Suunnistaminen on yksi retkeilyn tärkeimpiä taitoja. Opettelemalla suunnistuksen perusteet pystyt sijoittamaan itsesi kartalle, arvioimaan millä vauhdilla liikut kartalla ja mikä tärkeintä, estät eksymiset ja retkeily on turvallisempaa.

Suunnistamisen perusteet kannattaa opetella jo kotona, jonka jälkeen lähimaastossa on turvallista hioa taitoja paremmiksi.

Mikko on töissä ulkoilun asiantuntijana Turun Hansan myymälässämme. Mikolta löytyy lähes 20 vuotta kokemusta retkeilijöiden auttamisesta ja Mikko onkin varmasti monelle meidän asiakkaallemme vuosien varrelta tuttu kasvo. Mikko toimii opassisältöjemme retkeilyasiantuntijana.

Suunnistamisella tarkoitetaan taitoa liikkua paikasta A paikkaan B systemaattisesti suunniteltua reittiä pitkin. Suunnistamista voi tehdä ihan suuntavaiston avulla tai käyttämällä apunaan karttaa. Kartta voi olla paperilla, puhelimessa tai GPS-laitteessa. Yleensä apuna on myös kompassi.

Paperikarttoja voi ostaa kaupoista tai niitä voi tulostaa itse. Internetistä löytää paljon eri karttapalveluita, joissa on ilmaiseksi käytössä Maanmittauslaitoksen kartta-aineistot. Karttoja voi ladata suoraan Maanmittauslaitokselta tai käyttämällä esimerkiksi pikakarttapalvelua.

Valikoimastamme löytyy Suomen ja ulkomaiden retkikarttoja.

Suuntavaiston käyttäminen

Usein kuulee ihmisten sanova, että heillä on huono suuntavaisto. Monesti kyse ei kuitenkaan ole huonosta suuntavaistosta, vaan ajatukset saattavat olla keskittynyt jonnekin muualle, kuin oman liikkumisen seuraamiseen.

Suuntavaistoa auttaa paljon, kun mukana on alueen kartta, tai etukäteen on tarkastellut aluetta kartalta. Tällöin koko ajan liikkuessa kannattaa miettiä minne suuntaan on mielestään kulkenut ja maaston piirteitä tutkimalla pystyy sijoitamaan itsensä kartalle.

Tiheässä metsässä on kuitenkin huono näkyvyys ja polkuverkostoja kävellessä suuntavaisto sekoaa hetkessä. Tällöin voi tarkkalla auringon sijaintia, varjoja ym. mikäli mukana ei ole kompassia.

Kartan ja kompassin avulla suunnistaminen

Suunnistaminen kartalla ja kompassilla on perustaitoja, jotka kannattaa opetella ennen vaellusta tai haastavaan retkikohteeseen lähtöä. Alkuun tarvittavat perustaidot oppii nopeasti.

Ensin pitää osata käyttää omaa kompassiaan ja tutustua käytettävään karttaan. Karttoja on paljon erilaisia, mikään ei ole sen mukavempaa, kun ennen vaellusta tutkia karttaa läpi ja haaveilla tulevasta vaelluksesta. Hyvä vaihtoehto kartaksi on Calazon vedenpitävät, käyttöä ja kulustusta kestävät kartat.

Tutki ensin kartan kattama alue, onko se itselle riittävä? Katso kartan mittasuhteet ja huomioi, että yhdessä karttalehdessä, saattaa ollakin useampi kartta tulostettuna, joista osa on eri mittakaavalla. Vaelluksilla yleinen mittakaava on 1:50 000, joka riittääkin yleensä hyvin. Katso myös paljonko yksi karttaruutu on kilometreissä, näitä ruutuja käyttämällä pystyy hyvin arvioimaan etäisyyksiä.

Ruotsin avotuntureilla voi riittää 1:100 000, jolloin näkee paremmin alueen yleiskuvan. Oikein hankalassa paikassa voi olla tarpeen 1:25 000 tai jopa tarkempi kartta, mutta tällöin ongelmaksi voi tulla kartan suuri koko, mikäli liikutaan oikein pitkiä matkoja. Lyhyille retkille toki voi kuitenkin ottaa tarkemman kartan.

Monessa kartassa on mukana merkkien selitykset. Näitä löytää myös internetistä. Merkkejä on mukava opetella kotona, vaelluksia haaveillessa. Täältä löydät Maanmittauslaitokset merkkien selitykset.

Kartoista löytyy paljon tarvittavaa tietoa, kuten tunturien ja vaarojen huippujen korkeuksia, vedenpintojen syvyyksiä, autiotupia, polkuja, moottorikelkkareittejä, nähtävyyksiä, retkeilyalueiden ja luonnonsuojelualueiden rajoja ym.

Kuvan kompassi on aloittelijalle ja perusretkeilykäyttöön soveltuva Suunto A-10, jonka käyttöohje löytyy myös Suunnon sivuilta.

