Tour de Kebnekaise – Osa 1

Idea

Hut to hut tai haute route -tyylinen reissu kiinnostaisi tulevana talvena, ajattelin elokuussa. Tuumasta toimeen ja toteuttamaan tulevalle laskukaudelle.

Laittelin muutamalle vuoristo-oppaalle kyselyä tupareissuista Alpeilla, mutta kiinnostavin idea tuli Kebnekaisen konkarilta Matti Saapunkilta. Idea alkoi kyteä takaraivossa ja juteltiin tarkemmin spekseistä. Omaa ideologiaa vastaan tuntui tyhmältä buukata vain yksi viikko keskeltä talvea olosuhteiden puolesta, ja eräältä kaverilta tulikin kommentti: “Eikös siellä ole ihan täysi talvi päällä ja kylmät kelit tuona ajankohtana?” Ajattelin kuitenkin, että kokemus on sekin, jos tuulisessa whiteoutissa pääsisi taas hiihtämään, ja yleensä 5-8 päivän väliin edes yksi aurinkoinen päivä osuu.

Laskeskelin reissun budjettia auki ja sen perusteella 4-6 hengen porukka olisi fiksuin ryhmäkoko kustannustehokkaasta näkökulmasta reissulle. Kyselin samanhenkiset kaverit läpi ja nopeasti löytyi neljän hengen porukka kasaan. Puoliso Elina kyseli vielä parilta kaverilta, ja kuuden hengen porukka olikin jo kasassa Kebnekaisen massiivin hut to hut -reissulle. Mukaan oli lähdössä Matti oppaana, Iina, Jussa, Janne, Heini, Elina ja meikäläinen Taneli.

Kebnekaise alueena 

Kebnekaisen alue sijaitseen Kiirunan länsipuolella ja Abiskon eteläpuolella ja on suosittua alue retkeilijöiden, hiihtäjien, kiipeilijöiden ja laskijoiden keskuudessa.

Alueella on teräviä vuorenhuippuja, vuorimassiiveja ja se tarjoaa parhaimmillaan unohtumattomia elämyksiä. Sään ja olosuhteiden osalta alueella on talvella kylmää, tuulet puhaltavat hetkittäin kovaa  ja keli voi vaihdella nopeasti, mutta parhaimmillaan myös aurinkoista ja tuuletonta. Lumipeitteen paksuus vaihtelee paikoin paljon, alueella on vielä hienoja isoja jäätiköitä ja vanhoja sulaneiden jäätiköiden rippeitä, sekä niiden muovaamia muotoja.

Kebnekaisen alueella tehdään lumivyöryennustetta helmikuun loppupuolelta eteenpäin. Ennusteen löytää Lavinprognoser.se sivustolta ja säätietoja Ruotsin ilmatieteenlaitoksen sivulta.

Reissuporukka

Iina Lappalainen 

Rovaniemellä asusteleva outdoor-seikkailija ja eräopas. Yhteisten tuttujen ja erä-ensiapukurssin kautta Iina tutustui Elinaan ja lähti mukaan Kebnekaisen reissulle. Iina ja Jussa ovat tuttuja entuudestaan Pyhätunturin hiihtokoulusta.

Janne Koivistoinen

Äkäslompololaistunut lumilautailija. Päivätyökseen yrittäjänä web-designer. Kesät pyörällä alamäkiä ja talvet lumilaudalla ylämäkeen ja alamäkeen. 

Janne ja Jussa tuntevat ennestään lumilautakaupoista. Janne ja Taneli tutustuivat edellistalven lumivyöryteknikkokurssilla.

Jussa Louvenniva

Lumilautailija ja hiihdonopettaja, reissulle lähtemään sai porukka ja uteliaisuus oppia uutta vuorilla. Siviilissä lääkäri, harrastuksen yhdistäminen työhön ja taitojen vieminen sairaalan ulkopuolelle esimerkiksi retkikuntalääketieteen muodossa kiinnostaa Jussaa. 

Jussa tapasi Elinan ja Tanelin edellisen vuoden Japanin laskureissulla Sapporon lentokentällä. 

Heini Salonen

Tenniksen ja rahoitusala-uran jälkeen Jenkkien ja Lontoon kautta Suomeen palannut startup-yrittäjä, joka sittemmin hurahtanut vapaalaskuun ja kiipeilyyn. Elina ja Heini kävivät Mäkelänrinteen urheilulukiota vuosina 2009-2012 ja tutustuivat harrastuksiin liittyvien puheenaiheiden myötä yhteisen kaverin syntymäpäiväjuhlilla.

Elina Mäkinen

Jäisistä vesistä tunnettu uimari sukset jalassa. Päivätöissä verojen ja yrityskauppojen asiantuntijana. Matkustaa Tanelin kanssa matkailuautolla milloin missäkin.

