomessa on 40 kansallispuistoa ja ne ovatkin monen vaeltajan suosikkikohteita. Jokaisessa kansallispuistossa on omat sääntönsä. Yleensä sääntöinä on, että yöpyä ja tulet saa vain niihin merkatuilla paikoilla ja poluilla kehotetaan pysymään. Kansallispuistoissa onkin yleensä hyvät tulipaikat puuhuollolla, leiripaikoilta löytyy käymälät ja reitit on hyvin merkattuja. Huom, kaikissa kansallispuistoissa ei saa yöpyä, tarkasta säännöt aina etukäteen.

Tulipaikoilla istuskellen viihtyy aina

Tulilla Liesjärven kansallispuiston tulipaikalla.

Kansallispuistojen hyvän infran takia ne soveltuvat hyvin aloittelijoille. Laavut ja tulipaikat ovat hyvin huollettuja. Käymme yleensä itse kansallispuistoissa sesonkien ulkopuolella, jolloin poluilla ei ole juuri muita ja laavuilla saa istua omassa rauhassa. Sesonkiaikana suosituimmissa kansallispuistoissa voi olla jopa hiukan ”ruuhkaa”.

Retkeilyalueilla on omat sääntönsä

Suomessa metsähallituksen ylläpitämiä retkeilyalueita on seitsemän kappaletta. Moni retkeilyalue on muutettu kansallispuistoksi. Retkeilyalueet monelta saattavatkin unohtua, kun kohteita mietitään. Itsekin olen käynyt vain kolmella listan retkeilyalueella, mutta jokaista voin suositella monipuolisena kohteena.

Itse pyydystetty kala maistuu aina parhaimmalle

Ruunaan retkeilyalueelta löytää erämaista maisemaa, loistavat tulipaikat, hyvät kalastusmahdollisuudet ja mahtava joki koskimelontaan.

Luonnonpuistoissa on tarkat säännöt ja rajoitukset

Luonnonpuistoista löytää mahtavia nähtävyyksiä. Osa luonnonpuistoista on täysin suljettuja. Osa kohteista on sallittuja vain päiväretkille, joistakin löytää yöpymismahdollisuuksia, kuten Kevon luonnonpuisto. Liikkuminen on yleensä rajoitettu vain poluille ja säännöt ovat erittäin tarkkoja. Kannattaa olla tarkkana, ettei tee mitään kiellettyä.

Erämaa-alueet ovat kokeneen vaeltajan pääkohteita

Suomessa on Lapissa 12 erittäin kaunista erämaa-aluetta. Erämaa-alueilla ei juurikaan ole merkittyjä reittejä ja liikkuminen tapahtuu itse suunnistamalla. Autiotupia lyötyy yleensä kyllä muutama, mutta niille ei välttämättä johda mitään polkuja. Erämaa-alueilla saa yleensä majoittautua minne haluaa ja tulet saa tehdä muutaman rajoituksen saattelemana myös melko vapaasti. Tietenkään metsä- ja ruohikkopalovaroituksen aikaan tulia ei saa tehdä.

Erämaa-alueet eivät ole välttämättä paras kohde, jos kyseessä on ensimmäinen vaellus. Vaatimuksena on varmat suunnistustaidot ja kokemusta haastavista sääolosuhteista.

Monen mielestä Vätsäri on Suomen erämaiden kuningas

Vätsärin erämaa-alueen kaunetta. Ei ruuhkaa, ei kiirettä. 

Itselläni on tavoite tehdä jokaiselle erämaa-alueelle kolme vaellusta. Tarkoitus olisi tehdä talvivaellus, melontavaellus ja ihan normaali vaellus kävellen. Näin pääsee kokemaan alueet eri vuodenaikoina ja erilaisissa maastoissa liikkuen. Talvella liikutaan paljon soiden päällä ja alangoilla, meloen liikutaan vesistöjä pitkin ja lämpimään aikaan käveltävät vaellukset usein osuvat tunturiylängöille ja korkeimmille paikoille.

Melontaretkien paras sesonkiaika on Lapin kevät, joka hiukan vaihtelee vuosittain, mutta on siinä kesäkuun aikana. Tällöin virtaamat ovat joissa parhaimmat. Vaelluksen parasta aikaa on kesäkuun alku ennen hyttysiä ja sitten taas elokuusta eteenpäin ruska-ajan ohi.

