Packrafting on uusi seikkailulaji Suomessa

Vaaroja kaihtamatta
Julkaistu: 3/1/2019

Päälajikseni on viime vuosina muodostunut packrafting. Voisin teille hiukan avata tätä rakasta lajia; Packrafting on monelle varmasti uusi termi ja se tarkoittaa lyhyesti sanottuna pientä ilmatäytteistä ”kajakkia”, jota voi kantaa repussa, rinkassa, matkalaukussa tai vaikkapa polkupyörän tarakalla.

Vaimoni Katja melomassa nimettömällä järvellä Vätsärin erämaa-alueen syvyyksissä.

Raftin pieni koko avaa paljon uusia mahdollisuuksia. Packrafteja valmistaa jo useampi yritys ja lauttoja löytyy paljon eri tarkoituksiin. Pienimmät lautat ovat tarkoitettu lähinnä tyynen vesistön ylitykseen, tasaiselle vedelle on omat lauttansa ja kaikkein kestävimmät raftit ovat suunniteltu kivikkoisille joille ja ne soveltuvat rajuun koskimelontaan.

Katja ja Peter kipuamassa tunturien yli Ruotsin Lapissa, yhdeksän päiväisellä retkellä sattui ja tapahtui.

Packraft soveltuu seikkailuille, joissa yhdistetään vaellus ja melonta. Liikkumavälineeksi voi ottaa myös polkupyörän. Tavalliselle vaeltajalle joet ja järvet ovat kierrättäviä esteitä, packraftaajalle nämä ovat yleensä moottoriteitä. Suomi ja Ruotsi ovat täynnä vesistöjä ja ovatkin paratiisi packraftiä harrastavalle seikkailijalle.

Sjaunjan alueella Pohjois-Ruotsissa ei ole ruuhkaa. Melonta-aikaa on muutama viikko, jonka jälkeen alkaa paha räkkäaika (Euroopan suurimmat suoalueet) ja pian sen jälkeen tuleekin jo ensilumi.

Syvältä erämaista löytyy vesistöjä, joissa ei ole ennen kukaan todennäköisesti melonut. Painavaa kanoottia tai kajakkia ei kovin moni selväjärkinen lähde repimään kovin pitkälle poluttomaan erämaahaan. Packraftiä olemme kantaneet useamman päivänkin löytääksemme kaukaisimmat erämaajärvet ja joet.

Meloessa rinkan saa kiinnitettyä joko lautan etuosaan tai joissakin packrafteissä on TiZip-vetoketjulla avattava runko, jolloin lautan sisälle saa sijoitettua rinkan sisältöineen. Keulaan on saatavilla vedenpitävä säilytyslaukku, johon on hyvä laitettaa siirtymien aikana tarvittavat varusteet ja eväät.

Omat varusteeni koskimelontaretkellä, kuvassa Ursuit Gemino Venture GTX -kuivapuku.

Perusvarusteet packraftin lisäksi on mela, joka on yleensä kaksilapainen kajakkimela. Joissakin kaksipaikkaisissa lautoissa on parempi käyttää yksilapaista kanoottimelaa. Melaan kannattaa sijoittaa alussa jo hiukan enemmän rahaa ja packraftaajat käyttävät usein kahteen tai neljään osaan menevää melaa. Neliosainen menee rinkan tai matkalaukun sisälle ja helpottaa kuljettamista. Hyvä mela on ergonominen käyttää ja erämaassa ei halua melan rikkoutuvan.

Melontaliivit on päällä aina, kun ollaan vesillä. Mitä tahansa pelastusliiviä ei kannata käyttää, koska niissä on todella kömpelöä meloa. Suosin itse melontaliiviä, jossa on kivasti taskuja. Koskimelontaan kantavuus kannattaa olla yli 70N.

Kuivapuku antaa hyvin suojaa ja helpottaa kummasti elämää, meillä on käytännössä aina meloessa kuivapuku päällä, mutta oikein lämpimällä kelillä märkäpukukin voi olla hyvä vaihtoehto. Kuivupuku on tärkeä turvallisuusväline kylmillä vesillä ja koskissa. Suomessa vedet saattavat olla kylmiä järvillä kesälläkin.

