Yksinkin uskaltaa lähteä

Johanna, Kuninkojan myymälän asuvastaava

Olimme ystäväni kanssa suunnitelleet vaellusta Ruotsin lappiin jo jonkin aikaa, mutta Korona-pandemian takia päätimme siirtää vaelluksen Suomen puolelle käsivarteen. Olimme lähdössä matkaan elo-syyskuun vaihteessa, vähän ennen ruskaa, mutta ystäväni joutui päivää ennen lähtöä koronatestiin eikä saanut tulosta ajoissa ennen ennakkoon varatun yöjunan lähtöä.

Minun seikkailuni -blogeissa esittelemme Scandinavian Outdoorin työntekijöiden omia seikkailuja

Jouduin kolmessa tunnissa töistä päästyäni tekemään sen päätöksen, että lähdenkö yksin reissuun vai siirtyykö reissu kokonaan toiseen ajankohtaan. Koska itselläni oli kuitenkin lomaa seuraava viikko ja olen ennenkin retkeillyt yksin – tosin hieman kesymmissä olosuhteissa – päätin lähteä matkaan yksin.

Aikaa tavaroiden purkamiseen ja uudelleen pakkaamiseen ei jäänyt ja siksi jouduinkin lähtemään matkaan esimerkiksi vähän turhan ison teltan kanssa. Onnistuin kuitenkin Kilpisjärveltä saamaan lainaksi kevyemmän, pienen teltan ja jätettyä pois myös muuta ylimääräistä tavaraa esimerkiksi toisen kattilan, kaasua ja muutaman muun kahden hengen vaellukselle varatun tavaran. 

Junaan päästyäni vasta oikeastaan tajusin, että todella olin nyt lähdössä yksin seikkailemaan ja silloin kieltämättä oli kyllä paljon perhosia vatsassa. En ollut aiemmin vaeltanut tällaisissa olosuhteissa yksin ja jos olisin tiennyt lähteväni yksin matkaan, olisin ottanut mukaani ainakin sateliittilähettimen. Kunnollisen yksinvaeltajan turvasuunnitelman puuttuessa vaihdoinkin hieman reittisuunnitelmaa kulkemaan suositumpia polkuja pitkin hiljaisen erämaan sijaan.

Matkani alkoi bussikyydillä Norjan puolelle, josta lähdin alkuillasta vaeltamaan Suomea kohti. Norjan maastoraja oli sulkeutumassa Koronan takia seuraavana päivänä, ja Norjasta vaelsikin letkassa porukkaa Suomen puolelle viime hetkessä rajan yli. 

Matkani kulki Lossujärveltä Urtasjärven kautta Pihtsuskönkäälle ja siitä Kalottireittiä pitkin kohti Kilpisjärveä. Alkuperäinen reittimme ei suoraan Kalottireittiä pitkin olisi kulkenut, mutta turvallisuussyistä päätin sitä kautta kulkea, jotta pystyin luottamaan siihen, että saan tarvittaessa apua kanssavaeltajilta.

Heti toisena päivänä tapasinkin Lossujärven tuvalla pariskunnan, jolle olin myynyt Kuninkojan myymälästä Trangiaan uusia osia reissua edeltävällä viikolla. Olivat onneksi todella tyytyväisiä ostokseensa.

Olen viimeksi ollut samoissa maisemissa vuonna 2001 Haltin ympäristössä, mutta silloin olin seikkailemassa kahden kaverin kanssa. Tämän kertaisella reissulla en Haltille poikennut. Vaelluksella viivyin 6 yötä, joista yhden nukuin autiotuvassa, muuten yövyin kätevän pienessä yhden hengen lainateltassani.

Säät suosivat minua ja suurimmaksi osaksi tein matkaa upeassa, pilvipoutaisessa säässä välttyen pahemmilta sateilta. Säät eivät asettaneetkaan siten kovia vaatimuksia välineille, mutta Lundhagsin Vandra -kenkiäni en muihin vaihtaisi ja käytin niitä varsin huoletta mudassa, jokien ylityksissä ja louhikoissa. Toinen luottokumppanini on Rabin Ascent 900 -makuupussi – ilman sitä minua ei reissuun saa lähtemään.

Esivalmistelen aina ruuat vaelluksilleni kotona niin, että maastossa voin nauttia kunnollisen, kokonaisen aterian pussiruokien sijaan. Onneksi olimme kumpikin valmistaneet kokonaisia aterioita joka toiseksi päiväksi kahdelle hengelle eli pärjäsin hienosti esivalmistelemillani ruuilla, söin vain sitten pari kertaa aina samaa ruokaa. Ehdottomat suosikkiretkiruokani ovat Tunturikeittiö-blogin Arabialainen pata tai papu-salsa tortillat.

Hienointa koko reissussa oli nuo henkeäsalpaavan upeat maisemat, joita on Suomen puolella vain näillä kulmilla. Paljon tapasin muitakin yksinvaeltajia, pääasiassa naisia ja juttuseuraa löytyikin mukavasti aina. Seuraakin löytyi esimerkiksi isompaan joen ylitykseen niin, että aamulla sovimme tapaavamme iltapäivällä joen rannassa ja että suoritamme ylityksen turvallisuussyistä yhdessä.

Rohkaisen kaikkia jonkin verran vaeltaneita kokeilemaan yksinvaellusta, mutta turvallisesti. Yksin vaeltaessa on läsnä koko ajan ihana rauha ja vapaus, ja reitinkin pääsee suunnittelemaan tasan tarkkaan itse ja oman jaksamisen mukaan. Rohkaisen myös kaikkia lähtemään ennakkoon suunniteltuun reissuun vaikka jotain muuttuisikin viime tipassa. Ainakin itselle kaverin sairastuminen avasi mahdollisuuden kokea täysin ennaltasuunnittelematon seikkailu jollaiseen en muuten ehkä olisi tullut lähteneeksi.

Seuraava seikkailu, mistä haaveilen on kolmen valtakunnan kierros Ruotsiin ja Norjaan – tämä reissu on jo kaksi kesää jäänyt tekemättä. Ajatuksena on viipyä sillä reissulla hieman pidempään, ehkä kymmenisen päivää tai enemmän.