Kelien kylmetessä ja talven lähestyessä on hyvä aika tarkastaa vanhojen hiihtovälineiden kunto ja kenties päivittää uusiin. Varsinkin perinteisen hiihdon välineet ovat kokeneet mullistuksia viime vuosien aikana. Kokosimme tähän oppaaseen muutamia asioita Kuninkojan myymälämme suksiasiantuntijoiden avustamana, mitä kannattaa ottaa huomioon hankkiessa perinteisen hiihtotyylin välineitä.
Pekka on yksi Kuninkojan myymälämme hiihtoasiantuntijoista.
Jokaiselle aktiivisuustasolle aina ”sunnuntaihiihtäjästä” kilpahiihtäjään on omat mallinsa, on sitten kyse tavallisista voideltavista suksista tai pitopohjasuksista. Harrastajatason sukset ovat materiaaleiltaan rennompia ja suksien rakenne on sellainen, että hiihtoa aloittelevankin on helppo saada suksi pitämään. Mitä parempaan sukseen siirrytään, runkomateriaalit ja -rakenteet vaihtuvat puurungosta kevyeen ja kiertojäykkään kennorunkoon ja pohjamateriaalit paranevat, jotka tekevät suksista liukkaammat.
Markkinoille on tullut viime vuosina uusia pitopohjasuksia, joiden myötä hiihtäminen ja suksien huolto on helpottunut huomattavasti. Tavalliset voideltavat sukset eivät kuitenkaan ole hävinneet mihinkään, ja ne ovatkin usein paras vaihtoehto kelille kuin kelille, kun voitelu onnistuu.
Erilaisilla pitopohjasuksilla on kuitenkin päästy jo hyvinkin lähelle voideltavia suksia. Erityisesti viime vuosina äärimmäisen suosituiksi ovat nousseet karvapohjasukset, ja siihen on syynsä: suksien pito- ja luisto-ominaisuudet ovat miltei yhtä hyvät kuin voideltavassa suksessa, mutta suksen voiteluun ja huoltoon käytetty aika on hyvin vähäistä verrattuna tavallisiin suksiin. Näiden suksien luistopinnat ovat voideltavissa kuten tavallisissa suksissa, mutta pitovoitelu on korvattu suksiin asennetuilla nousukarvoilla. Karvat kuluvat hiihdon myötä, mutta kaikkien valmistajien pitokarvat ovat helposti vaihdettavissa uusiin.
Toinen näiden suksien suosion syy on kelialueen laajuus, joilla sukset toimivat. Käytännössä sukset toimivat kelillä kuin kelillä, pois lukien jos latu on jäässä. Lisäksi siirrettävillä siteillä suksien toimivuutta voidaan hienosäätää joka keliin sopivaksi. Siteet kiinnitetään suksissa oleviin asennuslevyihin, jolloin siteitä ei tarvitse porata suksiin kiinni. Siteestä riippuen siirto tapahtuu avaamalla siteiden lukitus joko avaimella tai ilman, jonka jälkeen sidettä voidaan liu’uttaa eteen- tai taaksepäin. Siirto eteenpäin tuo lisää pitoa, siirto taaksepäin taas lisää luistoa.
Toiset erittäin helppohoitoiset pitopohjasukset ovat niin sanotut nanosukset, jotka ovat voiteluvapaita. Nanosuksien pohjissa on pinnoite koko pohjan matkalta, joka luo pidon ja luiston. Nämä soveltuvat erinomaisesti esimerkiksi satunnaisesti hiihtävälle harrastajalle, jolle suksen helppohoitoisuus on tärkeintä. Nanosuksien kelialue ei ole ihan niin laaja kuin karvapohjasuksilla; nanosukset toimivat sitä paremmin, mitä kosteampi keli on. Nanosuksien etu on, etteivät ne ole niin tarkkoja hiihtäjän painon suhteen, koska suksessa ei ole erikseen pitoaluetta.
Perinteisen suksien tulisi olla pituudeltaan noin 15-25 cm pidemmät kuin hiihtäjä itse. Lyhyemmät sukset ovat ketterämmät, vastaavasti pidemmät sukset ovat suuntavakaampia. Suksien tulisi olla jäykkyydeltään sopivat omalle painolle, jolloin saadaan varmistettua hyvä pito ja luisto. Liian löysä suksi ei luista, kun pitovoide tai pitokarva kahnaa latuun kiinni, kun taas liian jäykkää suksea ei saada ponnistettua kiinni latuun ja pitoa ei synny. Meillä kaikkien suksiparien jäykkyys varmistetaan asiantuntijoiden toimesta mm. jäykkyysmittareilla ja lankkutestillä, jotta löydetään varmasti sopivat sukset asiakkaan toiveiden mukaan.