Ruotsin ja Norjan puolelta löytää vuoristoa

Kun halutaan kokea jotakin paljon Suomesta eroavaa, mutta jotenkin niin samanlaista, on Ruotsin ja Norjan puolella paljon annettavaa. Omasta mielestäni maailman parhaat vaelluskohteet löytyvät Pohjoismaista.

Tunturiasemilla voi käydä shoppailemassa vaikkapa keksejä

Aktsen tunturiasema Ruotsin Sarekin kansallispuiston läheisyydessä.

Ruotsissa on hyvä harjoitella vuoristoisessa ympäristössä toimiminen vaikkapa Kungsledenin poluilla tunturiasemalta toiselle liikkuen. Tällöin STF-jäsenenä voit käyttää asemien palveluita halvemmalla hinnalla, jos et ole jäsen, voi asemilta usein käydä ostamassa vaellusruokaa ja herkkuja.

Ruotsin kansallispuistot poikkeavat Suomesta siinä mielessä, että ne muistuttavat enemmän meidän erämaa-alueitamme. Sarek ja muut vuoristoiset paikat ovat haastavia maastoja ja vaatii hiukan totuttelua ja uuden oppimista.

High coast trail kulkee pitkin mahtavia maisemia

Yksi mielenkiintoinen kohde Ruotsin puolella on Höga Kusten, josta löytyy kaunis The High Coast Trail

Retkelle yksin vai porukassa?

Moni vaeltaja on tottunut liikkumaan yksin ja varmasti nauttii paljon vapaudesta, jonka voi vain yksin liikkuessa kokea. Osalla taas on vaikeuksia löytää seuraa vaelluksillensa. Tähän löytyy usein apua Facebookin vaellusryhmistä.

Vuoristoisissa kohteissa on kiva jäädä nauttimaan näköaloista

Viiden hengen packraft-tiimi etsimässä Kaitumjoen yläjuoksua Pohjois-Ruotsissa.

Itse huomasin melko nopeasti, että pidän eniten vaelluksista, joissa vaimoni on mukana. Toimimme hyvin tiiminä ja olemme kokeneet paljon yhdessä. Pian myös aloimme saada samanhenkisiä ystäviä ja huomasin, että jaetut kokemukset ovat niitä parhaimpia. Pääosin yritämmekin saada aina niin monta ystäväämme mukaan, kuin mahdollista.

Ryhmässä liikkumisessa on kuitenkin omat haasteensa, varsinkin jos harrastuksena on extremelaji, kuten packrafting. Packrafting-vaelluksilla on turvallista olla mukana hyvä tiimi. Hyvä tiimi pelaa koko ajan yhteen ja varmistaa toistensa turvallisuuden. Hyvä tiimi harjoittelee turvallisuusasioita matkan aikana ja joka päivä pidetään palaverit, joissa sovitaan asiat yhdessä. Hyväksi havaittu packraft-tiimin koko on n. 4 henkilöä, voi olla muutama enemmän, mutta ei mielellään vähempää.

Ivalon kultajoella löytyy historian havinaa

Kolmen hengen Ally/Packraft-tiimi toimi loistavasti Ivalojoella. Apua sai aina kaverilta vaikka sitä ei tajunnut pyytääkään.

Olen oppinut, että kannattaa ennen pitkää yhteistä vaellusta testata sopiiko ryhmän kemiat yhteen lyhkäsemmällä retkellä, onko muilla samanlainen rytmi ja halutaanko vaellukselta samoja asioita? Joillekin ihmisille on tärkeintä tehdä pitkiä matkoja ja kokea vaellus jonkinlaisena harjoitteena, jotkut taas haluavat liikkua hitaasti ja nautiskellen. Olemme ryhmässä etukäteen pohtineet tyylin, jolla lähdemme tulevaan retkeen. Otammeko kevyet vai painavat kantamukset ja sovimme ryhmän kesken ryhmäkohtaisia varusteita, joita jaetaan tasan kaikkien kannettavaksi.

Vaellusta voi harrastaa monella eri tyylillä

Tyylin retkelle määrää usein kuljetaanko jalan, suksilla vai kanootilla/kajakilla. Vuodenajat, säät ja kohde asettaa omat haasteensa, mutta tyyliä voi itsekin miettiä monesti ennen vaellusta. Aina ei tarvitse mennä samoilla rutiineilla.

Mietimme usein ennen vaellusta, että mitä me haluamme. Haluammeko kerätä mahdollisimman paljon kilometrejä kevyilla varusteilla, haluammeko ottaa rennosti lyhyemmillä siirtymillä ja nauttia enemmän hyviä ruokia (lue painavia) jne.

