Tuluksilla tulta taikomaan

Tähän maagiseen tulentekovälineeseen törmäsin itse ensikertaa muutama vuosi sitten, kun sain isältäni sellaisen joululahjaksi. En ikinä ajatellut saavani sillä tulta aikaan, mutta monen kuuman ja hikisen kesän jälkeen, kädet monta kertaa noessa ja rakoilla, olen oppinut sitä käyttämään ja nykyään tulitikut ovat rinkassa ainoastaan hätävaralta. Tulukset koostuvat siis kipinä- sekä raavinraudasta ja tarkoitus on tuottaa kipinä, joka sytyttää sytykemateriaalin.

Ajattelin tehdä postauksen, kuinka tuluksilla kannattaa lähteä harjoittelemaan, koska tulusten käyttö retkeilyssä on hyvä taito jos esimerkiksi tikut pääsevät loppumaan tai jos sade on kastellut ne käyttökelvottomaksi. Tulukset toimivat nimittäin myös litimärkänä ja saa niillä kaasukeittimenkin pöhisemään 🙂

Kun lähdetään tekemään tuluksilla nuotio, on tärkeää tehdä alkuvalmistelut huolella. Nuotion perusta on hyvä rakentaa ensimmäisenä kuntoon, johon sitten tuluksilla tehty tuli voidaan “siirtää”.

Noniin, eli nuotio on kasattuna ja on aika lähteä tekemään tuli. Jos käyttää ensikertaa tulusta, on hyvä harjoitella ensiksi tekemään kipinä. Perinteisesti tuluksia voidaan käyttää kahdella tavoin. Raavinraudalla revitään kipinärautaa tai siten, että raavinrauta pidetään paikallaan ja kipinärautaa revitään itseenpäin. Asetelma on siten, että raavinrauta on aina kipinäraudan päällä. Itse käytän lähes aina tuluksia siten, että pidän raavinraudan paikallaan ja revin kipinärautaa poispäin sytykkeestä. Näin saa kipinät ohjattua tarkemmin sytykkeeseen. Raavinrautana käytän Mora:n Bushcraft Black puukon hamaraapuolta, joka on 90 asteen kulmassa ja näin toimii raavinrautana täydellisesti.

Helpoin tapa alkuun on varata retkelle mukaan pumpulia, joka syttyy tulusten kipinästä iloisesti. Yläpuolella olevassa kuvassa on avattu osmankäämi, joka viimeksi toimi sytykkeenä. Suosittelen etsimään koivun tuohta ja repimään siitä ohkaisia lastuja, koska ne syttyvät hyvin sytytyksessä. Sytytysasetelma on itselläni melkein aina sellainen, että etsin kaatuneesta koivusta ison tuohilevyn. Sen päälle laitan esim. pumpulia tai raavin puukolla koivunkaarnapölyä siihen keoksi. Mikäli saatavana on pihkaa, ripottelen sitä sytykkeen joukkoon, koska se palaa hyvin ja pitkään. On hyvä olla valmiina pieniä tuohisuikaleita kun tuohipöly tai pumpuli syttyy on siihen saatava pitkään palavaa materiaalia mahdollisiman äkkiä. 

Pääasia on, että sytyke johon kipinää yrittää tähdätä on kuivaa ja mahdollisimman ilmavaa. Esimerkiksi jos kipinällä yrittää sytyttää normaaleita männystä vuoltuja kiehisiä, saa repiä aika pitkään, ennenkuin kipinä nappaa tarpeeksi terävästi johonkin kiehisen reunaan. Siksi pumpuli on hyvä harjoittelusytyke.

Nyt kun kipinä on saatu aikaan ja sytykemateriaali palaa, on oltava ripeä ja sytyttää tuohesta revityt suikaleet, jotka toimivat “tulitikkuina” kun tuluksilla aikaansaatu tuli siirretään itse nuotioon. Alemmassa kuvassa siirrän tulen Küntzi risukeittimeen.

Loppu onkin sitten itsestäsi kiinni kuinka taitavasti nuotiosi osaat sytyttää. Kuten kaikissa lajeissa, tässäkin harjoitus tekee mestarin. Tulukset maksavat n. 10-20e ja ne on pitkäkestoiset. Ei muutakun mars mars tulusostoksille ja tulta taikomaan! Hyvä perusmalli esimerkiksi on Light My Firen Firesteel 2.0 Scout

Jos sinulla heräsi kysyttävää retkeilyyn liittyen, laita viestiä joona@sos.fi tai tule piipahtamaan Forumin myymälässä 🙂

 

-Joona