Perinteisen suksien hankintaa pohtiessa on hyvä miettiä omaa hiihtotaustaa ja tulevia hiihtokilometrejä, olosuhteita missä tulet eniten hiihtämään ja minkälaista käyttö pääasiassa on; onko hiihtokerrat rauhallisia laturetkiä vai kenties tavoitteellista harjoittelua massahiihtoihin.
Mikäli hiihtokerrat ovat jääneet viime aikoina vähiin tai olet aloittamassa uutta harrastusta, suksien tulisi olla helppohiihtoiset ja leppoisat. Tällaiset ovat esimerkiksi Fischer Twin Skin RC tai naisten malli Atomic Women’s Pro C3 Skintec ja miesten malli Atomic Pro C3 Skintec.
Vastaavasti kuntoilija, aktiivihiihtäjä tai hyvän hiihtotaustan omaava voi valita hieman suorituskykyisemmät sukset, jotka vaativat hiihtäjältä jo hieman parempaa tekniikkaa ja kuntoa. Nämä sukset ovat liukkaampia ja tuntumaltaan ”herkempiä”, toisin sanoen kiihtyvät liukuun paremmin ponnistuksen jälkeen. Kilpakuntoilijat ja kilpailijat voivat valita suksikseen kilpasukset, jotka vaativat jo hiihtäjältä hyvää tekniikkaa ja hiihtotaitoa, kuten Rossignol X-ium R-skin.
Tärkein kriteeri perinteisen monoa valitessa on lesti ja monon oikea koko; monon pitäisi istua jalkaan hyvin ja varpaille saisi jäädä noin sentti tilaa, jotta varpaat mahtuvat liikkumaan monossa. Liian pieni mono on kovilla pakkasilla kylmä, kun taas liian isolla monolla suksea on vaikea saada pitämään.
Perinteisen monoja on kahdella eri sidejärjestelmällä: SNS ja NNN. Jälkimmäistä tehdään myös kahdella muulla nimellä, jotka ovat Prolink ja Turnamic. Erityisesti karvapohjasuksien kanssa kannattaa valita NNN-pohjainen mono, sillä näiden siteet ovat siirrettävissä. Nykyään kaikki uudet sukset ja monot tulevat NNN -systeemillä SNS:n jäätyä pois.
Kuvassa aktiivi- ja kilpatason napakampi mono vasemmalla ja oikealla pehmeän sisävuoren harrastajille suunniteltu mono.
Harrastajien monot ovat yleensä varustettu lämpimällä ja pehmeällä sisävuorella, ne ovat lestiltään tilavampia ja nilkasta tukevampia, kuten tämä Salomon RC8 Prolink.
Aktiivi- ja kilpatason monot ovat taas lestiltään napakampia ja tarkempia, nilkan ympärillä on vähemmän tukea ja monojen pohja on notkeampia. Näillä ominaisuuksilla saadaan parempi tuntuma sukseen ja suksi pitämään helpommin. Tällainen mono on esimerkiksi Rossignol X-10 Classic tai Salomon S/Race Clasic Prolink. Toisaalta kisamonot eivät ole niin mukavia ja lämpimiä kuin harrastajatason monot.
Sauvoissa käytetään materiaaleina nykyään lasi- ja hiilikuituja. Hiilikuitu tekee sauvasta kevyemmän, jolloin sauvan juuressa on vähemmän heiluripainoa ja sauvan ns. swingi paranee. Samoin hiilikuituiset sauvat ovat jäykempiä, jolloin sauva ei taivu työntäessä ja kaikki voima siirtyy lumeen. Tärkeää on myös, että sauvan kahva ja remmi istuvat käteen hyvin.
Harrastajan ei kuitenkaan tarvitse hankkia ensimmäiseksi kalleimpia kilpasauvoja. Esimerkiksi Start Loppet on loistava sekoitus hiilikuidun tuomaa keveyttä ja lasikuidun iskunkestävyyttä. Aktiivi- tai kilpahiihtäjän kannattaa valita täyshiilikuitusauva, kuten One Way Storm 2 tai Start Race (Ultra).
Perinteisen sauvan mitta saadaan laskemalla hiihtäjän pituus x 0,83-0,85. Lyhyempi sauva on helpompi vuorohiihdossa ja ylämäessä, kun taas pidempi sauva soveltuu paremmin tasaiselle ja tasatyöntöön. Mikäli olet kahden mitan välillä, kannattaa harkita pidempää sauvaa, sillä sitä on aina mahdollista lyhentää.