Syyskuun retkikohde – Hiidenportin Kansallispuisto

Esittely

Hiidenportin kansallispuisto sisältää ainutlaatuista kansallishistoriaa. Nimi Hiidenportti tulee rotkomuodostelmasta, jonne tarinan mukaan hiisi pakeni kristinuskoa. Kyseinen rotko on pitkä, jonka matkalle mahtuu pienempiä lampia ja vehreytyneitä suonsilmiä. Rotkon luoteispäästä voit löytää laajan rakkakivialueen, jonka luokse laskeutuessa voit aistia jonkin satumaisen olion asustelevan lähistöllä. 

Markkinointitiimimme Teemu kävi retkeilemässä Hiidenportin kansallispuistossa ja jakaa teille tämän tarinan.

Kaakossa rotkoalue avatuu isommin järvimaisemaan, jotka ovat kuvainnollisesti leveitä, mutta todellisuudessa enemmänkin pitkiä. Puiston alueelta löytyvät lammet ovat kauniita ympäriltä avautuvien maisemien ansiosta.

Luonto

Hiidenportin kansallispuistossa pääset näkemään ja kokemaan todellista Kainuulaista korpimaisemaa, joka on ikävän harvinaista tänä päivänä. Toistasataa vuotta vanhat havupuut kertovat tarinaansa ohikulkijoiden korviin. On siis hyvin suositeltavaa pysähtyä aloilleen kuuntelemaan mitä puut puhuvat.

Etelä-Kainuuseen yltävät vaarat ovat Hiidenportin alueella suhteellisen maltillisia korkeudeltaan, joten kulkeminen puistossa on miellyttävää. Siitä huolimatta vierailija pääsee katsomaan korkealta avautuvia maisemia. Erityisesti rotkolaakson näkymät ovat upeita, joita ei kannata ohittaa vauhdilla kulkien.

Puiston alueelta löytyy myös laajoja suoalueita, joilta voi löytää karpaloita syksyn taittaessa kohti loppuaan. 

Koska kyseessä on Itä-Suomen kansallispuisto, syrjäinen sijainti mahdollistaa kaikkien kotimaisten villipetojen elämisen puiston alueella. Hiidenportissa on siis mahdollista nähdä karhu, susi, ahma, sekä ilves. Vierailua ei suinkaan kannata jättää tekemättä petojen pelossa, sillä ovathan kaikki kotimaiset suurpedot arkoja ihmisten läsnäolon aistiessaan.

Kainuun alueella elää villeinä myös metsäpeuroja, jotka voivat etelän asukkaille muistuttaa erehdyttävästikin poroja. Kainuun eteläosa, jossa Hiidenportti sijaitsee, ei ole poronhoitoaluetta, mutta fiilikseen voi päästä bongaamalla sukulaislajin metsäpeuran nautiskelemassa vehreytyneen suon laidalla.

Hiidenportin kansallispuisto on luontonsa puolesta hyvin monipuolinen ja eläväinen. Pelkästään jo sen takia vierailun arvoinen paikka.

Oma vierailu ja reitti

Oma ensivierailuni Hiidenporttiin oli viime vuoden syyskuun alkupuoliskolla. Suunnitelmissa oli rauhallinen päiväretki uuteen kohteeseen tutustuen, eikä vauhtia nostettu maltillisesta kertaakaan ylemmäksi. Saavuimme puiston koillislaidalla sijaitsevalle Urpovaaran pysäköintialueelle. Puiston rajojen sisäpuolelle hypätäänkin heti metsäautotien vierustavan ojan yli. 

Urpovaaran rinnettä laskeutuessa pääsee nopeasti korpimetsän syleilyyn. Kosteat mättäät polun reunustoilla erittävät mahtavaa tuoksua suoraa kulkijan sieraimiin. Tietää välittömästi olevansa luonnon helmassa.

Vaaranrinteen alareunalla vastaan tulevat ensimmäiset pitkospuut joita pitkin ylitetään Urposuo. Näyttävä korpisuo oli näin alkusyksystä vielä muuttolintujen käytössä, joten varsinaista rauhaa ei meillä ollut, mutta olipahan upea katsella ja kuunnella siivekkäitä kanssaeläjiä.