Kun melotaan koskissa on kypärä päässä, mikään tahansa pyöräilykypärä ei välttämättä ole paras vaihtoehto ja suosittelen itse hankkimaan melontakypärän heti alkuun, se soveltuu parhaiten tietenkin melontaharrastukseen.

Kenkien on todella tärkeää olla kunnolliset. Pidemmillä reissuilla yleensä patikointi ja melonta tehdään samoilla kengillä, ettei tarvitse kantaa mitään ylimääräistä. Tällöin hyvä vaihtoehto on polkujuoksukenkä. Polkujuoksukenkä on mukava patikoidessa (vaellussauvat tueksi), kengät kestävät runtua, niissä on hyvä pito märkänäkin eivätkä polkujuoksukengät pelkää vettä muutenkaan.

Packraft-retkillä tarvitaan myös toimiva vaatetus, kuivapuvun alla merinovillatuotteet toimivat todella hyvin ja on suuri osa turvallisuutta. Myös kaikki perusretkeilyvälineistö ja taidot ovat tarpeen. Packraftingissä myös retkeilyvarusteiden tilavuus, paino ja kestävyys on tärkeässä asemassa.

Katja näyttää mallia, miten melotaan Grand Canyonilla! Katjalla on yllään Ursuit AWS Lady -kuivapuku.

Koskimelonnassa sitten tarvitaan jo lisää varusteita, jolloin mukana on myös heittoköysi ja aina, kun on mukana köysi, niin liiveistä löytyy jokipuukko, esim. Gerber River Shorty. Lisäksi mukana on erinäinen määrä kiipeilyvarusteita, joita tarvitaan pelastustehtävissä. Näilläkään varusteilla ei tosin tee mitään, jos niitä ei osaa käyttää, joten koskimelontaan suosittelen pelastuskoulutusta, kuten kansainvälinen Rescue 3 -koulutus.

Joulukuussa melomassa Turun Aurajoella.

Packraftiä ei kuitenkaan aina tarvitse kantaa kaukaisemmalle erämaa-alueelle, vaan pienen kokonsa takia se on myös mitä mainioin lähiretkeilyväline. Polkupyörällä ja bussilla saa logistiikan onnistumaan monipuolisille lähiretkiseikkailuille! Melomalla omaltakin lähialueilta löytää hyvinkin erikoisia retkikohteita, varsinkin urbaaneilta alueilta.

Jos talvella ei riitä lumet ja pakkaset talviaktiviteetteihin, on vaihtoehtona usein melonta. Melontakausi voikin eteläisessä Suomessa olla joskus todella pitkä.

Soca-joki Sloveniassa on todella kaunis melontakohde!

Meidän packraftimme ovat niin pienet, että ne mahtuvat myös isoon matkalaukkuun tai rinkkaan. Olemme tehneet melontamatkoja mm. Ruotsiin, Norjaan, Islantiin, Portugaliin, Sloveniaan ja USA:han.

Sanomatta selvää, että packraft mahtuu myös kotona pieneen tilaan. Kova kanootti tai kajakki vaatii myös autolta kattotelineen tai peräkärryn, kun packraftin heittää vaivatta takaluukkuun.

Miksi me hankimme packraftit?

Olin suunnitellut meille melontaretkeä Vätsärin erämaa-alueelle. Ajatuksissani oli vuokrata kanootti n. kuukaudeksi käyttöömme. Kanootilla melonnasta minulla oli hiukan kokemusta pohjilla. Huomasin kuitenkin melko nopeasti logistiset haasteet kanootin kanssa liikkuessa, huonon saatavuuden ja korkeat vuokrahinnat. Aloin laskemaan hintoja ja mietin, että voisi olla järkevämpää ostaa oma kanootti, sille voisi olla käyttöä myös jatkossa.

Aloin kysellä vaihtoehtoja Facebookin ryhmissä sekä vaellusfoorumilta ja törmäsinkin moneen kertaan kummalliseen sanaan, packraft. Minua epäilytti suuresti lauttojen korkea hinta ja niiden kestävyys kivikkoisessa Vätsärissä. Muutaman Youtube-videon jälkeen karisi epäilykset kuitenkin melko nopeasti, kun huomasin kovimpien tyyppien laskevan niillä vesiputouksia ja rempovan kivikkoisissa, matalissa puroissa.