Taneli Kantanen

Helsingistä lähtöisin oleva vuorilla viihtyvä seikkailija. Työskentelee yrittäjänä pääasiassa ruuan parissa monissa erilaisissa projekteissa. Luottaa takamaastoissa ja vuorilla Dynafitin varusteisiin. Kiinnostuksen kohteena monipuolinen vuorilla liikkuminen ja lumiturvallisuuteen liittyvät asiat. 

Matti Saapunki

Kuusamosta lähtöisin oleva IFMGA-vuoristo-opas aspirantti. Opastanut Kebnekaisen alueella noin kymmenen vuotta.

Ennakkosuunnittelu

Ennen reissua pidimme porukalla muutamia teams-palaveria käytännön järjestelyistä liittyen muun muassa reitin alustaviin suunnitelmiin, viikon ruokiin ja tarvittaviin varusteisiin sekä vastuualueiden jakamiseen. Reissu toteutettaisiin kurssiluontoisena, jotta taskut vastaaville reissuille olisivat täydemmät tulevaisuudessa.

Reitti

Matilta tuli ehdotus reitistä. Nikkaluoktasta kelkalla kyyditys Sälkän tuvalle, jossa yöpyisimme yön yli. Sälkästä hiihtäisimme vuorten yli pitkän päivän päiväreppujen kanssa Tarfalan tuvalle ja viettäisimme siellä pari yötä. Tarfalasta jatkaisimme matkaa Kebnekaisen tunturiasemalle ja viettäisimme siellä muutaman yön. Sälkä-Tarfala-reitin suurimmat haasteet tulisivat olemaan lumiolosuhteet, näkyvyys ja päivän kesto eli aikataulussa pysyminen.

Ruokahuolto

Kebnekaisen tuvilla on pienet putiikit, joista saa pääasiassa kuivaruokaa. Toiveissa porukalla olikin kuitenkin syödä hyvin, varsinkin kuin yksi kokki on matkassa. 

Jo useammalta reissulta tuttu Excel otettiin jälleen käyttöön, ja sinne listattiin viikon ruuat ja määrät. Elina vastasi pääasiassa tietokoneen näpyttelystä ja ruokaehdotuksista Tanelin konsultoimana. Janne hoiti ruokatilaukset Oulun Prisman kauppakassipalveluun, josta Jussa nouti ne mukaansa.

Logistisesti onnistuimme järjestämään yhden ruokakassin kuljetuksen Muoniosta toisen ryhmän mukana suoraan Tarfalan tuvalle odottamaan. Tämä kevensi päiväreppuja merkittävästi. Suuri kiitos heille avusta!

Varusteet

Reissu oli tarkoitus hiihtää päivärepuilla. Mukaan pakattaisiin ruokien ja laskuvausteiden lisäksi vaihtovaatteita, vyörypelastusvälineet, jäätikkövarusteet, pari köyttä, henkilökohtaiset tarvikkeet kuten otsalamppu, yöpymislakanat, lisäevästä ja yhteisesti vielä ea-laukku, yleistyökalu sekä bivy-peite. Lisäksi varustaiduimme kahdella Inreach satelliittiviestintä laitteell, kartoilla ja gps-laitteella. 

Repun koko alustavasti olisi noin 40-45 litraa. Oman valinnan mukaan vyöryreppu tai normaali laskureppu.

Jussa koepakkasi ensimmäisenä repun ja päätyi  lainaamaan suurempaa reppua, koska  35 -litraiseen lumivyöryrepun kapasiteetti tuli vastaan. Muiden reppujen koot olivat 35-45 litran välillä.

Suuntana Nikkaluokta

Muutama päivä ennen reissua ensimmäisten päivien sääennuste näytti todella lupaavilta auringon puolesta ja rupesimme lukitsemaan reittisuunnitelmaa. Sovimme, että katsomme vielä edellisenä iltana vaihtoehdot Nikkaluoktassa, jos ennuste ja olosuhteet muuttuisivat huonompaan suuntaan. Todellisuudessa kelin muuttuminen huonompaan suuntaan toisi isoja haasteita näin isolla porukalla ja ruokamäärällä.

Kauppareissut saatiin hoidettua ja reput lähes pakattuina suunnattiin kohti Nikkaluoktaa Kiirunan tankkauspisteen kautta eli paikallisille burgereille. Pimeys laskeutui Kebnekaisen massiivin  ja Tolpagornin siluettien vaipuessa yöhön Nikkaluoktan tieltä ajaessa. Ajomatkalla vastaan tuli pari vauhdikasta hirveä illan hämärtyessä.

Heinin reissun alku viivästyi muutamalla päivällä työkiireiden takia, mutta Heini lupasi että tapaisimme hänet Tarfalassa reissun toisena tai kolmantena päivänä. 

