Huippukuntoon mielenkiintoisilla ulkoilmatreeneillä!

Vaaroja kaihtamatta
Julkaistu: 10/25/2019

Kun ikää alkaa tulla enemmän, alkaa miettimään enemmän tulevaisuuttaan. Nuorena kaikki tuntui niin helpolta ja ne eläkevuodet kaukaisilta. Nyt kun ikää on yli 40 vuotta, alkaa jo pelottamaan, miten pitkään ihminen pystyy harrastamaan seikkailu-urheilua? Pelkästään vaellus ja retkeily vaatii hiukan peruskuntoa ja ennen kaikkea vapautta vammoista. Aloin miettimään, että näihin pelkoihin kannattaa alkaa vaikuttamaan jo nyt, eikä vasta sitten kun sitä sinappia alkaa olla tuulettimessa.

Polkupyöräily on oiva tapa liikkua lähiympäristössä

Kävin jokin aika sitten polkupyöräretkellä ja aloin miettimään, että tässähän on ihan vahingossa jo nostanut kuntoaan melkoisesti vuosien takaisesta. Minulla on urheilijan taustaa nuoruudestani, mutta sitten jossain vaiheessa kahdenkympin jälkeen urheilu jäi kokonaan pois elämästäni. Arki ilmeisesti painoi päälle ja urheilun tilalle tuli viihdepitoinen elämä. Tätä jatkui lähes 15 vuotta, ennen kuin uudestaan innostuin urheilemaan ja liikkumaan.

Kunto putoaa melko pohjamutiin, kun makaa sohvalla ja syö pizzaa 15 vuotta. Myös muutama laihdutus ja uusi lihoaminen söi lihasmassan kropastani. Arki alkoi käymään raskaaksi ja peiliin katsominen masensi. Motivaatio liikuntaan oli kadonnut, mutta sain sen takaisin retkeilyharrastuksen kautta.

Ensimmäistä oikeaa vaellustani tehdessä huomasin, että tämä on se minun juttuni ja sydämeni kuuluu Lapin erämaihin. Kuitenkin raskaan rinkan kanssa kulkiessa huomasi, että kuntoni ei ole mikään paras mahdollinen. Tämä antoi motivaatiota iltakävelyihin ja päivä- sekä viikonloppuretkiin, joita on tullut tehtyä ahkerasti viime vuosina. Maastoöitä on tullut tehtyä n. 100 ja retkeilypäiviä yli 200 vuodessa.

Polkupyörästä tuli tuttu kulkuneuvo. Työmatkat aloin kulkea n. 6 vuotta sitten pääosin polkupyörällä, tosin tämä kulunut vuosi on mennyt hiukan takkuisesti. Uuden pyörän ostaminen antoi lisää motivaatiota ja myös päiväretket polkupyörän kanssa maistuu nyt todella mieluisalta.

Työmatka fillaroiden on kuitenkin aivan mahtavaa, saan tehtyä työmatkan suunnilleen samassa ajassa, mitä autolla, mutta nyt tuleekin treeni kaupan päälle. Tätä treeniä en muuten päivällä kerkeisi tehdä. Kotimatkalla myös saa tyhjennettyä kovalevyn päästäni tehokkaasti ja kotiin tullessa on henkisesti ja fyysisesti täynnä energiaa.

Lähiretkeily on helppoa matalan lähtökynnyksen takia

Retkille on mukavempaa mennä myös pyörällä, joka paikkaan on turha lähteä aina auton kanssa liikenteeseen. Jatkossa tarkoitukseni on lisätä näitä retkiä vielä runsaasti, koska olen tehokkaasti lähiretkeillyt jo lähialueeni, mutta pyörällä saan reviiriä kasavatettua vielä pitkälle.

Lähiretkeily on minulle useimmiten todellakin sitä lähellä retkeilyä. Etäpäivinä ja viikonloppuina syön yleensä aamupalan tai lounaan lähimetsässäni. Samalla saa muutaman kilometrin kävelyä, raitista ilmaa ja kunnollisen tauon jälkeen työtkin taas sujuvat helpommin.

Lähimetsäni alkaa minulla käytännössä kotiovelta ja pidemmillä kävelylenkeillä voin käydä useilla muilla lähistöni metsäalueilla. Lähiretkelle on helpoa lähteä säällä kuin säällä, kun varusteet ja asenne on kunnossa.

Polkujouksu on mielenkiintoinen harrastus!

Muutaman vuoden kävelylenkkien jälkeen kunto alkoikin nousta kivasti ja sain salilla voimisteltua selkäni kuntoon ja mieli alkoi päästä jälleen juoksulenkeille. Aikoinaan lenkkeily jäi lähinnä sen tylsyyden takia pois lajeistani. Asfaltilla juokseminen oli pidemmän päälle liian tylsää ja lähistön pururatakin alkoi tuntui liian tutulta.

