Varusteurheilua?

„Good morning!“, kuuluu hiljaisella äänellä teltasta. Huomasin teltan jo kauempaa, koska se on valmistettu DFC:stä eli Dyneema Composit kankaasta. Tämä materiaali on kiiltävä vaalean harmaa, joten se erottuu maastosta. 700g painava majoitus on kuitenkin epämukava, minun käyttämää Hilleberg Unnaa verrattuna. Lisäksi minulla on täysin vapaa valinta yöpymispaikan suhteen, koska teltta on kestävämpi ja itsestään seisova. Olin tavannut aidon Ultra-Lightweight vaeltajan. Häntä hymyilytti kantamukseni. Vartin varusteiden vertailun jälkeen, riideltiin siitä, kummalla oli raskaampaa. Minä väitin 40-50 km päivässä olevan pitkä matka ja pieni määrä varusteita tuovan hänelle vain huonoja huoltomahdollisuuksia. Hän sen sijaan epäili pystyvänsä kävelemään lyhyitäkään matkoja rinkallani.

Vastaavia väittelyitä kävin kesän aikana moneen otteeseen. Tämä ei häirinnyt, koska tykkään keskustella varusteista. Sen lisäksi, että minussa piilee materialisti, niin kuin kulttuurimme kasvatuksen mukaan opetetaan, näen laadukkaissa varusteissa todellisen hyödyn. Välttämättömimpiin varusteisiin kuuluvat kesävaellukselle Pohjoismaissa: kengät, rinkka, lämmintä ja majoite. Kun nämä ovat laadukkaat suoritus helpottuu merkittävästi. Sanomalla henkeni olevan kiinni varusteissa on liioiteltua, mutta kun ne pettävät se tuottaisi huomattavia epämukavuuksia. Siirtymä seuraavaan kylään, pystymättä kantaa ruokaa tai märillä kengillä kävely, jäävät suorituksina mieleen pidempäänkin.

Seuraavaksi luettelen erilaisia varusteita, jotka jäivät positiivisesti mieleeni. Savotta Jääkäri rinkka oli mahtava valinta. Aluksi olin epävarma valinnasta, koska sen paino tyhjänä on lisätaskuineen n. 4 kg. Ainoa varuste, josta voin sanoa sen olevan kuin uusi on tämä rinkka. Opin rakastamaan ja vihaamaan sitä vaelluksen aikana. Expedin ilmapatja oli myös oikea valinta. 7 cm paksu patja oli suurin luxus pitkän päivän jälkeen. Nukuin sillä syviä ja lihaksia palauttavia unia. Patagonian kevyt untuvatakki osoittautui käytännöllisemmäksi kuin osasin toivoa. Sitä käytettiin tyynynä, lisäpeittona, hyttysiä vastaan, tavara-alustana, pussina ja takkina. Erillinen tuulitakki oli käytössä melkein jatkuvasti. Tunturissa tuulee usein ja paljon.

Parannuksen tarpeessa olivat seuraavat varusteet. Fjällrävenin housut, jotka eivät istuneet täysin laihtumisen vuoksi. Columbian sombrero, joka ei kestänyt kosteutta niin hyvin kuin oletin. Ja Garminin GPS-laite, jota ei tarvitse Pohjoismaissa, jos omistaa alueiden kartat.

Tässä kohtaa pari sanaa suorituksesta niille, joita se kiinnostaa. Ensimmäiset 30 päivää olin muonan suhteen omavarainen. Tämä tarkoittaa sitä, että söin mitä rinkasta löytyi, enkä kajonnut ostoksille pieniin kyliin, joita matkalla oli. Kvikkjokkissa söin poroa, koska tunsin itseni heikoksi huonosta ruokavaliosta. Rasvavarasto riitti Kvikkjokkiin hyvin. Aidosti nälissään olin vasta viikkoa ennen Abiskoa, koska rinkassa oleva varasto pakotti minua annostelemaan. Lisäksi lähetin Kvikkjokissa paketin ylimääräisiä kulutustavaroita, lahjoitin varusteita kanssa vaeltajille ja jätin lopuksi myös rinkkani Abiskoon. Abiskossa söin ja lepäsin 2 täyttä päivää, jonka jälkeen en jatkanut omavaraisuuttani, siitä yksinkertaisesta syystä, että ruoka oli loppunut. Söin enemmän kuin oli suunniteltu. Keskimääräinen kulutus päivää kohti oli 5500 kcal, jos uskoo Suunnon sykemittaria.

Lukija saattaa tässä kohtaa ihmetellä miksi täällä puhutaan vain ruuasta eikä kilometreistä. Tämä johtuu siitä, että tärkein resurssi eivät olleet kehossa olevat voimat, vaan saatavilla oleva ruoka. Joka päivä logistiikka oli sidottu ruokaan. „Syönkö nyt Cliff Barin pystyäkseni jatkamaan 10 km vai menenkö nukkumaan?“, oli toistuva kysymys jonka astein itselleni. Oli minulla tietenkin rakkojakin ja rinkan paino hidasti, mutta ratkaiseva aspekti oli muona. Keskiarvoksi sain suorituksesta n. 27 km päivässä, joista n. 800 km tuli tehtyä ennen Abiskoa ja 200 km Abiskon jälkeen. Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen kokemuksien lisäksi myös suorituksesta, vaikka pääsinkin vain Kilpisjärvelle. Tämä oli ensimmäinen aidosti pitkä vaellus ja voin kovasti suositella sitä ihmiselle, joka haluaa haastaa itseään.