Kausi pakettiin Norjassa ja vapaalaskuvälineistöä

Purin viimeisen reissun kamat noin 1½ viikkoa kotiinpaluun jälkeen. Päätin samalla esitellä teille, mitä minulla oli mukanani. Moni on siirtynyt jo mielessään seuraavaan vuodenaikaan, mutta nyt on loistavin hetki tehdä hankinnat ensi kaudelle, kun ne ovat alessa (jos koskaan ovat)!

Lillapiggtinden

Pääsiäinen siis meni jo perinteiseen tapaan Pohjois-Norjassa Lyngenissä. Kuusi vaelluspäivää, vuonoja, huippuja, kuruja ja aurinkoa. Tässä postauksessa on nyt sitten enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä – maisemia ja varusteita.

Kuvat: Mikaela, Tuomas, Riitta ja Juuso == matkaseurue

Aurinko ehtii nousta korkealle vaikka ollaan ajoissa lähdössä. Huhtikuun puolivälissä päivät olivat jo pitkiä, eikä tarvinnut pelätä, että alas joutuisi laskemaan pimeässä.

Alueella liikkuminen hoituu näppärimmin autolla. Majailimme tänäkin vuonna Laskelvdalin tienoilla. Lähellä on monta hienoa laskukohdetta, mutta ajoa tulee silti paljon pienillä pomppuisilla Norjan teillä.

“Kotimäki”, Rasmustinden, jonne mökiltämmme voi poikkeuksellisesti lähteä suoraan kiipeämään, eikä autoa tarvita.

Riitta hymyilee, vaikkei Rasmustindeniä tuona päivänä ihan huiputettu. Teimme kykyjemme mukaisen (eli hyvin varoivaisen) päätöksen jäädä 900 metriin.

***

Todennäköisesti kiistatta reissun hienoin päivä kaikkien mielestä. Laskelvdaltinden ja kohteena Tomasrenna, eli oikea nivunen.

Olimme ajoissa ja ensimmäisenä matkalla huipulle. Kilpailua ei ollut paljon, sillä sinä päivänä tuuli jonkin verran kyseisen kurun takaa, mikä vaikutti pöllyttävän ja keräävän jonkin verran lunta kurun yläpäähän. Olimme varautuneet kääntymään takaisin, jos olosuhteet olsivat näyttäneet huonolta… Suuri kiitos Antelle portaiden tekemisestä!

Moni ei siis edes lähtenyt tuolle reissulle tuulen takia. Vain eräs pariskunta ohitti meidät juuri ennen huippua, mutta (meidän laskumme kannalta) onneksi jatkoi kurun yläpäästä vielä matkaa Laskelvdaltindenin huipulle.

Mikä tarkoitti sitä, että pääsimme korkkaamaan kurun sinä päivänä. Lunta ei ollut satanut kovinkaan paljon lähipäivinä, mutta tuuli oli ollut kova jo jonkin aikaa eikä lumi ollut siten yhtään hullumpi.

***

Niin mitä siellä oli mukana?

– Kuoritakki, Salomon QST CHARGE GTX® 3L JKT W  – Loistava GORE® PRO -takki. Takin valinta on omasta mielestäni kovin yksinkertaista: Goretex kalvoksi, sopiva malli, riittävät ja kätevät taskut, mieleinen väri 😉

-Kuorihuosut QST CHARGE GTX® 3L PANT W – Näihin huosuihin pätee suunnilleen sama litania kuin yllä.

-Muut takit: Väliuntuvatakki, välttämätön kuoren alle, ainakin kovimmilla pakkasilla. Taukotakki, paksumpi untavatakki, helppo vetää päälle kun pysähtyy, pitää lämpänä myös onnettomuustilanteissa. Softcelltakki, mukavampi nousussa kuin kuoritakki, mutta pitää tuulta.

-Hanskoja sopivasti, nousuun, laskuun ja tauolle.

-Kypärä, aurinkolasit ja laskulasit, linssejä eri säihin.

-Merinovillaa, teknisiä kerroksia, pipoja, pantoja jne.

-Vesirakko, termospullo, otsalamppu, ensiapupakkaus, lumiturvallisuusvälineet (muista ylimääräinen paristo!), kompassi, radiopuhelimet, energiageelit ym., erinäisiä sträpejä kiinnittämistä varten…

-Vyöryreppu, cramponit, skinit

-Tällä kertaa kahdet sukset, yhdet sauvat ja yhdet monot:

–Salomon QST 106  + Salomon Guardian MNC 13 (6,7 kg) lempparisukset, mutta setti on vähän painava, toisaalta laskuominaisuuksiltaan paremmasta päästä.

-Black Crows Navis Freebird + Dynafit Radical ST (4,4 kg)

–QST PRO 110 W Ihan mahtava kenkä, mukava, mutta silti riittävän tukeva. Nättikin vielä 🙂

-Sauvoja ei olisi yhtään tyhmempää ottaa useammat mukaan, koska teleskoopeilla on välillä tapana hajota…

Ensi kaudelle hankintaa jää ainakin cramponit kenkiin, ei niitä kovin usein tarvitse, mutta varaudun mieluummin niin, ettei tarvitse varusteiden takia jättää lenkkiä kesken. Ehkä myös urheilukello GPS:llä ja kaikilla muilla ihanilla toiminnoilla täytyy vielä hankkia. Olikohan sitä jotain muutakin….

***

Fugldalsfjellet. Oli aika lämmin päivä. Kurussa tippui vaikka mitä niskaan, mikä tiesi kääntymistä takaisin noin 1000 metrissä.

***

Middagstinden. Päivä, jolloin samalla vuorella oli ainakin 50 muuta hiihtäjää. Onneksi olimme taas lähteneet ajoissa.

Ensi vuonna uudestaan!

***

Hauskaa Wappua, kesää ja ensi kauden odotusta!

Mikaela