Riippumattoilijan neljä vuodenaikaa — Jaska Halttusen fillaripäiväkirja

Tervehdys!

Minusta tuli puistariippuvainen kertaheitolla – ehkä tähän välineeseen alunperin ajoi tieto sen keveydestä ja helppoudesta. Riippumatto valikoitui majoitteekseni kun lähdin ensimmäiselle pidemmälle fillarimatkalle Hangosta – Nuorgamin kautta Näätämöön kesällä 2017. Ja siitä lähtien olen ollut tämän majoitteen vannoutunut fanittaja ja polkupyörämatkailun (Bikepacking) sanansaattaja.

Tässä seuraavassa pakinassa käyn läpi pääpiirteittäin 4-vuodenajan riippumattovarusteet ja yritän siinä samalla kertoa kokemuksiani sekä perustella näkymyksiäni reissutarinain muodossa.

Kevät:

Luonto alkaa heräämään. Hiiren korvat puskee koivun hennoista varvuista pihalle. Aurinko ottaa haltuunsa päivän, joka on pidentynyt ja voittanut yön. Tämä kevät on ollut lämmin, liki helteinen ja järvivedetkin on jo mukavasti lämmenneet. Minä pakkaan kamat pyörän päälle ja suuntaan retkeni, seikkailuni Mäntyharjulle ja Repoveden kansallispuiston maisemiin.

Mäntyharjulta kulkee Repovedelle opastettu MTB reitti jota lähden seuraamaan ja suunnaksi valikoituu jo legendaariseksi muodostunut Matkoslammen laavu, jossa reissumiestä odottaa pieni lampi saunoineen. Laavulle poljettuani alan ensitöikseni etsimään sopivaa leiripaikkaa, sopivia puita majani pystyttämiseen. Alue on epätasainen ja lammen rannat soisia, märkiä. Mutta lammen rannan läheisyydestä löytyy tallottu epätasainen kuiva pohja jossa ilmeisesti on telttaa pidetty ja sattumalta siinä on hyvin myös puut kohdillaan, noin seitsemän askeleen päästä toisistaan joiden väliin saan riippumattoni ongelmitta ripustettua. Ilta kuluu saunoen ja sapuskaa tehden ja auringon laskiessa vedän merinovillaisen kerraston päälleni kömmin makuupussiin ja lasken myös oman pääni riippumattoon. Makuupussiksi kannataa valita sellainen yksilö missä on vetoketju keskellä – tämä helpottaa suuresti riippumatossa makuupussiin kömpimistä  Öitä!

Yö oli kylmä, lämpötila oli käväissyt pakkasen puolella mutta minä pysyin lämpöisenä. Aivan ehdoton riippumattovaruste on underquilt, riippumaton alapuolelle ripustettava peite joka eristää alapuolta. Makuualusta ei riippumatossani paikallaan pysy ja se ei eristäisi sivuilta – kun taas underquilt eristää mukavasti myös sivuilta ja pysyy paikoillaan – aivan ehdoton. Underquilttejä on sekä kuitu- että untuvatäytteellä, itselle on valikoitunut untuvainen koska se pakkautuu paljon pienempään tilaan.

Ja siitä se polku jatkui etiepäitte kohti Repovettä ja sen huiketa maisemia ja Olhavanvuoren jyrkänteitä, lisää retkestäni voitte lukea: https://retkipaikka.fi/kevainen-kohtaaminen-eramaan-kanssa-mtb-ja-melontaseikkailu-mantyharjulta-repoveden-kuuluisimpiin-maisemiin/

ja rainan katsoa: https://youtu.be/3iu8YnIL5RU

Kesä:

Hyppäsin satulaan torstaiaamuna Karkkilasta ja polkasin karavaanini liikkeelle pitkin Pikkupässin pyöräilyreittiä suuntana Komio, Luutasuo ja Pääjärvi sekä Iso-Melkutin. Helteisen, kuumottavan auringon helottaessa taivaalta ja hien virratessa selkäpiitä pitkin kampesin ja tunkkasin karavaaniani, juhtaani reittiä pitkin eteenpäin. Matkan joutuisasti lipuen eteenpäin päätin polkasta suorilta teiltä Pääjärven laavulle, jota ystäväni oli minulle suositellut.