Ruotsin ensimmäinen packraft-miitti 2016.

Vaimoni yleensä lähtee aina mukaan hulluihin ideoihini ja ostimme lyhyen harkinnan jälkeen packraftit itsellemme. Treenasimme lajia ensin puoli vuotta ja sitten oli jo aika lähteä seikkailemaan erämaihin!

Aluksi vannoimme, että koskiin emme ikinä mene, se ei ole meidän juttu, mutta toisin kävi. Vaellus oli meille aina keino päästä muita ihmisiä karkuun, mutta siinäkin mielessä meni hommat uusiksi. Minua pyydettiin mukaan Ruotsiin packraftaajien tapaamiseen ja kun kutsu seikkailuun tulee, niin minä olen heti rinkkaani pakkaamassa!

Ruotsin packraft-tapaaminen 2018.

Tapaaminen mullisti elämäni, voisi sanoa kliseemäisesti. Löysin paljon samanhenkisiä ihmisiä ja sain monta rakasta ystävää. Voisi sanoa, että parhaat ystäväni tänä päivänä löytyvät juuri tämän lajin harrastajista. Olemme tehneet tälla porukalla jo uskomattoman monta packraft-retkeä ja toki käymme samalla porukalla vaeltamassa ilman lauttoja ja teemme myös hiihtovaelluksia talvisin.

Mikä on parasta Packraftingissä?

Olen usein miettinyt miksi rakastuin lajiin. Varmasti suurin syy on se, että vaikka normaali vaellus onkin hienoa, niin kyllä packraftin kanssa se muuttuu väkisinkin seikkailuksi! Eikä haittaa tee, että lautta on niin helppoa säilöä kotona ja lähtökynnys lähiretkillekin on todella alhainen.

Packrafting on haastavissa olosuhteissa myös joukkuelaji. Olen paljon harrastanut joukkuelajeja nuorena, kuten jääkiekkoa, jalkapalloa ja salibandyä ja kyllä se yhdessä harrastaminen on mukavaa.

Ystäväni Jeremie laskemassa vesiputouksia Ruotsissa, Hemavanin lähistöllä.

Packrafting on myös niin halutessaan extreme-laji. Esimerkiksi skeittauksessa, jos kaadut ja kolhit itsesi, sinut voidaan luututa asfaltilta ambulanssin kyytiin ja pääset sairaalaan paikattavaksi, jos kolhit itsesi koskenlaskussa, ongelmat ovat vasta alkamassa. Tällöin sinut pelastaa kaverisi. Tämän takia kannamme mukanamme pelastusvälineitä ja mikä tärkeintä, harjoittelemme pelastautumisharjoituksia joka kerta, kun olemme retkillämme. Myös packraft-miitit aloitimme melko pitkälti sen takia, että saamme yhtenäistettyä turvallisuuskäytännöt lajin harrastajien kesken.

Tällaisissa olosuhteissa retkiä tehdessä porukka hitsautuu kiinni ja ystävyyssuhteet ovat todella läheiset piirimme kesken. Motivaatio itselleni harjoitella pelastustehtäviä ja ostaa siihen välineitä tulee siitä, että tarvittaessa pystyn pelastamaan ystäväni ja he tekevät saman minulle!

Syysmiitti Teijon kansallispuistossa 2019.

Myös Suomessa toimii tiivis packraft-yhteisö, jonka tukirankana on Facebook-ryhmä ja omat kotisivut ovat myös tulossa. Viime vuonna yhdistimme myös Pohjoismaissa voimamme ja perustimme ryhmän, jossa luomme yhteisen tapahtuman joka vuosi, paikka vaihtuu aina vuorotellen osallistujamaiden kesken. Osallistujia tulee n. 10 eri maasta. Kävimme vaimoni kanssa myös Euroopan miitissä Sloveniassa 2018, saimme jälleen paljon uusia ystäviä ja Euroopan tapahtumasta on tulossa meille joka vuotinen perinne.

Tässä oli lyhyt oppimäärä packraftingistä. Videoitani retkistäni löydät täältä. Vastaan mielelläni kysymyksiin sähköpostilla caj@sos.fi. Lajista kiinnostuneille suosittelen Facebook-ryhmään liittymistä ja tapahtumiin osallistumista.