• EUR

    Valuutta

    HUOM! Maksu laskutetaan euroissa. Muilla valuutoilla näytetyt hinnat ovat arvioita perustuen Euroopan Keskuspankin päivän valuuttakurssiin.


    • EUR
    • SEK kr
    • GBP £
    • USD $
    • AUD $
    • CAD $
    • CHF
    • CZK
    • DKK kr
    • JPY ¥
    • NOK kr
    • PLN
    • RUB руб
  • Toimitusmaa:

    Toimitusmaa

Vapaalaskua Suomessa osa 1 – Rauhallinen ja helposti lähestyttävä helmi: Pyhä

 

 

 

 

whatsapp-image-2016-12-28-at-19-18-14

Pyhä tunturi, siirtymä ja pupu. Kuva: Juuso Virtanen

Luet ja näet varmasti jatkuvasti juttuja upeine kuvineen mitä erikoisemmista ja hienommista paikoista ympäri maailmaa, missä täydellinen lumi yhdistyy vaikuttavaan rinneprofiiliin ja maisemaan. Usein kuitenkin unohdetaan, että varsinkin vapaalaskua aloittavalle Suomesta löytyy monta hyvää paikkaa laskea rinteiden ulkopuolella ja useita upeita helposti lähestyttäviä tuntureita. Itsekään en ole kovin monelle Suomen tunturille kiivennyt muutoin kuin hissin voimin. Totuus on kuitenkin, että hyvää vapaalaskua on koettavana, vaikka verttinousua ei tulekaan sitä 1500 metriä vaan esimerkiksi viidesosa siitä.

img_20170101_124256

Auringonlasku Pyhän huipulta.

Parasta Suomen Lapissa laskemisessa on, että sinne voi lähteä melko vähillä laskupäivillä ja käytännössä ilman tarkempaa suunnittelua, koska paikat ovat kohtuullisen tuttuja kuten myös käytännöt. Tiedät valmiiksi, paljon siellä on satanut lunta, kuinka kylmä on ollut ja mistä kysyä neuvoja tarvittaessa – ainakin suunnilleen. Olemme lähdössä helmikuussa Japaniin porukalla, josta kukaan ei ole aiemmin ollut Japanissa, ja olemme seuranneet lumitilannetta kauden alusta asti, olemme lukeneet lukemattomilta nettisivuilta vapaalaskua koskevista rajoitteista ja muista huomioitavista asioista. Olen kysellyt loputtomiin ystäviltä ja tutuilta sekä tuttujen tutuilta kaikesta mahdollisesta, enkä vieläkään ole varma kaikista yksityiskohdista tai siitä, osaanko kysyä edes oikeita kysymyksiä. Kun taas esimerkiksi Pyhälle lähtiessä tiedän suunnilleen, mitä odottaa ja paikan päällä voin kävellä vaikka hiihtokoululle ja kysäistä, miten missäkin spoteissa on lunta eli kattavaa valmistautumista ei sinänsä tarvita. Pyhän nettisivuilla on jopa kartta suosituimmista vapaalaskuspoteista (linkki).

img_20161231_134444_01

Tässä näitä huippu tyyppejä on, seepra-Riina, jolla aina hauskaa suksilla tai laudalla, pupu ja taempana Juuso sekä Riitta, jotka ovat täysin vakiokalustoa menneillä ja tulevilla reissuilla, niin ylä- kuin alamäissä.

Lisäksi odotukset eivät ehkä ole yhtä korkealla kuin esimerkiksi Japaniin mennessä. Tottahan se on, että 11 tunnin lennon jälkeen harmittaa hurjasti, jos olosuhteet ja/tai tiedon puute aiheuttavat takaiskun ja täydellinen putikkapäivä ei olekaan mahdollinen. Näin alkukaudesta ei lumitilanne yleensä Lapissa ole vielä parhaimmillaan, mutta kun sen tietää, voi nauttia niistä muutamasta hyvästä metsäpätkästä, jotka löytää.

 

dsc_6517

Ehdin testata suksia myös rinteessä, toimi. kuva: Juuso Virtanen

whatsapp-image-2017-01-01-at-13-18-03

Joka vuosi olen nähnyt riekkoja Pyhällä Pohjoisrinteiden suunnalla, bongaa itse seuraavalla kerralla, kovin kauas rinteen ulkopuolelle ei tarvitse edes mennä. Kuva: Juuso Virtanen