Sarek on ehkä Pohjoismaiden mantereen puolelta haastavin vaelluskohde

Nimetön järvi ja kaunis leiripaikka Sarekin kansallispuistossa, Ruotsissa.

Omistan itse kolme rinkkaa ja neljäs on tilauksessa. Telttoja löytyy varustehuoneesta jo kuusi kappaletta. Löytyy parit sukset, packraft, kolme ahkiota ja hyllymetreittäin vaellusvarusteita. Kuulostaa hullulta, mutta nämä varusteet mahdollistavat mitä monipuolisimmat retket, eri tyyleillä tehden.

Minulla on näkemys, että harrastuksiin rahan sijoittaminen on järkevää. Ne eivät tuota rahallista voittoa, mutta antavat elämää suurempia elämyksiä. Eipä tarvitse surkutella kuolinvuoteella, että miksen toteuttanut unelmiani…

Mitä syödä ja juoda vaelluksella?

Tätä kysymystä kuulee todella usein kysyttävän ja on myös Facebookin vaellusryhmissä yleinen kysymys. Yhtä oikeaa vastausta ei voi tähänkään antaa. Periaatteessa voit syödä samaa ruokaa, mitä valmistat kotonakin, tai sitten ostat valmista retkiruokaa tai teet jotakin siltä väliltä. Valmisruoat vaellukselle ovat se helppo vaihtoehto, mutta vaellusruoka voi olla myös monipuolisempaa, jokainen voi itse päättää paljonko haluaa käyttää aikaa ruoanlaittoon.

Risukeittimen kanssa tehty ruoka maistuu jotenkin aina paremmalta

Risukeittimen kanssa ruoanlaitossa on enemmän tunnelmaa.

Ruoanlaittoon tarvitsee yleensä jonkinlaisen keittimen, vaihtoehtoina on esim. kaasu-, bensa-, sprii- ja risukeitin. Puuttomilla paikoilla kaasukeitin on lämpimään aikaan yleensä paras vaihtoehto, talvella varmempaa on käyttää bensa- tai monipolttoainekeitintä.  Spriikeitin on yksi halvimpia vaihtoehtoja ja oli ennen vanhaan se yleisin, mutta kaasukeitin on nopeudellaan ja tehokkuudellaan melkeinpä jo syrjäyttänyt spriikeittimet. Risukeitin on harvalla käytössä, se vaatii hiukan opettelua ja risuisen retkikohteen, mutta on oma suosikkini avotulen ohella. Risukeitintä ei saa enää myöskään käyttää metsähallituksen alueilla metsäpalovaroituksen aikana.

Nuotiolla tehty ruoka on ehkä se paras ruoka

Päivällinen valmistumassa nuotiolla Sjaunjan luonnonsuojelualueella, syvällä Ruotsin Lapin erämaassa.

Syömme vaimoni kanssa pääosin retkillämme kasvis- ja vegaaniruokaa, toki välillä myös hiukan lihaakin. Kasvispohjainen ruoka on kevyempää, säilyy paremmin ja on mielestäni maukkaampaa, mitä liharuoat. Myös vastuullisuus on ajanut meitä kohti kasvisruokaa. Kuivatamme yleensä vihannekset itse kotona ja valmistamme valmiita annospusseja (vedenpitävässä salpapussissa), joissa on kahdelle hengelle yhden päivän ruoat. Näin on myös helppoa laskea vaellukselle mukaan oikea määrä ruokaa. Makkarat ovat jo vuosia sitten jääneet kaupan hyllylle. Makkarat ovat painavia paino/ravintoaine -suhteeltaan.

Hillaa ja mustikkaa lettujen päälle

Kesällä alkaa marja-aika, jolloin metsät ovat täynnä herkkuja.

Vesi suositellaan aina puhdistettavaksi. Itse kuitenkin juon aika pitkälti suoraan vesistöistä, teen vain aistinvaraisen tutkimuksen ennen hörppäystä. Paras juomavesi löytyy kylmästä, nopeasti liikkuvasta purosta. Riskit saada jokin pöpö on kuitenkin aina olemassa, joten jonain päivänä tulen istumaan pidemmän aikaa pusikossa vatsaa tyhjentäen.

Villiyrtit ja itse kalastetut kalat ovat lähiruokaa parhaimmillaan

Juuri kalastettua harjusta ja maitohorsmaa keittymässä lisukkeeksi.