Ilta kului pakkaamalla ruokia kompaktisti minigrip -pusseihin ja jakamalla päiväkohtaisiin kasseihin. Kaikki roskat olisi tarkoitus tuoda mukanamme pois tuvilta. 

Kävimme läpi säätilannetta ja turvallisuussuunnitelmaa. Hahmottelimme reittiä kartalta ja suunnattiin lepäämään aikaista aamuherätystä varten revontulien loisteessa.

Välipysähdys Kebnekaisen tunturiasemalla matkalla kohti Sälkää. Taustalla keskimmäisenä vuorena Tolpagorni

Janne fiilistelemässä aurinkoista Kebnekaisen massiivia 

Kohti Sälkää

Herätyskello soi, kamppeet kantoon ja ruuat jääkaapista mukaan. Kelkkakyyti lähti 8:30 kohti Kebnekaisen tunturiasemaa. Veimme osan ruuista kylmään tunturiasemalle odottamaan paluutamme loppuviikosta. Jatkoimme kelkan kyydissä vähälumisen laakson läpi. Tuntuma vähälumisuuteen on tietyllä tapaa suhteellista maaston muotojen ollessa näin suuria. Nopeasti yksi kaistale saattaa näyttää pieneltä ja vähälumiselta, mutta lähemmäs mentäessä leveyttä lumikaistaleilla on helposti 50-100 metriä. Se riittää laskemiseen varsin hyvin. 

Sälkään lähestyessä etelästä alkoi muodostumaan pilviä, joita sääennusteessa ei luvattu. Suunitelmana meillä olisi suunnata majoittumisen jälkeen lähimäkeen.

Sälkän tupa

Iloinen vanhempi herrasmies otti meidät vastaan hieman ennen puolta päivää Sälkän tuvalla ja kävi meille läpi systeemit toisella kotimaisella eli ruotsiksi, mitä osa ymmärsi paremmin ja osa huonommin.

Kamppeet jätettiin meidän huoneeseen ja nautittiin nopeat eväsleivät. Päätimme suunnata edellisiltana hahmoteltuun suuntaan Sälkälle tutkimaan tarkemmin lumitilannetta ja alueen maisemia. 

Noustessa pohjoispuolella lumipeite humahti kerran, mutta muita huomattavia merkkejä lumipeitteen epäöstabiliteetista emme huomanneet. 

Nousimme pohjoispuolta ja laskimme eteläpuolelta Sälkän jäätikön päähän varsin hyvää ja tasalaatuista arktista puuteria. Loppulaskusta tulikin aikamoinen seikkailuhiihto kelin mennessä umpeen laskun puolessa välissä, jolloin seurasimme Matin kompassia ja jäätikön reunaa sekä jääputouksia.

Laskufiiliksiä Sälkälla

Iltaruoaksi kokkasimme siskomakkarakeittoa ja siihen perään löylyt ja peseytyminen Sälkän puusaunassa. Tupa täyttyi iltaan mennessä täyteen pääasiassa hiihtovaeltajista ja hiljeni noin kymmenen aikoihin.

Sälkästa Tarfalaan

Kellon soidessa auringon ensisäteet pilkottivat ikkunasta laaksoa pitkin. Vesipullot ja termarit täyteen ja nenät kohti Tarfalaa. Painavat reput selkään ja suunta loivaan ylämäkeen. Ensimmäisen pitkän nousun aikana Gaskkasnjunnin ja Tjäktjahjälmenin välisessä uomassa päivä valkeni ja topissa odotti tuuleton lounas noin 1800 metrin korkeudessa.

Jussa valmistautumassa pitkään hiihtopäivään Sälkästä Tarfalaan

Suunta kohti Tarfalan laaksoa. Takana Sälkän tupa. 

Topista aukeni mahtavat näkymät Ruotsin Lapin erämaahan. Todella paljon kiinnostavia laaksoja ja huippuja. Silmään osui etenkin Pyramiden -niminen vuori. Sinne olisi päästävä vielä jonain päivänä laskemaan. Ehkä seuraavalla Kebnen reissulla? 

Iina ja Matti päivän ensimmäisellä huipulla 

Päivän ensimmäinen pitkä lasku pientä jäätikköä pitkin ja kohti toista nousua. Pieni kerros tasalaatuista puuteria, jota maaliskuinen aurinko kovasti yritti lämmittää. Hämmentävän paljon aurinko lämmitti meitä ja lunta vuoren rinteellä. Heti laakson pohjalla laskun jälkeen palasimme todellisuuteen ja jouduimme laittamaan untuvatakkia päälle koska varjossa toiveet kevätauringosta karisivat nopeasti tiehensä.