Kompasseja on paljon erilaisia ja kannattaa tutustua mukana tuleviin käyttöohjeisiin. Kompassi toimii magneettisesti ja käytön aika pitää varoa metalliesineitä ym. jotka saattavat sekoittaa neulan. Punainen neula näyttää pohjoiseen. Suunta-asteissa 0 ja 360 astetta on pohjoiseen, 90 astetta on itään, 180 etelään ja 270 astetta länteen.

Kun näkyvyys on hyvä, kuten Lapin tuntureilla, riittää yleensä kun osaa löytää itsensä kartalle ja pysyä tietoisena miten itse sijoittuu kartalle liikkuessaan. Hahmottamista helpottaa asettamalla kompassi kartan päälle niin, että kulkusuuntanuoli osoittaa karttapohjoiseen, ja karttaa kierretään kunnes myös kompassin punainen nuoli osoittaa samaan suuntaan. Nyt kartta on ”oikein päin” kädessäsi.

Omaa kulkemista on kuitenkin helpompi hahmottaa, kun kartta osoittaa koko ajan kulkusuuntaan päin oikeassa asennossa.

Kompassilla voi ottaa myös kulkusuunnan. Tämä auttaa paljon, kun näkyvyys on lyhyt tai halutaan osua juuri tiettyyn kohtaan kartalla. Tämä onnistuu erittäin yksinkertaisesti:

Laita kompassin reuna kulkemaan reittisi suuntaisesti. Oletetaan, että olet paikassa A ja haluat kulkea paikkaan B. Kun käytät mitta-asteikkoa reitin kyljessä, voi samalla mitata sen pituuden (pidä karttaa vaakatasossa).
Käännä jakokehää niin, että sen pohjassa olevat viivat osoittavat karttapohjoiseen. Käytä kartan ruudukkoa apuna (kuvan kartassa sininen ruudukko).
Vähennä eranto (kerrotaan jäljempänä)
Ota kompassi käteesi, pidä sitä vaakatasossa ja käänny kunnes pohjoisnuoli on pohjoishaarukan välissä.
Kulje kulkusuuntanuolen osoittamaan suuntaan.

Kompassi osoittaa nyt kulkusuunnan. Suunnan voi ottaa aina näkyvissä olevaan maamerkkiin, jonka jälkeen tähystetään seuraava maamerkki. Näin kulkeminen tapahtuu varmasti oikeaan suuntaan.

Peilikompassin avulla voit tähdätä kompassin kohteeseen pitäen samalla silmällä kompassineulan asentoa. Kompassissa on “tähtäin” jonka avulla suuntaat kompassin helposti haluamaasi kohteeseen, ja peilin avulla pystyt tarkkailemaan kompassiruusua ylhäältä päin pitäen samalla tähtäyksen kunnossa.

Erannon korjaaminen

Maantieteellinen ja magneettinen pohjoinen sijaitsee hiukan eri suunnassa. Näiden kahden välistä eroa kutsutaan erannoksi. Eranto eli magneettinen deklinaatio vaihtelee Suomessa sen mukaan, missä liikutaan 6-14 asteen välissä. Erannon voi tarkistaa ilmatieteenlaitoksen sivuilta ja se on yleensä myös merkattu retkikarttoihin.

Calazon kartassa lukee selkeästi eranto. Lapissa eranto vaihtelee länsiosien n. +10 asteen erannosta itäosien +14 asteeseen. Eranto kasvaa Suomessa tällä hetkellä vuosittain +0,2 astetta.

Jos otat kompassilla suunnan, se saattaa siis vaatia jopa 14 asteen korjauksen. Erantoa ei aina tarvitse korjailla, mutta kannattaa painaa mieleen sen olemassaolo.

Eli kartasta säädämme kompassiin maantieteellisen suunnan, kun kompassin pohjoisneula taasen osoittaa magneettiseen pohjoiseen. Suomessa eranto on aina positiivinen. Eranto määritellään positiiviseksi, kun magneettinen pohjoinen on maantieteellisestä pohjoisesta itään. Kompassi osoittaa siis liikaa ”oikealle” ja oikea suunta on oikeasti ”vasemmalle” erantokulman verran.

Näin korjaat erannon

Tutustu kompassin ohjeisiin, joissakin on säädettävä erannonkorjaus, kompassin pohjassa saattaa olla säätöruuvi
Jos kompassissa ei ole säädettävää erannonkorjausta, ota ensin kulkusuunta kartasta, käännä jakokehää myötäpäivään erannon asteluvunverran (kun eranto on positiivinen). Eli kulkusuunnan asteista vähennetään erannon verran asteita pois.

Puhelimen ja GPS-laitteen käyttäminen suunnistuksessa

Puhelimet ja GPS-laitteet ovat käteviä apuja suunnistuksessa. Joskus todella tiheässä metsässä tai näkyvyyden huononnuttua on todella vaikea löytää itseään kartalta. Tällöin GPS-laite tai matkapuhelin on loistava apu.

