Useiden tuntien pakkomielteinen varustegooglailu tuotti tulosta ja Caminon varustelista (linkki varustelistaan tästä) oli melko onnistunut! Sukkia oli matkassa turhan monta paria niin kuin ounastelinkin ennen lähtöä, mutta muuten ei tullut ylipakattua rinkkaa, enkä oikeastaan muuta olisi kaivannutkaan mukaan. Pakkauslista ei hirveästi tarvitse täydennystä, joten ajattelin esitellä top 5 tuotetta rinkasta ja muutaman tuotteen, jotka jättivät toivomisen varaa. Loppuun vielä omistan muutaman kappaleen kengille, joka tuntuu olevan tuo polttava kysymys jokaisella Caminolle lähtevällä.

Top 5 tuotteet

– Craghopperin katkolahjehousut – nämä olivat ehdottomat lempparit reitillä. Aikaiseen aamulla oli melko usein koleaa ja pitkät lahkeet olivat usein itselleni tarpeen. Päivällä, kun ilma alkoi lämmetä, lahkeet oli sitten helppo ottaa irti.

– Rabin ohut tekninen pitkähihainen ja Devoldin merinovillapaita – ohut Rabin paita kuivui nopeasti ja suojasi hyvin käsivarsia auringolta. Ainoa miinus oli, että paita alkoi haista melko nopeasti. Merinovillapaita taas piti paremmin hajun poissa ja oli mukavan hengittävä päivinä, jolloin aurinko ei ollut niin armoton.

– Pehmeät vaihtopohjalliset – nämä tarttuivat mukaan matkan varrelta ja pelastivat jalkapohjat säryltä.

– Lampaanvilla – itselläni ei ollut aikaisempaa kokemusta lampaanvillasta, mutta päätin ottaa tätä mukaan matkaan. Lampaanvilla esti aika mukavasti rakkojen syntymistä ja toimi hyvin kantapäihin kehittyneiden rakkojen pehmusteena, kun kävely oli kivuliasta. Lampaanvillan kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, että sen kieputtaa oikein varpaiden ympärille, jotta se ei katkaise verenkiertoa. Itse en oikein tätä tekniikkaa oppinut reissun päällä ja villaa tuli vaan epämääräisesti aseteltua hiertäviin kohtiin. Toimi silti hyvin!

– Korvatulpat – näitä ilman ei olisi hirveästi tullut nukuttua pahimmissa kuorsauskonserteissa.

Top 5 tuotteet, joita ilman en lähtisi uudelleen Caminolle

Kolme tuotetta, jotka jättivät toivomisen varaa

– Liner-sukat – tiedän, että osa vaeltajista vannoo näiden nimeen. Omalla kohdallani nämä eivät vaan toimineet. Jalat hikoili näiden kanssa kuin pienet porsaat kesälaitumella ja kävely sujui paremmin ilman näitä.

– Petzl Zipka Led – lamppu oli näppärän kokoinen, mutta jäin itse kaipaamaan punaista valoa lamppuun. Jotenkin tuntui, että punainen valo ei ollut niin häiritsevä kuin perusvalo, kun aamulla yritti pimeässä pakata tavaransa ja hiipiä huoneesta ulos herättämättä muita.

– Gloryfy:n aurinkolasit – näitä kohtaan odotukset olivat suuret. Laseja on tituleerattu rikkoutumattomiksi ja päivänä kolme sanka napsahti laseista irti, kun asetin niitä rinkkaan. Omat viiden euron H&M lasit ovat kuitenkin pyörineet vuoden repun pohjalla ilman suojaa läppärin alla ja ne ovat yhä käyttökelpoiset. Linssit olivat kuitenkin huippuhyvät ja sain uudet lasit tilalle ilman ongelmia ja ne ovat pysyneet nyt ehjänä.

Harry Potter -tyylillä mentiin teipatut lasit nenällä

Kenkäarvostelu

Oma valintani matkalle oli Meindl Tessin Lady Identity -kengät. Olin tyytyväinen kenkiini ja lähtisin uudestaan samoilla kengillä Caminolle, vaikka kaikilta ongelmiltakaan ei vältytty. Mukaan seuraavalla kerralla lähtisi ehdottomasti kevyet lenkkarit tai esimerkiksi Keenin vaellussandaalit. Mukaan ottaisin myös heti alkuun pehmeät vaihtopohjalliset. Kärsin ensimmäisen viikon jalkapohjasärystä ja aiemmin matkan tehneet pelottelivat, että särky kestää niin pitkään, kunnes pääsee Santiagoon asti. Itselläni särky loppui kuitenkin pehmeiden pohjallisten ostoon. Tessineiden oma vaahtomuovimainen pohjallinen painui jatkuvasta kävelystä lopullisesti lyttyyn 300 km kohdalla eikä ikinä palautunut entiseen loistoonsa.

Tessineissä pidin siitä, että niissä on kevyt nilkkatuki. Oma kävelyni on sen verta huolimatonta, että nilkka olisi varmaan ollut ympäri jo ensimmäisenä päivänä ilman nilkkatukea. Haittapuolena varressa oli sitten se, että itselleni kehittyi pieni rasitusvamma nilkkaan ja varsi painoi sitä melko kivuliaasti loppumatkasta. Tässä olisivat ne varrettomat vaihtokengät auttaneet ja osa matkasta tulikin taivallettua Crocs -tyylisillä pistokkailla. Itse hädissäni ostin myös matkan varrelta lennosta vaellussandaalit, joka oli varsinainen vikatikki! Sain sandaaleista järkyttävät rakot kantapäihin, joita sitten teippailtiin koko loppumatka. Apu nilkkakipuihin löytyi lopulta apteekista ja matkaan tarttui mahtava nilkkatuki, johon kuului eräänlainen side, jonka sai kieputettua nilkan ympärille pehmikkeeksi. Varrettomillakin kengillä kuitenkin Caminolla pärjää varmasti hyvin ja haastavaa osuutta on reitillä lopulta todella vähän.

Muutamana päivänä vettä tuli niskaan kuin saavista kaatamalla ja olin tuolloin onnellinen Tessineiden Goretex-kalvosta. Jalat pysyivät kuivina muuten, mutta yhtenä päivänä olisi tarpeen ollut omistaa säärystimet, jotta vesi ei olisi valunut housujen kautta kenkiin. Noh, illalla perinteinen sanomalehtituppo kenkiin ja aamulla kengät olivat jo melkein kuivat. Kuumimpina päivinä jalat tuppasivat taas sitten hikoilemaan Goretex-kalvollisissa kengissä. Itse selvisin melko hyvin pitämällä 5-10 km välein jalkojen tuulettelutauon.

Tessinit uutuutta hohkavina

-Johanna

Lue lisää