Elina laskemassa pienellä jäätiköllä päivän ensimmäistä laskua

Elina ja Iina fiilistelemässä päivän ensimmäistä pitkää laskua

Kamppeiden säätöä. Takana päivän ensimmäinen lasku ja hienoja laskulinjoja

Nousun jyrkentyessä ja kanttipidon vähentyessä nousuraudat tulivat käyttöön. Nousuraudoista oli huomattava määrä hyötyä niin energiatehokkuuden kuin turvallisuuden puolesta. 

Matin vinkit oli, että raudat kannattaa pitää mahdollisimman lähellä ja helposti saatavilla, esimerkiksi karabiinerillä roikkumassa repun ulkopuolella, jotta kynnys rautojen käyttöön madaltuu ja toiseksi, raudat kannattaa laittaa päälle ennakoivasti helpossa paikassa ennen nousun jyrkintä ja jäisintä kohtaa. 

Toisen nousun päätteeksi kahden vuoren satulassa kello näytti matkan edenneen kuuden tunnin aikana 11.42 km ja nousumetrejä ylämäkeen 1401m  ja alamäkeen 785 metriä. 

Laakso aukesi hienosti iltapäivän auringon säteiden osuessa seuraavaan laskettavaan seinään. Seinää ei oikein satulasta hahmottanut, mutta lasku oli varsin viettävä ja vielä tasalaatuista taattua Ruotsalaista puuteria.

Päivän toinen nousu paketissa ja matka jatkuu laskien Matin osoittamaan suuntaan satulan takaa odottavaa Tarfalan laaksoa.

Matti laskemassa päivän toista laskua hienossa valossa ja lumessa.

Jussa laskemassa Ruotsin puuteria

Hienon valon fiilistelyn jälkeen lähdettiin skinnaamaan kohti viimeistä nousua ja laskua kohti Tarfalan majaa. 

Yksi jääruuvi oli tippunut matkasta laskun aikana ja se jäi teille tietämättömille ainakin toistaiseksi, koska sitä ei löydetty laakson pohjalta etsinnöistä huolimatta. 

Viimeisessä nousussa alkoivat porukan jalat painamaan ja nousu tuntui loputtomalta. Jälleen nousuraudat käyttöön nousun loppuvaiheelle, olosuhteet kolmessa eri laaksossa olivat lähes samanlaiset nousuissa ja laskuissa.

Nousun yläpäässä porotokka yllätti hiihtäjät. Ruotsin Lapissa poroja ei saa häiritä ja laskijoiden tulee huomioida porojen luonnollinen kulku reitillään. Tästä syystä Riksgränsenissä tapahtuvaa Heli-skitä katsotaan pahalla. Meidän onneksemme porot olivat reippaasti kulkemassa eteenpäin, ja pääsimme jatkamaan matkamme hetken kaukaa tarkkailun jälkeen.

Viimeisten nousmetrien ja auringonsäteiden kera kohti Isfalls jäätikköä ja Tarfalan laaksoa

Päivän viimeisen nousun kohdalla Isfalls-jäätiköllä alkoi jo hämärtämään. Yksi reittivaihtoehdoista olisi kulkenut pidemmän lenkin jäätikön kautta, mutta illan hämärtyessä ja nälän kasvaessa vaihdoimme kamppeet ja laskimme hienon laskun jäätikön reunaa pitkin Tarfalan laaksoon.

Iina laskemassa Isfjalls jäätikön reunalla. Laakson pohjalla Tarfalan tupa

Tarfalan laakso saavutettu. Pitkä päivä melkein paketissa!

Viimeiset skinnaukset tuvalle järven poikki ja päivän saldona oli noin 20 kilometriä ja noin 1800 vertikaalimetriä. Tiettävästi Jussa ja Janne ovat ensimmäiset splitboardilla kyseisen traversen tehneet lumilautailijat.

Tuvan pitäjä piti nopean perehdytyksen ja majoituimme omaan huoneeseemme. Tarfalan tupa on myös varustettu saunalla ja myös sähköllä, joten lievä harmitus rentouttavasta offline elämästä oli ohi. 

Pojat suuntasivat saunaan ja tytöt jäivät tekemään ruokaa. Tunnelma porukassa kiristyi väsymyksen ja nälän hiipiessä pintaan lämpimässä tuvassa, kun pienistä asioista, kuten ruokavuorojen jakamisesta, alkoi muodostua eripuraa. Kävimme illalla nopeasti läpi porukan kiinnostuksen kohteet seuraavalle päivälle. Eniten toiveita sai monorautojen käyttö ja keskittyminen laskemiseen tasaisen hiihtämisen sijaan, joten päätimme ottaa vaihtoehdoiksi jonkun tuvan läheisistä vuorista. 

Matka jatkuu Tarfalan laakson maisemissa, Kebnekaisen huiputuksen haasteissa ja Tolpagornin seikkailuissa Tour de Kebnekaisen toisessa osassa.

Teksti ja kuvat Taneli Kantanen