Parin kilometrin kulun jälkeen saavutaan ensimmäiseen polunhaaraan, jossa tulemme osaksi puiston reitistön runkoa, Kitulankierrosta. Ilman konkreettista reittisuunnitelmaa, lähdemme seuraamaan kierrosta vastapäivään ja annamme puiston tarjota parastaan avoimin mielin.

Tovin kuljettuamme huomasimme maaston muuttuneen ja aavistelimme saapuvamme rotkoalueen reunamille. Ylänköalueelta laskeuduimme Porttilammin laavulle ja olimmekin yllättäen rotkon pohjalla, näyttävässä haarassa. Tämä on oivallinen paikka pysähtyä tauolle ja tutkia rotkon kalliomuodostelmia alaviistosta katsottuna, nimittäin pian matka jatkuu taas ylöspäin.

Laavulta jatkettaessa reitti nousee jyrkästi aina rotkon yläreunalle asti, josta aukeaa puiston jylhimmät maisemat. Kallio on kuin leikattu keskeltä kahtia ja alas kurkistaessa voi hieman jännittää. Etenkin näin syksyisenä aikana on suotavaa varoa liukkaita kiviä ja juuria.

Osuuden lopussa on mahdollisuus laskeutua varsinaisen Hiidenportin luokse, emmekä jättäneet tätä mahdollisuutta käyttämättä. Rotkon taitteeseen on kasautunut valtava määrä irtolohkareita ja -kiviä, jotka muodostavat portin. Tässä kohtaa on hauska leikitellä ajatuksella, mitä olentoja onkaloissa voikaan asustella ja mihin hirviöihin kansa on aikanaan uskonut. Vauhdikkaalla mielikuvituksella voi päästä aikamatkalle menneeseen!

Jatkoimme Kitulankierrosta vastapäivään. Kovasinvaaran kaakkoisrinteellä kosketus Kainuulaiseen korpimetsään on jälleen läsnä, kaunista ja hiljaista metsää. Varsinaisia näköaloja tai erityisiä kohteita ei seuraaviin kilometreihin sisälly, mutta se onkin tässä kohtaa varsin hyvä asia. Metsä asettuu pääosaan ja kuljemmekin rauhoittavassa hiljaisuudessa pitkän tovin, kunnes puiden välistä alkaa siintämään vesistöä. 

Huomaamme olevamme kalliolla keskellä kapeaa niemeä. Reitti laskeutuu niemen kärkeeen Kitulanlammen tulipaikalle. Näyttävä, joskin hieman tuulinen paikka valikoituu meidän lounasravintolaksi. Teemme tulet hyväkuntoisen laavun edustalla olevaan tulisijaan ja keittelemme mukana kantamamme ruoat kattilassa. Syödessä on aikaa pitää silmällä varsin kapean lammen rantoja, jos siellä sattuisi näkymään elukoita joita katsella kiikarein. Näin ei harmittavasti päässyt käymään, onneksi nuotiossa lämmitetyt pikkukorvapuustit nostavat mielentilaa.

Seuraavaksi onkin aika suunnata kohti reitin lähtöpistettä ja retken päätöstä. Onneksi matka ei tunnu loppuvan kesken, sillä autolle vievä polku on mukavan mittainen kulkien yli mättäiden, kallioiden, kumpujen ja soiden. 

Urpovaaran pysäköintialueen kyltit tulevat vastaan lähes yllättäen ja tajuamme olevamme perillä. Syyskuinen päiväretki Hiidenportin kansallispuistossa oli erittäin onnistunut!

Saapuminen

Puiston koillislaidalla sijaitsee Urpovaaran pysäköintialue. Kyseiselle paikalle pääsee Kuhmo – Valtimo valtatieltä risteävää paikoin kapeaa metsäautotietä. Urpovaaralta pääsee puiston alueelle yhtä merkittyä reittiä pitkin, joka halkoo isoja soita ja mukavia sekametsiä.

Puiston pääasiallinen pysäköintipaikka ja lähtöalue Palolammen alue, jolle on viitoitettu tie Sotkamo – Kuhmo valtate 76:lta. Palolammelta on vaivattomin pääsy kansallispuiston reitistöön ja Hiidenportin rotkolle.

Harmittavasti Hiidenportin kansallispuistoon ei pääse julkisilla kulkuneuvoilla.

https://www.luontoon.fi/hiidenportti