Tammikuun retkikohde – Ylläksen hiihtoladut

Latuverkoston laajuuden ja monipuolisuuden huomioon ottaen, on varsin perusteltua sanoa, että Ylläs on hiihtäjän ykköskohde kotimaassa. Uskomattoman kaunis tunturimaisema ja erämainen iäkäs luonto on aina läsnä laduilla liikkuessa. Parhaimmillaan hiihtäjä pääsee päänsä sisällä täysin levolliseen tilaan, samalla kun suksi vie eteenpäin omassa rauhallisessa tahdissaan.

Markkinointitiimimme Teemu esittelee Ylläksen maastohiihtoreittejä, sekä niihin liittyviä muita huomionarvoisia seikkoja.

Luonnollisesti latutilanne elää kauden aikana lumen määrän mukaisesti. Parhaimmillaan hiihdettäviä latuja on päälle 300 kilometriä! Ladut avataan tyypillisesti heti kun luonnonlunta on vain tarpeeksi, mahdollisesti jo lokakuussa. Tunturimaisemissa kun hiihdetään, on selvää että reiteille voi osua kohtuullinen määrä nousumetrejä, jotka on hyvä ottaa huomioon kun suunnittelee päivän retkeä.

Elämänluukku

Ylläksen latuverkosto on tunnettu latukahviloistaan ja reittien risteyskohdat ovat usein näiden pihapiirissä. Yksi hauskimmista latukahviloista on Elämänluukku, joka sijaitsee Äkäsjoen varrella, Kukastunturin Länsipuolella. Kahvilan pihaan voi kurvata autolla, ja aloittaa hiihtolenkki, kiertäen vaikka Peurakaltion kautta. Tällöin matkaa ei tule kovin paljoa, mutta rauhassa saa varmasti kulkea ja ihastella.

Toinen helppo reitti Elämänluukun kahvittelijoille on lähteä Äkäslompolon kylältä, edetä kohti Karilaa ja jatkaa Kukastunturin kylkeä. Tovi Karilan ohituksen jälkeen latu laskee Äkäsjoen jäälle ja aurinkoisena päivänä tuossa jokiuomassa onkin lähes kesäisen lämmin.

Elämänluukun latukahvila on hyvä kohde päivän hiihtoretkelle, sillä sinne voi kiertää useita reittejä, soveltuen jokaisen omaan tasoon.

Kesängin kierto

Ehdottomasti yksi suosituimpia keskipitkiä lenkkejä Ylläksen alueella. Kesänkitunturin kierto tarjoaa mäkiä, tasaista, maisemia, eläimiä, elämyksiä. Lähtöpaikkana voi pitää jälleen Äkäslompolon kylää, tai halutessaan ajaa Kesänkijärven ulkoilureittien parkkipaikalle, josta yhdistyy myös reitti varsinaiselle ladulle.

Tämä kierto toimii kummin päin tahansa, mutta itse olen tottunut tekemään lenkin vastapäivään. Kylältä lähdettäessä Kesänkijärvi sivuutetaan eteläpuolelta, jyrkkärinteisen Kesänkitunturin komeillessa järven pohjoisrannalta nousten. Järven toisessa päässä odottaa Kesänginkeidas, joka tarjoaa maistuvat välipalat kahvilasta. Omia eväitä nauttiville pihapiiristä löytyy laavu ja kota, molemmat tulipaikoilla varustettuina. Nämä tulistelupaikat ovat myös kuukkeleiden suosiossa.

Reitti jatkuu järven tasosta nousulla Latvamajalle, jossa voi halutessaan jälleen pysähtyä. Jos on kuitenkin vauhti päällä niin kannattaa jatkaa matkaa risteyksestä kohti pohjoista osuudelle, joka on mukavan kumpuileva. Parin kilometrin kulkemisen jälkeen päästään taas seuraavaan risteykseen, josta alkaa Kesängin kierron ehdoton huippupätkä, nimittäin Hangaskuru. Tämä kahden tunturin välissä kulkeva kuru on upea paikka nostaa katse kunnolla ylös ja tutkailla mitä viereisten tunturien rinteiltä löytyy. Kurun länsipäädyssä saavutaan jänkälle, josta löytyy hyvin suojaisa puolikota taukoa varten.

Tässä kohtaa edes onkin reitinvalinnan paikka, jossa molemmissa on aluksi nousua ja lopuksi pitkää laskua kohti Äkäslompoloa. Valitsipa nousuksi joko reitin Tahkokurulle, tai Kukastunturia kohti, lopputuloksena on suurinpiirtein sama määrä nousua ja laskua loivasti.