Kellon raksutellessa kahdeksaa laskeuduin leveää polkua pitkin kohti laavua, auringon vielä loistaessa pilvettömältä taivaalta. Laitoin konkelini laavua vasten lepäämään ja huomasin ison perhosen liihottavan rantatörmällä. Ritariperhonen kävi juomassa rannassa. Pitkän aikaa sain tätä kaunista perhosta ihastella ja ihmetellä. En ennen ollut livenä tätä perhosta nähnyt. Ja tulihan tuo kaveri tekemään lähempääkin tuttavuutta laskeutuen nilkan päälle.

Tyyntä ja lämpöistä iltaa vasten oli ilo alkaa uinnin jälkeen leiriä pystyttämään rantapuihin – tällä kertaa maisemasetupilla – eli tarpin järvenpuoleisen kulman pingotin noin 1,5 metrisen kepin varaan, jolloin ikkuna aukeaa suoraan kauniiseen järvimaiseman. Ja siinä se ilta pitkälti menikin, riippumatossa istuskellen ja auringonlaskua järvelle ihastellen. Nyt oli niin lämmin ettei tarvinnut yövaatteita laukusta kaivaa – vaan pelkissä kalsareissa sain riippumattoon sujahtaa ja makuupussia osittain peittona pitää. Öitä!

Retkeni jatkui aamun sarastaessa kohti Iso-Melkutinta ja edelleen kohti Kerittyä – missä löinkin packraftin, ilmatäytteisen lautan vesille ja jatkoin matkaani vesitietä pitkin eteenpäin…

Lisää tästä retkestä voit lukua täältä: https://retkipaikka.fi/huh-helletta-bikepacking-ja-bikerafting-viikonloppu-lopella/

Ja videon katsoa tästä: https://youtu.be/ddkGLF77w6I

Syksy:

Ruskaretki fatbikellä ja kanootilla Liesjärven kansallispuiston ja Torronsuon maisemiin

Polkaisin Karkkilasta kolmen yön retkelle lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Matkani kävi Onkimaanjärven kautta Eräkeskukselle, josta meloskelin inkkarilla, fillari kyydissä Korteniemen perinnetilalle Liesjärven Kansallispuistoon. Evästyksen jälkeen matka jatkui Torronsuon laitamille Idänpäänkalliolle. Tein pienet tulet ja lämmittelin kohmeisia sormiani siinä evästellessä. Lokakuun ilta pimeni nopeasti, ja sain laittaa otsalampun päähäni jotta eteeni näkisin ja leirini saisin puihin ripustettua. Idänpäänkallion laavu on loivassa rinteessä johon ei teltalla asiaa olisi ja kun itse maisemapaikan kun halusin niin sain maton loistavasti ripustettu näköalatornin ja viereisin puun väliin. Tarpin (sadesuoja) tykkään itse asentaa ns. timanttimuotoon jolloin sen ripustaminen on paljon yksinkertaisempaa, kun maahan kiinnitulevia pisteitä on vain kaksi. Tarpin kiristämisessä kannattaa käyttää hyödyksi sopivalla kohdalla olevia pensaita ja puita. Riippumaton tarpin alla on mukava vietää myös iltaa ja sitä varten minulla on mukana myös pieni lyhty joka antaa mukavasti valoa leiriin näin askareita helpottaen.

Aamusella kun olin evääni syönyt, leirini pyörän päälle pakannut ja tien päälle lähtenyt alkoi isoja lumihiutaleita hiljalleen taivaalta alas leijumaan. Talvi teki tuloaan.

Lisää tästä retkestä voit lukua täältä: https://retkipaikka.fi/ruskaretki-fatbikella-ja-kanootilla-liesjarven-kansallispuiston-ja-torronsuon-maisemiin/

Ja videon katsoa tästä: https://youtu.be/dB3uxlEjU6c

Talvi (Etelä-Suomen):