Puhdistuksen voi tehdä keittämällä, n. 80 asteen jälkeen on on melkeinpä kaikki mahdolliset bakteerit kuolleet. Varminta on kuitenkin antaa veden kiehua kunnolla hetken aikaa. Muita vaihtoehtoja on suodattimet ja tabletit. Meillä on kyllä käytössä Befree-suodatin ja LifeStraw-pullo. LifeStraw-pullo on loistava vaikkapa meloessa, siitä voi suoraan suodattimen läpi imemällä juoda vettä. Olen juonut vettä esimerkiksi Vantaanjoesta ja likaisesta Coloradojoesta Grand Canyonilla. Befree on taasen loistava, nopeakäyttöinen suodatin, kun halutaan puhdistaa vettä isompaan astiaan.

Yleensä astioiksi riittää yksi kuppi ja lusikka

Tarvitset tietysti myös retkiastiat, astia jossa keität veden/valmistat ruoan ja  ateriointivälineet, minulle on riittänyt kuppi ja lusikka. Kuksa on usein mukanani kahvinjuontia varten ja välillä siitä kumoan kitaani aperatiivin/jälkiruokajuoman (jos tiedät mitä tarkoitan).

Majoitteen valinta

Majoitteiden valinnasta kirjoitimme Elämää Ulkona vinkkeihin täällä. Itse pidän paljon tarpista majoitteena, se ei tosin sovellu oikein puuttomille alueille, eikä ole paras valinta räkkäaikaan. Tällöin käytän useimmiten ultralight-majoitteitani, mutta tunneliteltta on sitten heti seuraava valinta.

Tunneliteltta on hyvä valinta vaellukselle Lappiin

Tunneliteltta toimii hyvin pohjoisen erämaissa, kun se on pitkä sivu tuulen suuntaisesti. Tunneliteltoissa on myös usein mukava absidi (eteinen), jossa voi varovaisesti kokkailla huonolla kelillä.

Turvallisuus vaelluksilla

En halua pelotella riskeillä, mutta niistä on hyvä aina puhua. Käytössäni on ollut riskienhallinnassa taulukko, jota voi soveltaa myös vaellukseen. Taulukko auttaa ajattelmaan mitä riskejä on olemassa ja mitä niille voi tehdä.

Tätä ei tietenkään tarvitse täyttää jokaiselle vaellukselle, mutta taulukon kautta ajatteleminen on itselleni helpompaa. Olen miettinyt kaikki mieleen tulevat riskit läpi ja asettanut ne taulukkoon. Jokaiseen riskiin on hyvä miettiä, voiko riskiä jotenkin pienentää ja miten tällaisen tapahtuman sattuessa toimitaan. Yhden kerran jälkeen ne alkaa jo hahmottamaan ilman taulukkoa.

Riskienhallinta taulukko

Taulukkoon voi sijoittaa sitten mietittyjä riskejä. Esimerkiksi: Kaatuminen kävellessä: todennäköisyys saattaa olla kohtalainen ja seuraamus kohtalainen. Kaatuminen meloen koskessa: todennäköisyys voi olla suuri ja seuraamus vakava. Kun ruksi tulee tuohon oikeaan alanurkkaan, jotain pitää tehdä riskiä pienentääkseen tai jättää kyseisen riskin asia kokonaan tekemättä.

Me olemme reagoineet kaatumiseen meloen koskessa -riskiin seuraavilla tavoilla: pahimmat kosket vältetään kävelemällä ne ohi, harjoittelemme koskimelontataitoja jatkuvasti, kävimme Rescue 3 -koskipelastajakurssin ja harjoittelemme pelastustaitoja ja koskissa uimista todella paljon. Meillä on myös tarvittavat koskipelastuksessa tarvittavat välineet mukanamme.

Rennosti ottava meloja Sjaunjan erämaassa

Kun riskit on mietitty, voikin ottaa rennommin.

Jotkut riskit voivat olla aineellisia, kuten varusteen tai vaatteen rikkoutuminen. Siihen voi varautua korjaustaidoilla ja välineillä, sekä vakuutuksella. Vakuutus on muuten myös sellainen, että kannattaa tarkastaa aina ennen lähtöä, että se kattaa vaelluksella tapahtuvat vahingot.

