Valaan silittelyä ja hyytävää vene-elämää Jäämeren vuonoilla ja vuorilla

Juho on purjevenettään s/y Sylviaa kotinaan pitävä purjehtija ja vapaalaskija. Hän on purjehtinut Suomesta Jäämerelle koluamaan Pohjois-Norjan vuonoja ja vuoria. Keväällä 2019 Juhon tavoitteena on ylittää Barentsinmeri ja päästä laskemaan veneeltään Huippuvuorten koskemattomia rinteitä – vältellen jäälauttoja ja -karhuja.

Jotta eristämättömässä purjeveneessä asuminen arktisissa olosuhteissa sujuisi mukavasti, on vaatetuksen oltava kunnossa. Pieneen veneeseen ei myöskään mahdu yhtään turhaa, toimimatonta tai ylimääräistä esinettä. Tässä Scandinavian Outdoorin & Helly Hansenin kanssa yhteistyössä julkaistavassa blogisarjassa perehdytään Jäämeren maisemien ja tunnelmien lisäksi minimalistisen elämäntavan perusvarusteisiin, joilla on hoiduttava kaikki aktiviteetit sekä kesällä että talvella!

Täällä 70. leveyspiirin pohjoispuolella Hammerfestin kupeessa talvi on juuri taittunut kevääksi ja s/y Sylvian sisälläkin päästään juhlimaan kaksinumeroisilla lämpötiloilla ympäri vuorokauden! Muutenkin meno veneessä sen kuin kiihtyy, kun mukana on nyt seuraavan 2 kuukauden ajan aina 2-3 kaveria miehistönä.

Suurimman osan yksin talven kaamoksessa kökötettyäni muutos entiseen on aikamoinen. Parin kuukauden pimeys purjeveneessä oli aikamoinen elämys, jonka aikana muita “huviveneilijöitä” ei näkynyt yhtäkään. Kohokohtia olivat monet revontulet s/y Sylvian yllä, heräämiset jäiden saartamassa ankkurilahdessa, sininen valo keskipäivän aikaan ja ne harvat tyynet ja selkeät päivät.

Kun sisällä nukutaan makuupussissa, veneen kansi muistuttaa luistelurataa ja vesiletkut sekä vessa ovat jäässä, niin minulta usein ihan aiheellisesti kysytään että onko koko touhussa mitään järkeä. Tässähän liikutaan aika vahvasti länsimaisen ihmisen epämukavuusalueella, varsinkin kun kyse on pidemmästä ajanjaksosta eikä pelkästään yhdestä reissusta. Mutta mikä sitten oikeastaan on mukavaa? Vaikka olosuhteet ovat viileät, niin lämpimillä vaatteilla ei palele, ja viileässä nukuttaa paremmin!

Mutta millä varusteilla näissä olosuhteissa pärjää ja mikä on se “minimivarustus”, jolla hoituu niin purjehdus, hiihtovaellus että retkeilykin? Veneeseen mahtuu kaikkien muiden varusteiden lisäksi vaatteita mukaan vain erittäin rajallinen määrä. Kunnolliseen sivilisaatioon ja kaupan tiskille on mulla myös sen verran matkaa, että kaikkien kamojen on toimittava ja kestettävä, vaikka käyttöpäiviä kertyykin älyttömästi. Kyseessä on siis kunnon kestotesti kaikelle mukana olevalle. Näihin asioihin palataan tarkemmin myöhemmissä blogipostauksissa!

Takaisin nykyhetkeen. Suurin osa laskijoista laittaa pääsiäisen tai viimeistään vapun jälkeen sukset pölyttymään varastoon, mutta minulla laskukausi on oikeastaan vasta puolivälissä. Norjan pohjoisrannikolla sydäntalven kova tuuli ja pimeys rajoittavat veneen kanssa liikkumista ja etenkin ankkuroitumista aika paljon, joten paras aika mäkitouhuihin on keväällä, kun säät vähän rauhoittuvat.

Viime viikkojen aikana on nautittu firnilaskuista täysin sydämin. Nyt korjataan satoa siitä kymmenien tuntien työstä, jonka olen tehnyt topo- ja merikarttoja sekä satelliittikuvia tutkiessa.

Vaikka laskettavaa lunta riittäisi Norjassakin vielä vaikka kuinka kauan, on s/y Sylvian ja minun pian aika siirtyä Huippuvuorille, jossa laskut jatkuvat lähes heinäkuulle saakka! Jos säät suinkin suovat, lähdemme noin viikon päästä ylittämään Barentsinmerta.

Noin 1000 kilometrin ja 5 päivän merimatkan jälkeen päädymme toivottavasti Longyearbyeniin, jossa asevuokrauksen ja byrokratian hoitamisen lisäksi otamme mukaan näytteenottotarvikkeet luminäytteiden keräämiseen. Näytteitä keräämme vapaaehtoispohjalta Gdanskin teknillisen yliopiston tutkimukseen orgaanisten ympäristömyrkkyjen leviämisestä arktiselle alueelle. Suksilla ja purjeveneellä pääsemme keräämään näytteitä myös sellaisista paikoista, joihin tutkijat eivät normaalisti pääse. Lisää näistä pian, sillä seuraava päivitys tähän blogiin tulee suoraan Huippuvuorilta!

Hvaldimir-valas

Siirrytäänpä loppukevennykseksi päivän polttaviin aiheeseen! Noin viikko sitten Hammerfestissa huoltotauolla käydessämme nyt jo julkkikseksi noussut “venäläinen vakoojavalas”, joka myöhemmin paljastui myöhemmin terapiavalaaksi, otti tiettävästi ensimmäisen kontaktinsa suomalaisiin käydessään moikkaamassa s/y Sylviaa. Tämä maitovalas oli tosiaan aivan kesy ja seurasi meitä karistamisyrityksistämme huolimatta parin tunnin ajan. Pääsin jopa silittämään.

S/y Sylvian matkaa ja muita touhujani voit seurata tarkemmin myös Instagramissa ja Facebookissa.