Syksy on ohi ja talvea pukkaa!

Keisarin matkassa
Julkaistu: 11/15/2015

Pitkän syksyn jälkeen vihdoin alkaa talvi tehdä oikeasti tuloaan. Onneksi synkein syksy kului Etelä-Suomessa ympäriinsä sukulaisia ja kavereita tavaten sekä tietysti ulkoillen.

Ennen etelän reissua kerettiin vielä viettää hyviä päiviä pyörän selässä, itseasiassa kelit olivat niin hyvät, että lähtö viivästyi reilulla viikolla. Muutama kaverikin tuli vielä viimeisille Skibotnin ajeluille. Skibotn on muuten sellainen paikka, joka kannattaa jokaisen maastopyöräilyä harrastavan pistää korvan taakse. Siellä on mahtavia mäntykankaalla ja kallioilla kulkevia polkuja ristiin rastiin kylän yläpuolella olevissa metsissä. Ajohommat Skibotnissa on vahvasti enduro ja dh-painotteista. Suurin osa poluista menee kohtuu jyrkästi ylös, hirmusilla pohkeilla ja reisillä varustettu kaverikin hyytyy varmasti eli suurin osa matkasta tunkataan. Palkkioksi saa parhaimmillaan yli 700 korkeuserometriä täydellistä polkua alas meren rantaan. Ajamaan pääsee usein jo huhtikuussa, eli yhdistetty rando/fillariloma on helposti toteutettavissa.

Ajeluhommia Skibotnissa
Ajeluhommia Skibotnissa

Sitten oli aika lähteä kohti etelää. Kävimme vielä dh-hommissa Levillä ja Rovaniemellä, ennen kuin siirryimme Jyväskylään. Siellä aika kuluikin mukavasti mummon ja vaarin hoitaessa poikaa, jolloin päästiin vaimon kanssa jopa yhdessä ulkoilemaankin. Jyväskylästä lähdimmekin sitten Helsinkiin Ski Expoilla käymään ja kavereita morjestamaan. Ennen expoja kerettiin käydä paikallisoppaan kanssa kalalla salaisilla paikoilla. Täytyy kyllä sanoa, että onhan tuolla Etelä-Suomessakin kaunista. Kalat ei oikein olleet yhteistyöhaluisia, mutta todella hieno päivä muuten ja upea uusi paikka tuli nähtyä.

20151028_150825

20151028_134446

20151028_162922

20151028_142107

Expoilla monoja sovittamassa

Vielä ei sopivia monoja löytynyt, ehkäpä ensi syksynä? Sitten olikin aika hiljalleen lähteä takaisin kohti pohjoista. Pudasjärvellä olikin viimeinen pidempi stoppi. Siellä kävimme katsastamassa kartasta spottaamani mahdollisen laskupaikan. Ja voi pojat sieltähän löytyikin hieno mäki! On viettävää metsälaskua ja muutama avonainen ihan oikeasti jyrkkäkin pätkä. Korkeuttakin kukkulalla on sen verran, että kerkeää jokusen käännöksenkin tehdä ennen kun on alhaalla. Täältä tulee varmasti vielä juttua myöhemmin!

Laskupaikkoja etsimässä

Kotipuolesta alkoi kuulua huhuja, että mäkeenkin alkaisi jo päästä. Oli siis aika pakata perhe farmariin ja ajella takaisin pohjoiseen, synkkä syksy on ohi ja talvi vihdoin alkanut. Muutaman päivän kerkesin lepäillä kotona, kunnes kavereita tuli kyläilemään. Yr.no lupasi meille täydellistä keliä seuraavaksi päiväksi, niin pakkohan se oli lähteä kokeilemaan vieläkö osaa kesän jälkeen laskea. Kohteeksi valittiin itselle uusi mäki, Blåtinden Tromssan suunnalta. Kartalla lähestyminen vaikutti helpolta, mitä tähän aikaan vuodesta pidän tärkeänä, kun alaskin joutuu kävelemään pitkän matkan. Törmän valinta osui nappiin ja samalla löytyi todella hieno polku ensi kesän fillaririentoihin. N.400 metrin korkeudella saatiin sukset alle, laskettavan lumen raja oli n.650 metrin korkeudella. Lumi oli hyvin vaihtelevaa, jäätä, läpi upottavaa korppua ja puuteria. Ja suomalainenhan tunnetusti laskee mielellään korppua ja jäätä. Huipulta oli upeat näkymät joka suuntaan, Lyngenin Alpit, Malangenin sekä Tromssan viereiset vuoret näyttäytyivät kaikessa komeudessaan. Itse lasku oli myös ihan kiva, alkukauteen sopiva. Blåtinden sopii hyvin myös aloittelevalle vapaalaskijalle, bowlin pohjaa pitkin laskiessa ei kovin kummoisia haasteita kohtaa ja maisemat ovat upeat. Myös jyrkempiä, hauskan näköisiä linjoja oli tarjolla, mutta niissä ei vielä ollut lunta läheskään riittävästi.

Blåtinden

Blåtinden

Blåtinden

Blåtinden

 

Blåtinden

Blåtinden

Blåtinden

Lyngen alps

Blåtinden

Nyt se on sitten kausi alkanut taas, tosin taidan kyllä suosiolla odotella seuraavia lumisateita, ennen kuin seuraavan kerran mäkeen lähden. Paitsi tietenkin jos sateita ei ala kuulua, pitäähän sitä terveen miehen törmälle päästä!