Kannattaa muistaa, että kartan ja kompassin käyttö on kuitenkin perustaito, mikä kannattaa opetella. Kartta on hyvä olla aina mukana, vaikka se ei olisi ensisijainen suunnistustapa. Se että kartta ja kompassi on mukana matkassa ei riitä, niitä pitää osata myös käyttää, varsinkin väsyneenä ja eksyneenä nämä taidot ovat kullanarvoisia.

Puhelimella suunnistaminen

Puhelin on todella käyttökelpoinen suunnistusväline. Puhelimiin on ladattavissa ilmaisia karttasovelluksia. Yleensä maksumuurin takana on karttojen offline-tallennus ja reittien suunnittelu. Puhelimien karttasovellukset on helppoja käyttää, puhelimessa on yleensä iso ja tarkka kosketusnäyttö ja pystyt seuraamaan omaa sijaintia karttaruudulla.

Kannattaa muistaa, että mikäli karttoja ei ole tallennettu puhelimen omaan muistiin, tarvitset internet-yhteyden, jotta ne toimivat kunnolla.

Puhelimen hyviä puolia

helppokäyttöinen
sijaintisi näkyy näytöllä
puhelin on yleensä aina mukana
suunnistaminen onnistuu vaikeassakin maastossa ja huonon näkyvyyden sattuessa kohdalle

Puhelimen huonoja puolia

akku saattaa kulua varsinkin kylmällä ilmalla melko nopeasti (kovalla pakkasella ei välttämättä toimi lainkaan)
puhelimien sääsuojaus ja iskunkestävyys on usein huono (pieni vesisade, kehosta tuleva kosteus tai puhelimen pudotus maahan saattaa tehdä siitä käyttökelvottoman)
puhelin on tekninen laite, jossa on paljon riskejä, ohjelmisto saattaa seota, GPS voi lopettaa toiminnan ym.
käyttämällä puhelinta ensisijaisena suunnistusvälineenä, et kehitä ja ylläpidä suunnistustaitojasi kovin tehokkaasti, koska näet itsesi koko ajan kartalla
Vaatii yleensä verkkoyhteyden ilmaisilla sovelluksilla

GPS-laitteella suunnistaminen

GPS-laite on kuten puhelin, todella suositeltava ja toimiva laite suunnistukseen. Moni kokenut vaeltaja pitää GPS-laitetta mukanaan varmuuden vuoksi, sillä löytää itsensä takaisin kartalle pahasti eksyessään ja sillä voi suunnistaa, kun näkyvyys on erittäin huono esimerkiksi lumimyrskyn aikana.

GPS-laitteeseen voi lisätä etukäteen reitin, autiotuvat ja mielenkiintoisia nähtävyyksiä. Laitteissa on paljon eroja ominaisuuksissa, parhaiten näistä pääsee perille katsomalla esimerkiksi YouTubesta opastusvideoita.

Laitteet kehittyvät myös koko ajan lujaa vauhtia ja esimerkiksi Garmin inReach -laitteissa on mukana sateliittiviestin, voit lähettää ja vastaanottaa viestejä satelittiverkon kautta ja pyytää säätietoja. Myös hätäviestin lähetys onnistuu, vaikka alueella ei olisi matkapuhelinverkkoa. Nämä laitteet alkavat olla yleisessä käytössä erämaa-alueilla liikkuvilla vaeltajilla ja seikkailijoilla.

GPS-laitteen hyviä puolia verrattuna puhelimeen

parempi sääsuojaus ja iskunkestävyys
monipuolisemmat ominaisuudet
yleinen luotettavuus

GPS-laitteen huonoja puolia verrattuna puhelimeen

vaatii enemmän opettelua
yleensä huonompi näyttö
kallis ostohinta vs. puhelimen maksullinen karttasovellus

Vinkkejä aloittelijoille

Calazon vedenpitäviä karttoja voi pitää vaikkapa vaellushousujen reisitaskussa, mutta kartat, jotka eivät ole vedenpitäviä kannattaa aina käyttää vedenpitävän karttalaukun kanssa. Myös puhelimille löytyy vedenpitäviä suojapusseja ja -koteloita. Varsinkin itsetulostetut kartat tuhoutuvat kosteudesta todella nopeasti, ellei niitä ole tulostettu vedenpitävälle paperille.

Opettele käyttämään omia suunnistuslaitteitasi. Varsinkin GPS-laitteet kannatta ottaa kunnolla haltuun jo lähimaastoissa harjoitellen.

Suunnistamista on todella kivaa harjoitella. Perusteet oppii nopeasti, mutta aina voi hioa taitojaan paremmiksi. Vaelluksella kannattaa suosia ainakin alkuun karttaa ja kompassia, jotta oppii taidot riittävän hyviksi. Mikäli eksyt kartalta ja ei ole mitään hengenhätää, kannatta myös kokeilla löytää itsensä takaisin ilman GPS:ää, koska näissä tilanteissa oppii juuri parhaiten. Paperikartasta näkee yleensä myös kokonaisuuden paremmin, koska aluetta voi tarkastella isolla kartalla, verrattuna puhelimen tai GPS:n pieneen näyttöön. Tällöin on helpompi suunnitella reittejä.

Lue lisää