Miten pukeutua vaellukselle?

Edessä on noin viikon mittainen vaellus pohjoismaisessa tunturimaastossa. Mitä sinne kannattaisi laittaa päälle, kun sää voi vaihdella tyynestä tuuliseen ja rännästä lähes helteeseen? Erilaisia pukeutumistapoja viikon kestävälle vaellukselle on varmasti yhtä monta kuin on itse vaeltajiakin. Joku suosii softshelliä, joku G-1000:ta, yksi vannoo kaikessa villan nimeen, joku marssii aina kuoressa ja toinen taas tykkää käyttää tekokuituja. Mitä enemmän vaelluskilometrejä kertyy mittariin, sitä paremmin oppii sen, mikä variaatio sopii juuri itselle parhaiten.

Perussääntönä kannattaa kuitenkin aina noudattaa yhtä ohjetta: kerrospukeutuminen. Alimmaiseksi kerrokseksi puetaan ihonmyötäinen ohut, hyvin kosteutta siirtävä aluskerros. Sen jälkeen tarvittaessa sään mukaan vedetään päälle lämmittävä välikerros, joka voi olla esim. fleeceä tai villaa. Ja päällimmäiseksi säältä suojaava kerros.

Seuraavassa käyn läpi oman hyväksi havaitsemani vaatelistan 7-10 päivän vaellukselle Skandinaviassa. Lämpötilat vaelluksen aikana voivat vaihdella karkeasti pikkupakkasen ja +15 asteen välillä. Muitakin toimivia vaihtoehtoja on, joten tämän postauksen päätarkoitus on antaa suuntaviivoja niille, jotka pohtivat vaatemääriä ja yhdistelmiä.

Ei pidä kuitenkaan ajatella, ettei luontoon voisi lähteä vaeltamaan ilman, että ensin käyttää satoja euroja Gore-Texeihin ja merinoasuihin sun muuhun. Kalliit varusteet kannattaa hankkia vähitellen, koko ajan samalla retkeilykokemusta kartuttaen. Tällöin moudostuu parhaiten kuva siitä, mikä juuri itselle parhaiten toimii. Tärkeintä on ulos lähteminen.

Myöhemmin syksyllä pohjoisessa liikuttaessa täytyy varautua myös talviseen keliin.

Mitä puen lähtiessäni päälleni? Suurimman osan viileässä ilmanalassa tapahtuvista vaelluksista kuljen seuraavalla hyväksi havaitulla yhdistelmällä:

Aluskerrasto: merinovillabokserit, esim. Mons Royalen Hold ’em on erittäin hyvä. Yläruumiseen en ole vielä löytänyt parempaa vaatetta kuin Devoldin Duo Active -paita. Se on kaksikerroksinen aluspaita, jossa sisäpuoli on kosteutta hyvin siirtävää keinokuitua ja ulkopuoli lämmittävää merinovillaa. Toimii lähes kaikissa keleissä (käytössä yleensä myös talvella). Paita lämmittää tarpeeksi, mutta ei liikaa, ja kuivuu kehon tuottamasta lämmöstä erittäin nopeasti, kun saavutaan leiriin tai pysähdytään tauolle.

Sukkina suosin keskipaksuja villaa sisältäviä vaellussukkia, esim. Bridgedalen Trail. Alussukkia en käytä, mutta niiden käyttö ei ole ollenkaan huono idea, jos tietää saavansa helposti rakkoja tai vaelluskengät ovat vielä suht uudet. Tärkeää on saada pidettyä jalat kuivana. Sukat eivät siis saa myöskään olla liian paksut, jottei jalka hikoa jämäkän vaelluskengän sisällä.

Aluskerraston päälle: Itse suosin nykyään housuissa softshelliä. Softshell -kangas on mukavan joustavaa, mikä on suuri etu hankalassa maastossa. Se myös blokkaa tuulta hyvin sekä hylkii sen verran vettä, ettei pieni sade haittaa. Käytössäni on tällä hetkellä Haglöfsin Lex pant, jonka sivut saa vielä kätevästi vetoketjuilla auki kuumemmalla säällä tai pitkässä ylämäessä tuuletuksen parantamiseksi. Ilmanvaihto, liikkuvuus, säänkesto ja taskut toimivat hyvin.