Polkujuoksu oli minulle helppoa aloittaa siinä mielessä, että nyt kuljin samoja maastoja pitkin, mitä kävellessä, mutta liikkuminen tapahtui kävelyn sijaan juosten. Minulla oli treenini jo melko monipuoliset, mutta korkea sykealueen liikkuminen puuttui kokonaan.

Muistan vieläkin ensimmäisen juoksulenkkini, jaksoin vaivoin juosta 500 metriä, jonka jälkeen tuntui kuolema jo tulevan. Ymmärsin kuitenkin aloittaa varovaisesti ja tein tavoitteekseni päästä vuoden aikana yhtämittaisesti juosten eräälle kivelle n. 2 km päähän ja nimesin tämän tavoitekiveksi. Lopulta tavoite onnistuikin jo n. kahden kuukauden kuluttua, jolloin onnistuin myös Rocky-tuuletusten jälkeen juoksemaan koko matkan takaisin kotiin.

Toisena vuotena pystyin jo juoksemaan vaivatta 10 km polkujouksulenkkejä ja nyt kolmantena vuotena otin harjoitteluun mukaan myös lihaskuntoharjoitukset, joissa vedän leukoja ja punnerruksia luonnossa. Tämän lisäksi teen salilla kunnolliset lihaskuntoliikkeet, mutta luonnossa harjoitellessa saa aina lisää motivaatiota.

Polkujuoksun voi ottaa myös retkeilyn kannalta. Reitit voi valita hienojen paikkojen mukaan ja matkalla voi jäädä ihailemaan näköaloja. Juomarakkoon mahtuu tarpeeksi vettä, että mukaan voi ottaa vaikkapa risukeittimen sekä kahvipannun ja keittää rauhassa kahvit.

Seikkailuharrastuksiin uutta voimaa ja kestävyyttä

Harjoittelu luonnossa on jo itsessään erittäin mielenkiintoista ja motivoivaa. Kuitenkin perimmäinen syy treenaamiseeni on ollut se, että seikkailuharrastukset ovat aina sitä mukavempia, mitä parempi kunto on. Parempi kunto mahdollistaa samalla myös uusia asioita, kuten pidemmät siirtymät vaelluksella. Treenaamalla itsensä hyvään kuntoon pystyy todennäköisesti harrastamaan näitä rakkaita lajeja myös vanhemmalla iällä.

Päälajini on packrafting, laji jossa yhdistyy vaellus, melonta ja seikkaileminen. Lajin parissa temmeltäessä kuntokin nousee samalla, mutta se vaatii myös monipuolista peruskuntoa, jota pitää säännöllisesti harjoitella, jotta lajia jaksaa täysillä harrastaa.

Melontaharjoituksia voin tehdä lähistölläni monessakin paikkaa ja hyvä lihaskunto, sekä kestävyys ovat myös turvallisuuden kannalta tärkeitä, niin ennaltaehkäisevästi kuin myös pelastustehtäviin jouduttessa.

Vaelluksella on apua hyvästä kunnosta ja lihasvoimasta. Jaloissa on hyvä olla voimaa, kun maastossa on enemmän korkeuseroja. Kestävyys ja keskikehon hyvä lihaskunto auttaa rinkan kantamisessa. Vaellussauvoja käyttämällä saa tasapainon lisäksi myös jaettua enemmän liikkumisessa käytettävää energiaa jaloilta yläkropalle.

Myös varusteiden keventäminen oli iso asia vaellusharrastuksessani ja hyvä kunto yhdistettynä kevyempiin varusteisiin teki harrastuksesta helpompaa. Samalla se mahdollisti monipuolisempia vaelluksia. Vaellusta aloittaessani 10 km siirtymä oli erittäin raskas taival, nyt 20 km taittuu lähes huomaamatta ja vasta 30 km vaelluksen jälkeen alkaa tuntemaan selvää väsymystä.

Rahalla ei saa ostettua onnellisuutta, vai saako sittenkin?

Huomasin joskus, että raha ei tee onnelliseksi, mutta hyvät harrastukset tekevät. Mikään harrastus ei ole ilmainen ja kun niitä alkaa tosissaan harrastamaan, alkaa rahaakin kulua.

Karu fakta on, että kun ostin paremman polkupyörän, paremman packraftin, kevyemmät retkeilyvälineet ja säänkestävät vaatteet, se aukaisi uusia ovia. Totta on, että voisin harrastaa useimpia lajejani melko minimaalisilla varusteilla, mutta kuitenkin mieluummin sijoitan rahani harrastuksiini, kuin kalliiseen autoon tai ulkomaanmatkoihin.