Laskun jälkeen onkin sitten mukavaa kulkua tasamaalla kohti reitin päätöspistettä

Ylläksen ympäri

Tämä Ylläksen seudun mahtavin lenkki on vähemmän yllättäen itse Yllästunturin kiertäminen suksien. Kiertosuunta ei mielestäni ole huono kumminkaan päin, mutta itse näkisin sen riippuvaisena siitä, kummalla puolella tunturia sattuu majoittumaan. Akäslompolon puolelta lähtiessä kiertäisin tunturin vastapäivään ja Ylläsjärven puolelta vastaavasti myötäpäivään.

Jälleen kerran reitille osuu paljon risteyksiä, joista suuntaa muuttamalla tällekin kierrolle saa rakennettua hyvin erilaisia kokonaisuuksia, koska paletilta löytyy vaihtoehtoja.

Yksi olosuhteista riippuvainen tekijä tässä reitissä on Varkaankurun ylitys Keskisen laen ja Kellostapulin välistä. Korkealle nouseva, puurajan ylittävä ladunpätkä ei ole läpi kauden hiihdettävässä kunnossa. Alkukaudesta puuttomalle, tuuliselle kurulle ei kerry tarpeeksi lunta, jotta latukone pystyisi reitin tamppaamaan. Loppukaudesta säiden lämmetessä alue on lumivyöryille riskialtis ja se suljetaankin ajoittain havaitun riskitason noustua. Silloin kun tämä reitti on kuljettavissa, se on aivan ehdottomasti kuljettava, niin upeat maisemat sieltä avautuvat.

Toinen kulkemisen arvoinen pätkä on sekin suhteellisen korkealla kulkeva. Maisematien suuntaa mukaileva hiihtolatu pitäytyy hienoissa maisemissa kelojen katveessa.

Kun puhutaan korkeista paikoista, on selvää että tälle Yllästunturin kierrolle kertyy nousumetrejä merkittävä määrä. Kierrokselle kannattaa siis varata runsaasti aikaa, jotta mäet voi kiivetä omaan rauhalliseen tahtiin.

Muita kohteita

Siitä huolimatta, että korkeuseroista on ollut paljon puhetta, löytyy seudulta myös rauhallisia reittejä maltillisilla nousuilla. Erityisesti Ylläsjärven puolelta pääsee vaivattomasti kyseisille laduille. Talvisessa ihmemaassa, metsän siimeksessä nautiskelijan kannattaa suunnata joko koilliseen Lainion suuntaa, jossa pääsee katselemaan upeita lumen peittämiä mäntymetsiä, sekä ajoittain aakeana aukeavia soita. Onnekasta hiihtäjää ilahduttaa pilkahdukset paikallisesta talvehtivasta eläinkunnasta poroineen ja metsäkanalintuineen.

Toinen mukava lähes tasamaareitti on Ylläsjärveltä länteen kohti Luosujärveä, jonka rannalta löytyykin tilava latukahvila, jossa voi nautiskella maittavan keittoaterian, tai pienempää purtavaa. Koirien kanssa hiihtäjille löytyy pitkät pätkät koiralatuja Luosun suunilta.

Tammikuu on vielä sydäntalvea parhaimmillaan, mikä näinkin pohjoisessa voi tarkoittaa selkeitä pakkaslukemia. Lämpötilavaihtelut ovat tosiasia myös Ylläksellä, niin kuin muillakin tunturialueilla Suomessa. Kirkkaina päivinä, jolloin ei pilviä taivaalla näy, on hyvä ottaa huomioon korkeuseroista johtuvat lämpötilavaihtelut. Tällöin korkealla on tyypillisesti lämpimämpää, ja alempana on huomattavasti kylmempää. Korkeimpien ja matalimpien latujen välillä voi olla jopa 20 astetta eroa lämpötilassa! Ota tämä siis huomioon, kun katsot lämpömittaria aamulla ulos lähtiessäsi. Silloin kun pilvet roikkuvat matalalla kylän päällä, lämpötilat eivät vaihtele niin rajusti, jos lainkaan.

Latukartta

On suositeltavaa, että tekee jonkinlaisen suunnitelman siitä, mihin on päivän hiihdolla suuntautumassa. Tässä asiassa auttaa kattava latukartta. Ylläksen kotisivuilta on ostettavissa sähköinen, reaaliaikainen latukartta, joka näyttää myös muut talviretkeilyreitit. Sen avulla voit tehdä hyvän suunnitelman ja pikaisiakin muutoksia, riippuen latujen kunnostuksesta.

Perinteisen kartan ystäville on olemassa paperisen latukartat, joita on saatavilla useista alueen kaupoista ja yrityksista, sekä matkailuinfosta että luontokeskus Kellokkaasta.

Lisätietoja latukartoista, latukahviloiden aukioloajoista, sekä muuta yleistä hyödyllistä infoa lämpötiloineen hiihtäjille löytyy osoitteesta https://www.yllas.fi/

Unohtumattomia hiihtoretkiä kaikille!