Villa toimii. Se lämmittää sekä kuivana että kostuessaan.

Aluspaidan päällä pidän lämpötilan niin vaatiessa lämpimämpää Fjällrävenin villapaitaa. Se ei ole maailman kevyin vaihtoehto, mutta sitäkin mukavampi. Moni käyttää tällä paikalla fleeceä, joka toki toimii myös, mutta itse olen havainnut villan kaikista miellyttävimmäksi.

Tämä yhdistelmä toimii aina nollakeleistä jonnekin +15 asteen tienoille loistavasti. Villa on mukavaa päällä ja lämmittää hyvin, mutta yksi asia, missä se ei ole parhaimmillaan on tuulenkesto. Tuulisempaa säätä varten minulla on mukanani Marmotin Airlite Jacket, jonka vedän puhurin yltyessä joko vain aluspaidan tai sitten villapaidan päälle, lämpötilan mukaan. Airlite Jacket blokkaa juuri sopivasti tuulta, hengittää erinomaisesti, pakkautuu pieneen, eikä paina mitään (noin 100 g).

Airlite on kirjaimellisesti nyrkinkokoinen. 

Jos tuuli ei ole erityisen kova, ei Airlitea yleensä edes tarvitse laittaa päälle. Aluspaita/villapaita yhdistelmällä kulkiessa tuulenvire vain viilentää sopivasti kulkua ja tekee olon miellyttäväksi.

Sitten viimein, kuorikerros: pitkään jatkuvaa ja kovaa sadetta varten on tunturiin myös aina hyvä pakata kunnolla vedenpitävä kuorikerros. Nämä vaatteet ovat (ainakin toivottavasti) suurimman osan vaellusta rinkan pohjalla, joten itse suosin niissä mahdollisimman kevyitä vaihtoehtoja. Housuina mainiot ovat Haglöfsin LIM pantsit: kevyet, pieneen pakkautuvat Gore-Tex Paclite kuoret. Niissä on myös kokopitkät sivuvetoketjut, joiden ansioista ne on helppo ja nopea vetää päälle huonon kelin yllättäessä. Vetoketjujen ansiosta vaelluskenkiä ei tarvitse ottaa pois jalasta housuja puettaessa.

Kuoritakkina toimii kevyt Gore-Tex -takki, jossa on hyvä huppu ja kainaloventilaatiot. Itselläni tällä hetkellä on käytössä Black Diamondin Liquid Point Shell Jacket, joka on toiminut pari vuotta moitteettomasti (tosin onneksi saanut olla suurimman osan ajasta rinkkaan pakattuna).

Päähineenä käytän yleensä pitkää merinobuffia, joka on helppo kietaista kaksinkerroin hatuksi tai vain otsapannaksi tarpeen mukaan. Se on myös nukkuessa hyvä kauluri, jollaista itse tykkään kylmemmällä kelillä käyttää.

Hanskoina hyvät ovat ohuet tekstiilikäsineet, jotka kulkevat rinkan sivutaskussa, josta ne on helppo tarvittaessa napata käyttöön.

_______________________________________

Tällä yhdistelmällä kuljen suurimman osan ajasta. Mitä sitten vara- ja taukovaatteiksi? Noin viikon mittaisella vaelluksella pakkaan rinkkaan jo edellä mainittujen Gore-Tex -vaatteiden lisäksi yleensä seuraavanlaisen setin:

Leirielämä: Kevyt (untuva- tai kuitu) taukotakki lounastaukoja ja leirielämää varten, kuten Rab Microlight Alpine Jacket.  Se on mukava kiskaista päälle, kun jää paikoilleen ja ilta viilenee.

Lokakuinen vaellus Pohjois-Ruotsissa, ilmat kylmenevät ja lämmintä vaatetta on hyvä olla mukana. Untuvatakki, pitkät kalsarit ja pipo tuovat huomattavaa lisämukavuutta eloon.

Yksi tärkeimmistä asioista on nukkua hyvin, joten minulla on aina mukana ns. makuupussisukkina ohuet villasukat. Näitä sukkia ei siis käytetä missään muualla. Tällä varmistan sen, että aina nukkumaan mennessä on kuivat sukat jalassa.

