Pyöräily Rannikkoreitin ympäri ja Örön valloitus

Rannikkoreitti on ollut avoinna jo muutaman vuoden, mutta tänä kesänä avattiin yhteys Hankon ja Kasnäsin välillä. Nyt reitin pystyy mainiosti kiertämään ympäri ja nauttimaan uusista maisemista koko matkan! Kävimme viikonloppuna testaamassa Rannikkoreitin mutkat ja nauttimassa Örön saaren rauhasta. Tsekkaa reittikuvaus, arvostelut ja parhaimmat nähtävyydet – kenties sinunkin kesäsuunnitelmiin löytyy kolo hienolle saaristomatkalle?

Lähdimme matkaan Teijosta ja poikkesimme heti alkumatkasta viralliselta reitiltä, koska halusimme vierailla Fiskarissa, tuossa kuvan kauniissa ruukkikylässä, jossa olen kesäisin tottunut piipahtamaan. Fiskarin kylä on kesällä loistossaan ja sen suloiset kahvila-ravintolat sekä pikku putiikit tuovat mukavaa piristystä päivään. Nautimme lounaan Kuparipajan maalaispöydästä Fiskarijoen solistessa alapuolella. Siitä olikin hyvä jatkaa kohti Raaseporia ja Hankoa.

Hieman ennen Raaseporia liityimme viralliseen Rannikkoreittin ja jatkoimme sitä aina Hankoon asti. Ensimmäisen päivän reitti oli vaihteleva; alussa sai ihailla Teijon kansallispuiston metsiä, myöhemmin hiljaisia kylänraitteja ja kangasmaastoa. Toisaalta merta ei juuri näkynyt Hankoa ja Raaseporin pistosta lukuunottamatta. Muutamassa kohdassa hiekkatiet yllätti maantiepyöräilijät, mutta niistä selvittiin pienemmillä mutkilla verrattuna seuraavan päivään.

Hetken aikaa Hangon regatasta nautittua otimme iltalaivan Örön saarelle. Tämä oli reissun ehdottomasti paras valinta! Olen jo muutaman vuoden halunnut vierailla tällä suloisella linnakesaarella, joka kuuluu myös Saaristomeren kansallispuistoon. Parin tunnin venematkan jälkeen saavuimme purjeveneiden ympäröimään satamaan, jossa varsin ystävällinen henkilökunta oli meitä jo vastassa. Saaren lempeys ja rauha oli heti aistittavissa – tämä oli paras paikka yöpyä!

Örössä oli mahdollista yöpyä niin teltassa, hostellissa kuin hotellissa. Vanhat kasarmirakennukset tarjosivat tunnelmaa ja olikin varsin leppoisaa nauttia aamiaista luonnon rauhassa. Kiersimme aamulla saaren juosten. 10km lenkillä ehti hyvin tutustua saaren parhaimpiin luontokohteisiin; 12mm kierros ja 6” kierros tarjosivat näköalapaikkoja, historiallisia kulttuurikohteita ja magean riippusillan. Sitten kohti mannerta – Kasnäs odotti 50min venematkan päässä!

Toinen päivä tarjosi alkuun varsin maittavaa saaristomaisemaa aina Taalintehtaalle asti. Sen jälkeen väsy alkoi jo hieman painaa ja asfaltin ajoittainen huono kunto alkoi ärsyttämään 😀 Lisäksi jouduimme kiertämään useamman kilometrin lisälenkkejä, sillä varsinainen Rannikkoreitti oli hiekkaa – ei siis asiaa maantiefillarilla. Toki olimme lukeneet, että osa teistä oli soraisia, mutta silti suuret kierrot harmitti. Lopussa meitä kuitenkin odotti jälleen Teijon kansallispuiston viehkeät maisemat sekä sulloiset ruukkikylät Mathilda ja Teijo. Yhteensä 230km pyörää tuli sinetöityä.

Kokonaisuudessaan reittiä oli hieno pyöräillä ja uudet reitit oli kiva kokea. Rannikkoreitin nimestä huolimatta merta ei kovin paljoa päässyt ihailemaan. Miinusta tulee myös ajoittaisista sorapätkistä, mitkä maatiepyöräilijöille tuottaa hieman lisälenkkiä. Toki maastofillarilla nämä pätkät saattavat olla parhaimpia 🙂 Reitti on melko pitkä (150km-200km), joten vähemmän pyöräilyä harrastaneille hyvä suunnittelu on paikallaan! Kaiken kaikkiaan kuitenkin kokemisen arvoinen reissu!

Loppuun vielä kootusti infot:

Reitti-infot. Rannikkoreitin virallinen sivusto löytyy täältä, josta löytyy myös kartta, pysähdyspaikat ja pyörävuokraamo -infot. Reitin suunnittelu kannattaa aloittaa laiva-aikataulua selailemalla(Kasnäs-örö myös tällä). Laivoja ei nimittäin mene jatkuvasti, eikä edes joka päivä Hankosta! Seuraavassa meidän reitti ja teiden kunto.

– Teijo – Perniön asema (nro. 1825): Hienot maisemat, hiljainen tie, asfaltti ok.

– Perniön asema – Tuohittu (nro. 1863): Hiljainen tie, asfaltti ok.

– Tie 186, Kiskon läpi Fiskariin vievän tien (104) risteykseen: 100km/h nopeusrajoitus, liikennettä oli. Ei mitään ihasteltavaa 😀

– Tie 104 Fiskarin läpi. Asfaltti huonoa Fiskariin asti, sen jälkeen pyörätie.

– Tie 111. Alku Pohjan läpi sivutietä (hiljainen). Tie 1031 hiekkaa joten kiersimme Bonäsin tien kautta. 111 -tie liikenne vilkkaampaa, Bonäsin tie rauhallinen.

– 52 tie Raaseporiin vilkasta. Tietä 25 Hankoon tarvitsi pyöräillä vain muutamia pätkiä. Muuten pääsi rauhallisia sivuteitä. Maisemat sivuteillä vehreitä ja metsäisiä.

– Tie 1834 Kasnäs – Taalintehdas. Tällä pätkällä näki eniten merta ja saaristo. Tie hyvä.

– Tie183 Taalintehdas – Björkbodan tien risteys. Lähdimme vanhingossa väärää tietä. Iso tie, paljon liikennettä.

– Björkboda-Nivelax-Västänfjärd-Vestlax-Kemiö (tie 1834). Paikoin huonossa kunnossa. Melko mäkistä reittiä. Pikkukylät toivat piristystä reittiin. Virallinen reitti Brantvägeniä soraa.

– Tie 183 Kemiö – Skoilantie risteys isoa tietä. Liikennettä.

– Skoilantie Matildaan huonoa asfalttia.

Nähtävää:

– Teijo: Teijon kansallispuiston upeat polut. Idylliset Teijon Ruukkikylät; Mathildedal, Teijo, Kirjakkala.

– Fiskars: Ruukkikylä, luontopolut, kahvilat ja putiikit

– Raasepori (Merellinen Tammisaari, jossa idyllinen vanha kaupunki ja viehättävä tunnelma, meri). Kävimme Cafe gamla stanissa nauttimassa kahvit!

– Hanko (Suomen eteläisin kärki ja Tulliniemen luontopolku, vanha kaupunki)

– Örö: Luontopolut, historialliset kohteet, saaristo

– Kemiö: Kasnäs, Taalitehdas ja pikkukylät.

Saaristoterkuin,

Eve