Ylläksen islanninhevosvaellus

Kata, Scandinavian Outdoorin kirjanpitäjä.

Intohimoinen harrastukseni on maastoratsastus ja käyn muutaman kerran vuodessa pidemmillä reissuilla maastoratsastustalleilla. Tällä kertaa lähdin Ylläksen Äkäslompoloon vakio ratsastusystäväni ja viiden muun, aiemmilta ratsastusreissuiltani, tutun naisen kanssa.

Minun seikkailuni -blogeissa esittelemme Scandinavian Outdoorin työntekijöiden omia seikkailujaan.

Reissumme tehtiin elo-syyskuun vaihteessa ja kaiken kaikkiaan se kesti viisi päivää. Äkäslompoloon ajelimme omalla autolla jo vaellusta edeltävänä iltana ja itse vaellus alkoi maanantai aamuna. Oppaamme haastatteli meitä ratsastuskokemuksestamme ja meille valittiin hevoset. Liikuimme samoilla hevosilla koko viikon.

Teimme lähinnä päiväretkiä ja päiväohjelma oli kutakuinkin sama joka päivä. Aamupalan jälkeen pakkasimme lounaseväät, valmistelimme hevoset reissua varten ja pakkasimme tarvittavat tavarat satulalaukkuihin. Sitten ratsastimme muutaman tunnin, söimme lounaan ja jatkoimme matkaa niin, että päädyimme alkuillasta takaisin talleille – väsyneinä ja onnellisina. Tämän jälkeen vielä ohjelmassa hevosten hoito, jonka jälkeen hevoset pääsevät tarhaan lepäämään ja me painelimme saunaan ja syömään.

Ratsastimme joka päivä eri reittiä ja maisemat olivat kerrassaan upeita. Paikka paikoin oli jo nähtävissä maaruskaakin. Yhtenä yönä emme palanneet tallille yöksi vaan yövyimme Rönölässä joka on vanhasta savottakämpästä kunnostettu majoituspaikka. Siellä pääsimme savusaunaan ja uimaan hevosten levätessä aitauksessa.

Reissumme aikana säät vaihtelivat ja saimmekin nauttia niin helteestä kuin rakeista ja tihkusateestakin. Ratsastusvaellukselle pukeutuessa kannattaakin ottaa huomioon mahdolliset säiden vaihtelut. Merinovillaa alakerroksiin ja sade- tai retkeilyvaatteita päälle säästä riippuen. Ratsastaessa reppua voi pitää selässä, mutta kovin painava se ei tasapainon varmistamiseksi voi olla. Jalkineiksi käy esim. vaelluskengät tai saappaat – olennaista on vain pieni korko, jotta jalka ei luiskahda jalustimesta läpi.

Päiväretken tavarat olisi hyvä saada mahtumaan satulalaukkuihin eli kovin paljon tavaraa ei voi raahata mukana. Ainut asia, mitä itse jäin omasta varustuksestani kaipaamaan olivat vedenpitävät hanskat. Tihkusateessa tavalliset käsineet kastuivat läpimäräksi.

Islanninhevoset ovat taitavia kulkijoita maastossa ja parasta tässä reissussa olikin maaston monimuotoisuus ja osittain hyvinkin vauhdikkaat ja pitkät laukkaosuudet. Rauhallisesti etenimme polkuja, jokien ylityksiä ja tunturinousuja, kun taas metsäteillä hevoset pistivät mielellään reipasta laukkaa kuin myös islanninhevosen omaa askellajia, tölttiä.

Miksi ratsastusvaellus sitten on niin ihanaa? Parasta tässä touhussa on se, kun löydät hevosen kanssa yhteisen sävelen ja rytmin ja kuulet vain kavion kopseen, muuten maailma on paikallaan. Voisit melkein nukahtaa satulaan ja mieli lepää. Hevosen selästä pystyy myös nauttimaan maisemista eri tavalla kun esim. kävelyvaelluksella. Tällöin väkisinkin tulee tuijoteltua, että mihin astuu, mutta hevosen selässä taitava ratsastaja voi keskittyä täysin ihailemaan ympäröivää maisemaa.