Pakkauslista vaellukselle

Monesti kysellään myös pakkauslistoja vaelluksille. Näihin kannattaa aina suhtautua suurella varauksella. Jokainen päättäköön itse mitä sinne kantaa ja mitä ei. Suuntaa-antavia ne kuitenkin ovat ja teenkin tähän oman listani, mutta muistakaa varoitukseni.

Vuoristossa saattaa iskeä talvikelit keskellä kesääkin

Välillä saa keskellä heinäkuutakin nauttia talvisista keleistä vuoristossa. Pian tämän kuvan ottamisen jälkeen alkoi sataa lunta.

Alkuun kannattaa tehdä itselleen pakkauslista ja merkata listaan, kun kyseinen vaate tai varuste on pakattu rinkkaan. Jos on oikein huono muisti, kuten itselläni, niin voi myös merkata, kun se on laitettu auton kyytiin. Kerran jos toisenkin jotakin unohtunut kotiin…

Pakkauslista vaellukselle (varusteet, jotka lähes aina mukana):

Rinkkaan (vaatteet ja makuupussi vedenpitävässä kuivapussissa):

Majoite, keitin + polttoaine, kattila, ruokailuastiat, kuksa, puukko, tulentekovälineet, ensiapulaukku, makuualusta, makuupussi + makuupussilakana, lämmintä ja sateenkestävää vaatetta, varasukkia, alushousut, aluspaita, hygieniavälineet, mahdolliset lääkkeet, aurinkolasit, aurinkorasvaa, GPS-laite, juomapullo, mahdolliset vedenpuhdistusvälineet, otsalamppu pimeään aikaan, vessapaperi vedenpitävässä pussissa ja ruokakassi.

Kannan myös mukanani kameravälineitä ison kasan. Joskus mukana on pieni matkapyyhe uinteja varten. Kirves on harvoin mukana, mutta omistan yli 20 kirvestä, joten välillä sellainenkin eksyy rinkkaan. Mukaan myös roskapussi, ei jätetä jälkiä luontoon.

Ensiapulaukku monelta unohtuu matkasta

Ensiapulaukussani on älytön puhelin, jossa akku kestää kuukausia, tällä voi soittaa hälytyskeskukseen ilman sim-korttia. Myös ylimääräinen kompassi ja tulentekovälineet kulkevat samassa paketissa.

Päälle (kolmikerrospukeutumisesta voit lukea lisää täältä):

Kengät + vaellussukat, vaellukseen sopivat alusvaatteet, vaellushousut, hengittävä päällyspaita, päähine, mahdollisesti käsineet, karttalaukku + kartta + kompassi, monitoimityökalu vyöllä ja vaellussauvat kädessä.

Tärkeintä ottaa mukaan iso pussillinen seikkailumieltä ja iloinen asenne. Nämä, kun ovat mukana, niin voit unohtaa kotiin puolet äsken mainituista ja kuitenkin saat tehtyä upean vaelluksen.

Packraft-varusteet:

Mikäli vaelluksella on mukana packraft, niin mukaan tulee vielä: bow bag -keulalaukku, 4-osainen mela, kuivapuku, melontakengät (usein jo jalassa), melontaliivit, kypärä (jos koskia), GoPro-kamera kiinnikkeineen ja pelastusvarustesetti: heittoköysi, kolme lukittavaa kiipeilykarabiinia, 4m webbing-hihna, kaksi taljarullaa ja kaksi prusik-narua.

Talvivaelluksille tulee jo niin erilaiset vaatteet ja varusteet, että jätän ne tässä kirjoituksessa mainitsematta. Kirjoitellaan niistä sitten talven lähestyessä.

Kotiin jätetään:

Stressi ja kiire.

Kaunista Lapin maisemaa Vätsärin erämaasta

Kirjoituksesta tulikin lopulta todella pitkä, mutta kävin aiheita läpi todella pintapuolisesti. Näistä voisi kirjoittaa helposti jopa paksun kirjan. Vaellus harrastuksena ei kuitenkaan ole vaikeaa, eikä monimutkaista, ellei halua siitä sellaista tehdä. Tärkeintä on saada rohkeus lähteä kokeilemaan lajia ja kun ensimmäinen vaellus on tehty, ei paluuta yleensä ole. Olet uusi ihminen.

Jos sinulla on jotain kysyttävää vaelluksesta, niin helpoiten minut tavoittaa sähköpostilla caj@sos.fi. Ei muuta, kuin ikimuistoisia seikkailuja! Pitäkää hauskaa turvallisesti!