Alusvaatteet: yksi ohuempi merinopaita toimii varapaitana ja käytössä oikein lämpimän kelin sattuessa. Kahdet varasukat; yksilläkin yleensä pärjää, mutta varmistaakseni aina sen, että aamulla on varmasti kuivat sukat lähiessä, otan kahdet. Kevyet varasukat eivät juuri oleellisesti paina. Yhdet vaihtokalsarit. Merinovaatteet eivät helposti ala haista ja tarvittaessa voi toisen parin huuhtaista matkan varrella ja jättää rinkan päälle kuivumaan.

Rinkasta löytyy lämmikkeeksi yhdet ohuet, pitkät merinokalsarit. Ne voi olla mukava vetää illalla leirissä vaellushousujen alle kun paikallaanoloa tulee paljon. Jos vaelluspäivästä on tulossa erityisen kylmä, on ne  hyvä vetää päälle heti liikkeelle lähtiessä. Villapipo kulkee myös mukana. Palelu ei ole mukavaa.

Muuta: buffi, niitä on aina mukana ainakin yksi. Jos tarkoitus on edetä lumikentillä tai nousta jollekin huipulle, otan myös kevyet, vähän paremmin säätä kestävät hanskat. Vaelluskenkien lisäksi mukaan tulee pakata leirikengät. Leirikenkinä on hyvä olla kevyet ja nopeasti kuivuvat jalkineet. Nopeasti kuivuvat erityisesti siksi, että samoja jalkineita on hyvä käyttää myös vesistöjä ylitettäessä.

Vesistönylitykset voivat olla pitkiä ja jäätiköiltä virtaava vesi vie nopeasti tunnon jaloista, jolloin voi huomaamattaan vahingoittaa jalkapohjansa. Tämän takia leirikenkien on hyvä soveltua myös kahlaamiseen.

Vaelluskengistä en käy tässä sen pidemmin saarnaamaan, koska Joona on jo kirjoittanut hyvän postauksen juuri vaelluskenkien valinnasta. Lyhyesti vain totean, että skandinaaviseen poluttomaan tunturimaastoon sopii hyvin B – BC jäykkyysluokituksen vaelluskenkä, esim. Meindelilta, Lowalta tai Hanwagilta.

Tässä oma hyväksi havaitsemani vaatekattaus. Jos et ole varma pärjäätkö koko reissun vaikka vain kolmella sukkaparilla, on hyvä ottaa yksi ekstrapari mukaan. Varasukat tai -kalsarit eivät paina paljoa, eikä yhdenkään vaelluksen onnistuminen ole niiden tuomista lisägrammoista kiinni. Jos parin vaelluksen jälkeen toteaa ne tarpeettomiksi, niin vähentää niiden määrää sitä mukaan.

Rinkkaan tulevat vaatteet räjäytettynä.

…ja niputettuna. Vasemmalta ylhäältä alkaen: Leirikengät, kuorihousut, kuoritakki, alusvaatteet pakattuna kuivasäkkiin, pipo ja hanskat, tuulitakki, taukotakki.

                                                  Luettelona vielä:

Lähtiessä päällä (lämpötila +5 astetta):

Mons Royale bokserit
Devold Duo Active paita
Fjällräven villapaita
Haglöfs Lex pants
Bridgedale Trail -sukat
Ohuet sormikkaat
Kaulassa buffi
Päässä merinobuffi

Tukevat vaelluskengät

Rinkasta löytyy:

Kuoritakki
Kuorihousut
Taukotakki
Marmot Airlite -takki
Villapipo
Säänkestävät hanskat

1 x ohut merinopaita
1 x ohuet pitkät merinokalsarit
1 x merinobokserit
2 x vaellussukat
buffi

Makuupussisukat (pakattuna makuupussissa)

Jos tiedossa on selvästi lämpimämpää keliä, vaihtuvat vaatteet vain astetta kevyempiin: päälle ohuempi paita, rinkkaan t-paita, housuiksi ohuemmat softshellit (ehkä katkolahkeilla) ja villapaidan tilalle ohut fleece. Villapipo jää myös kotiin.

Lue myös:

Retkeilyharrastuksen aloittaminen

Vinkit loppukesän ja alkusyksyn vaellusretkille!