Esimerkiksi sijoittamalla rahaa oikeisiin lajikohtaisiin vaatteisiin ja varusteisiin, saan lisää mukavuutta ja nousee siinä samalla motivaatiokin. Polkujuoksussa toimisi normaali kuoritakkikin tai voisi juosta ilman, mutta juoksuun tarkoitettu takki on kevyempi, hengittää paremmin ja se tuntuu hyvältä päällä sekä toimii hikiurheilussa paremmin, kuin vaellukseen tarkoitettu kuoritakki.

Vaelluksella antaa turvaa ja mielenrauhaa, kun tietää omistavansa laadukkaan ja varmasti säänkestävän teltan, lämpimän makuupussin sekä kuivana pitävät vaatteet.

Tulevaisuuden treenisuunnitelmat

Olen päässyt jo melko hyvin treenaamaan ympärivuoden, mutta etelän epävakaat talvet ovat välillä hankalia. Lunta ei aina riitä hiihtämiseen ja juoksupolut ovat liukkaita juoksemiseen.

Talvella treenit ovat olleet minulla hiihtovoittoisia. Hiihtäen olen tehnyt kylähullumaisia tempauksia ympäri vähälumista lähimetsää, retkeilyvoittoisia umpihankihiihtoja ja lisäksi olen vielä hiihtänyt ympyrää läheisellä hiihtoladulla latusuksilla.

Nyt ostin ajoissa itselleni kunnon nastakengät talvikäyttöön. Pääsen juoksemaan ympäri vuoden! Talvella juokseminen on minulle uusi laji ja odotan sitä mielenkiinnolla.

Paremman talvikuntoni avulla tarkoituksena olisi tehdä enemmän talvivaelluksia ja ennen kaikkea liikkua pidempiä etäisyyksiä. Palailen varmaan hiukan juurilleni ja otan majoitteekseni taas tarpin ja kevennän muitakin varusteita ahkiosta. Olin jo lupaillut itselleni, etten tee enää yksin talvivaelluksia, mutta luulen syöväni sanani ja kokeilen vielä ainakin yhden pitkän erämaavaelluksen yksin hiihtäen.

Tarkoituksena olisi myös tehostaa ja parantaa treenejä. Ostin itselleni Polar OH1 N -olkavarsisykemittarin ja pääsen paremmin tarkastelemaan sykealueitani. Saan sykemittauksen lisäksi puhelimen avulla reitit kartalle ja on hauska seurata, miten kunto nousee ja matkat pitenevät treenaamisen edetessä. Jos oikein innostun, ostan jonkun monipuolisen treenikellon myös myöhemmin. Juoksukellolla voisi tarkkailla myös päivittäistä aktiivisuutta sekä unen ja palautumisen laatua.

Vinkit treenaamisesta kiinnostuneille

Suosittelen kaikkia treeneistä innostuneita lopettamaan se haaveilu ja ryhtymään toimeen. Asettamalla realistiset tavoitteet ja tekemällä niiden eteen systemaattisesti töitä on todella palkitsevaa!

Alku kannattaa aina ottaa varovaisesti, ettei riko paikkoja. Polkujuoksussa ja vaeltamisessa kannattaa kiinnittää huomiota myös hyviin kenkiin. Huonot kengät tekivät minulla ongelmia jalkoihini ja kärsin esimerkiksi kantaluupiikistä. Minulla paranivat jalan vaivat, kun vaihdoin järeät vaelluskengät vähemmän tukeviin kenkiin. Jalkoja piti totulla varovaisesti vahvistamalla jalan lihaksia ja tueksi kevyiden kenkien kanssa suosittelen vaellussauvoja.

Polkujuoksussa suosittelen ensimmäisiin polkujuoksukenkiin reilumpaa vaimennusta pohjiin ja sitä voi sitten seuraavissa kengissä hiukan vähentää. Kaikilla meillä on kuitenkin yksilölliset jalat, joten ne itselle oikeat kengät pitää jokaisen itse löytää.

Säännöllinen venyttely on myös itselläni osoittautunut korvaamattomaksi. Myös mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tarvitsee lepoa ja aikaa treeneistä palautumiseen. Usein sanotaankin, että menestyksekkäässä harjoittelussa on kolme yhtä tärkeää osa-aluetta: lepo, ruokavalio ja itse treeni.

Lisäisin tähän vielä henkiset voimavarat, joita etenkin kestävyysurheilussa tarvitaan. Hyvänä mottona toimii myös, ”ei tekosyitä”. Välillä ei tee mieli lähteä vesisateeseen juoksemaan, mutta se voittajafiilis lähdön jälkeen on mahtava! Ulkona treenatessa kohentuu henkisetkin voimavarat paremmin, mitä sisällä matolla juostessa. Välillä kastuu kengät, sade ruoskii kasvoja ja kolhujakin saattaa kaatuessaan tulla.

Kun on hyvä kunto ja mielenkiintoiset harrastukset, niin sujuu arkikin paremmin. Energiatasot ovat korkeammat, fiilis on iloisempi ja ehkä sinne peiliinkin voi jo katsoa ilman häpeän tunnetta.