Käyn Pyhällä joka vuosi, yhä uudestaan. En osaa sanoa, missä olen itse aloittanut vapaalaskun, mutta Pyhä on kuitenkin se paikka, missä olen vapaalaskusta eniten oppinut ja siihen ihastunut pysyvästi. Pyhä onkin huippu paikka tutustua vapaalaskuun ja siihen saa myös neuvoja ja opastusta. Hieno tilaisuus tähän on esimerkiksi keväisin järjestettävässä Freekendissä, missä käydään mm. porukalla laskemassa lähioffareita, mikä mahdollistaa maastoon tutustumisen vaivatta ja seuraavalla kerralla oletkin jo asiantuntija tietäen esimerkiksi, mistä kannattaa laskea Perseeseen. Itse olen osallistunut tapahtumaan kolme kertaa enkä haluaisi jättää sitä tänäkään vuonna väliin, eli kuulette siitä ehkä lisää pääsiäisen lähestyessä. Omalla ensimmäisellä kerralla, jolloin Freekend järjestettiin kolmatta kertaa, tapahtuma oli vielä suhteellisen pieni ja sain sieltä tähänastisen lasku-urani parhaan neuvon Arto ”Ape” Majavan laskuklinikalta. Ape sanoi meille muistaakseni yhden hissinousun aikana, että ainut tapa kehittyä on haastaa itseään. Joillekin tämä lienee itsestäänselvyys, mutta minulle, mukavuusalueellani jo liian pitkään viihtyneelle laskijalle, tämä oli silloin jonkinlainen ahaa-elämys.

img_20161231_083412

Uuden vuoden aaton haikille lähdettiin kahdeksan aikaan aamusta.

 

 

img_20161231_090745

Vaikka oli vielä kaamosaika, aurinko nousi nopeasti. Ja minä kun ajattelin, että lähdettiin niiiin aikaisin liikkeelle. Kiitos vielä Pyhätunturin Hiihtokoulu ja muut ihanat tyypit lenkkiseurasta! #suomenhalutuinhiihtokoulu 😉

img_20161231_102417

Uuden vuoden aaton aamuhiihtely, Isokuru, Pyhä-Luoston kansallispuisto

Pyhällä on oma vapaalaskuskene ja se on ollut hengissä laskutavasta riippuen 25–100 vuotta. Tunturihiihtäjien tiedetään laskeneen Pyhän rinteitä jo 1900-luvun alussa ja 90-luvulta asti nykyaikainen vapaalasku on ollut erityisessä suosiossa. Tämä johtuu varmasti Pyhän tarjoamasta ainutlaatuisesta maastosta, jota myös Suomen parhaaksi kutsutaan. Lähituntureille on helppo lähteä randoreissulle ja valoa riittää tarpeeksi kaamosaikanakin (kunhan lähtee matkaan ajoissa, eikä vasta iltapäivällä) sillä matkat ovat lyhyitä. Hisseiltä on poikkeuksellisen paljon laskettavaa, joko suoraan takaisin hisseille tai lyhyen haikin päähän. Lempparispottia en osaa missään nimessä valita. Kuten moni muu, mainitsen tässä kohtaa Jacksonin, jonka haastavampi jyrkkäprofiili on todella hauska laskea. Huippu pätkä varsinkin hyvällä lumella (yleensä siis myöhemmin keväällä)!

img_20161231_093414

Lumitilanne ei tosiaan ollut täydellinen ja muutama kivi tuli nähtyä.

img_20161231_101126

Hiihtelemässä Isokurun pohjaa. Sen rinteet on suojeltu molemmin puolin ja liikkuminen niillä kielletty, kuitenkin hiihtokoulun opettajien mukaan joka vuosi siellä näkee laskujälkiä. Kansallispuistossa liikuttaessa sääntöjä ja luontoa pitäisi aina kunnioittaa, tässä tapauksessa jo pelkästään turvallisuussyistä.

Yleensä laskemme siellä, missä vaikuttaa olevan lunta parhaiten. Tälläkään reissulla emme välttyneet naarmuilta ja pohjia huollettiin useita kertoja. Aiemmin esittelemääni karttaan lisäisin vielä pohjoishissin laskijan vasemmalla puolella olevan laajan metsäalueen, missä voi laskea todella helppoa ja usein hyvällä lumella olevaa pätkää. Puuteria ei paljoa välipäivinä pöllytetty, mutta pohjoispuolen ja Aittakurun metsistä löytyi myös pehmeitä, riemua synnyttäviä käännöksiä. Tänäkin vuonna lumitilanne esti varsinaisen Aittakurun pohjalle laskun. Sinne täytynee palata siis kevään edetessä. Yhden hiihtovaelluksen kävimme pyörähtämässä uuden vuoden aattoaamuna Isokurun suunnalla. Laskusta ei ole mitään mainittavan arvoista, mutta onneksi maisemat olivat hienot kuten aina.

 

 

img_20161231_235758

Uuden vuoden soihtulasku

 

img_20161231_235809

Vuoden vaihdetta juhlimme Pyhällä perinteikkäästi nyt toista vuotta putkeen ja samalla kaavalla: randoa, laskuja, hyvää ruokaa ja juomaa, soihtulasku ja juhlat Calle-talolla.

Kakkososassa jatketaan Lapin-matkaa hieman pohjoisemmaksi Ylläkselle ja kerron myös vähän siitä, mikä meni pieleen reissun aikana…

Mikaela (@mizdisch)

dsc_6521Lähikuvassa QST 108 -suksien pohjat. Kuva: Juuso Virtanen