Varsinainen kovien pakkasten ja isojen lumien talviretki riippumatolla minulla on vielä tekemättä. Mutta joulukuun alussa vuonna 2018 lähdin kolmen yön retkelle: ”Tulilta tulille Karkkila” – aamusella hain torilta eväät nuotiokokkailuja silmällä pitäen: lohta, pottuja, porkkanaa, lanttu, sipuli. Ja Duunipäivän jälkeen suuntasin konkelini Toivikkeen majalle, jossa ensimmäisen yöni vietin. Toiseksi yöksi suuntasin Maijalankosken laavulle. Marraskuiset retkipäivät ovat lyhyitä kun valoisa aika on kortilla ja polkiessa on mukava maisemia ihastella. Ennen pimeän tuloa saavuin Maijalankoskelle. Riippumaton sain aivan laavun viereisin puihin sidottua kiinni. Maton ripustamisessa on muutama tarvike aivan ehdoton: Puunhalaajat – jotka sekä suojaavat puunkuorta että antavat tukevan tuen, jotta riippumatto pysyy halutulla korkeudella. Ja aivan ehdottomat on ns. Whoopie slingsit, jotka ovat narut, jotka ovat kiinni riippumatossa ja joiden avulla saat maton kiristettyä helposti haluamallesi kireydelle. Ja sitten vaan polttopuita tekemään, myrsky oli kaatanut ison kelottuneen kuusen ryökäleen laavun lähistölle josta kävin retkisahalla oksia nuotioon hakemassa laavulla olevien puiden lisäksi. Olipahan hieman tekemistä kylmenevään iltaan kun lämpötila alkoi olemaan miinus kymmenessä asteessa.

Talviretkeily pyörän kanssa vaatii talvella pikkasen enemmän suunnittelua – itse päädyin suunnitelmaan, jossa pääsen jokaiseksi yöksi tulille. Tulilla se aika mukavasti meneekin sapuskaa kokkaillen. Ja toki rompetta pitää varata paljon enemmän mukaan jos verrataan perus kesäreissuun. Kaikki on isompaa, underquilt ja makuupussi on pakkasille suunnitellut ja mukaan pitää varata myös enemmän lämmintä vaatetta villapaidasta lähtien.

Lohisopat valmistui hiljakseen tulilla – nuotiosta kohosi kipunoita sysipimeälle marraskuun taivaalle, joita lukuisat tähdet vain valaisivat. Kylläisenä ja päivän polkemisesta rasittuneena aloin käymään yö puulle. Pitkähihaisen kerraston lisäksi puin päälleni fleece-välikerraston ja ohuen pipon päähäni, sekä lämpöiset sukat jalkaani ja kömmin riippumattooni ja vedin makuupussin ylös asti kiinni. Öitä!

Hyvin nukutun yön jäljiltä kun availin silmiäni toivoin, että valkoinen hanki peittäisi maiseman – mutta haave oli turha, sillä vain pienen valkean harson oli yön hiutaleet maahan luoneet. Yöllä tuli kuuma ja minun piti ottaa välikerrasto ja sukat pois päältäni, jonka jälkeen oli mukava nukkua.

Tämä retki jatkui vielä yhdeksi yöksi jonka vietin kodan sisällä riippumatossa. Mutta jos tästä halut lissää tietää niin katseleppas tämä raina:
https://youtu.be/aJ7jRZWzkCA

Varusteet:

Periaatteessa mulla on kaksi settiä: kesä ja talvi – näitä modifioimalla ilman lämpötilan mukaan saa aina sopivan setin mukaansa. Tässä ohessa täydelliset varustelistat joista siis tarvittaessa otan kamaa pois. Esim. kesän helleretkillä ei pitkää kerrastoa välttämättä tarvitse.

Kevät & Kesä:
– riippumatto Ultralight – Whoopie slingsit
– puunhalaajat + karabiinit
– tarppi + 2 x kiila
– harjanaru
– kesäkäytön underquilt
– kesäkäytön makuupussi
– pitkähihainen kerrasto
– sukat
– Buff (toimii pipona myös)

Syksy & Talvi:
– riippumatto Ultralight – Whoopie slingsit
– puunhalaajat + karabiinit
– tarppi + 2 x kiila
– harjanaru
– talvikäytön underquilt
– talvikäytön makuupussi
– pitkähihainen kerrasto
– pitkähihainen fleecevälikerrasto
– sukat + villasukat
– pipo

Summasummarum – lajin helppous ja yksinkertaisuus viehättää, leiripaikan valitseminen on helppoa, periaatteessa et tarvitse leiripaikan valinnassa kuin kaksi puuta jotka on sopivalla etäisyydellä toisistaan, koska alustalla ei ole mitään merkitystä – mutta toki kannattaa katsoa ettei se isoin ja terävin kivi ole juuri siinä selän alla jos matto antaa jostain syystä myöden yön aikaan. Riippumatto toimii ympärivuotisena majoitteena, kun varusteet on kunnossa – riippumatto on yksiö vailla vertaa.

Scandinavian Outdoorin riippumattovalikoima löytyy täältä.

Katsoppas vielä video riippumattoleirin pystytyksestä: https://youtu.be/Dse6Rujk1ug

Jaska Halttunen / Fillaripäiväkirja