Pohjois-Norjaan Varanginvuonolle syyskuussa 2021

Tintti, Salon myymälän kenkävastaava

Syyskuussa 2021 lähdimme reilun viikon seikkailulle yhdessä mieheni ja kahden koiramme kanssa. Reissun teimme pääasiassa autolla niin, että ajoimme auton tien tai kylän reunaan ja lähdimme siitä tekemään päiväretkiä. Kahden koiran kanssa matkustaessa olemme oppineet että leirin pystyttäminen valmiiksi ennen patikoimaan lähtöä parantaa merkittävästi kaikkien mukavuutta. Kaksi yötä vietimme teltassa ylängöllä Pykeija ja saimme heti palkinnoksi mitä upeimmat revontulet.

Minun seikkailuni -blogeissa esittelemme Scandinavian Outdoorin työntekijöiden omia seikkailuja

Olimme ajatelleet, että paikan päältä saisimme hankittua lähialueista kunnollisen kartan ja lähdimmekin matkaan vain matkailukartan ja kännykän Jahti-sovelluksen varassa. Tämä oli virhe, sillä paikan päältä emme kunnollista karttaa löytäneet ja toiveemme kulkea pääasiassa merkkaamattomia polkuja vaikeutui merkittävästi kunnollisen kartan puuttuessa. Onnistuimme silti vinkkien avulla löytämään esimerkiksi vanhan reitin, jonka polkuja pitkin kylän vanha väki oli kulkenut laidunmailleen ja kala-ajajilleen naapurilahteen.

Takaisintulomatkalla pysähdyimme Pykeijassa, jossa kaikki turistibussitkin pysähtyvät ja siellä onkin syytä tehdä majoitusvaraukset ja pöytävaraukset kuningasrapu-bistroon etukäteen jos vähänkään sesonkiaikaan mielii nauttia paikallisesta vieraanvaraisuudesta.

Aika monessa paikassa Varanginvuonon ympäristössä oli telttailukielto/puskaparkkikielto, todennäköisesti koska siellä matkailu on nostanut paljon päätään viime aikoina. Välillä kovin sateisella säällä olikin vähän vaikeaa löytää teltalle paikkaa, mutta kyllä se sitten aina lopulta löytyi.

Olimme varustautuneet reissuumme tosi onnistuneilla varusteilla eikä meillä ollut mitään turhaa mukana. Hyvät kuorivaatteet olivat kullan arvoiset, sillä noissa maisemissa tuulee koko ajan Jäämereltä päin ja sade saattaa yllättää hetkellä millä hyvänsä. Meille osuikin aika sateiset kelit ja ainoastaan tuon ylängön revontuli-shown ajan taivas oli sopivasti selkeä.

Kunnolliset ja tukevat vaelluskengät sopivat hyvin vaikeakulkuiseen ja kivikkoiseen maastoon. Kyllä reiteillä näki polkujuoksukengilläkin porukkaa vaeltavan, mutta en ainakaan itse uskaltaisi sellaisilla näille reiteille lähteä.

Koirien kanssa retkeilyssä on oma viehätyksensä ja silloin ei voikaan lähteä ns. hienostellen matkaan. Kun vettä tulee taivaalta taukoamatta ja mukana on kahden hengen teltta kahdelle ihmiselle ja kahdelle koiralle, tietää jo valmiiksi, että tulee nihkeää. Pienempi pentukoiramme haluaa nukkua makuupussin sisällä, joten välillä tunnelma on hyvinkin tiivis. Seuraava hankintamme taitaakin olla isompi teltta tai ainakin isompi absidi, jossa koirat voivat oleskella ja näin tilaa teltan sisällä olisi meille ihmisille hieman enemmän. 

Sain työkavereilta synttärilahjaksi Expedin Synmat alustan sopivasti tälle reissulle ja pelkäsin etukäteen, että miten se kestää koirien kynnet. Mutta ehjänä sen sain takaisin kotiin. Muutenkin koirien kanssa saa olla varovainen esimerkiksi ruuanlaiton aikaan. Emme voi pitää koiria vapaana ja poriseva keitin kiinnostaa välillä vähän liiaksikin. Joskus on vanhempi koiramme karannut leiristä sopivan hetken tullen ja olemmekin juosseet pitkän tovin kairassa koiramme nimeä (ja valittuja voimasanoja) huudellen.

Koirat kulkivat kanssamme valjaissa talutusvöissä ja heille oli omat sadetakit mukana. Seuraavaksi olemme koirille hankkimassa omat reput ja varmaan seuraavalle reissulle pitää vaikeiden maastojen takia ottaa töppösetkin mukaan.

Parasta näissä maisemissa ja koko tässä reissussa oli Jäämeren rantojen herkkä, kaunis luonto. Maisema näyttää päällisin puolin kivikolta, mutta lähemmin tarkasteltuna onkin täynnä pientä elämää. Ruohokanukan ansiosta kivikot hehkuvat punaisena syksyisin. Ei siellä tarvitse mennä kauas asutuksesta saadakseen olla rauhassa eli lyhyemmälläkin päiväretkellä saa hyvän irtioton aikaan. 

En olekaan mikään kilometrien nielijä. Minulle pääasia on päästä kauniisiin maastoihin ja istahtaa vaikka kivelle ihmettelemään ympäröivää luontoa. Kun kuulen merilintujen äänet ja meren pauhun koen, että minulla on lupa pysähtyä. Sosiaalisen työn vastapainoksi on ihanaa päästä mahdollisimman kauas muista ihmisistä omaan rauhaan.

Olemme suunnitelleet paluuta samoille seuduille jo heti ensi keväänä  – tällä kertaa kunnollisten karttojen kanssa. Nyt tiedämme, mihin jätämme auton ja lähdemme rinkka selässä vaikka viikoksi vaeltamaan. Nämä ovat niitä seutuja joissa haluan jatkossakin lomani viettää!