Meindl Bergell MFS GTX -vaelluskengät: ajatukset muutaman kuukauden käytön jälkeen

Noniin moromoro! Edellisestä testiraportista on vierähtänyt nyt rapiat kuukausi, jolloin kerroin kenkien sisäänajosta. Sen jälkeen kengät ovat päässeet kaveriksi muun muassa vaellukselle Lemmenjoen kansallispuistoon, jossa monipuolinen maasto tarjosi hyvät testiolosuhteet kengille; oli rakkakivikkoa, avosuota, jokien ylityksiä ja epätasaista metsää. 

Nyt kun kengät ovat päässeet kunnolla testiin, kuinka tuntuma eroaa ensikokeilusta?

Rupattelin kenkien yleisistä tiedoista ensimmäisessä raportissa, joten en sen pahemmin niistä kerro tässä. Ensimmäisen raportin voit käydä lukaisemassa täältä: Meindl Bergell GTX -vaelluskengät testissä

Meindl Bergell on B-jäykkä vaelluskenkä, joka sopii yleiseen käyttöön Suomen maastoihin. Se ei ole liian jämäkkä etteikö sillä voisi tallustella päiväretkillä, mutta toisaalta se antaa riittävästi tukea epätasaisissa ja kivikkoisissa maastoissa. 

Taisin viimeksi kertoa, kuinka oikean kengän ulkosyrjä puristi pikkuvarpaan kohdalta. Minulle olisi ehkä sopinut paremmin lestiltään hieman leveämpi kenkä, mutta nauhojen löysäämisellä päkiän kohdalta ja säännöllisellä käytöllä vaivaan näkyi parannusta lyhyessäkin ajassa. Pientä hiertoa vielä kuitenkin oli tunnettavissa.

Ehkä olin liian innoissani Lapin silmiä hivelevistä maisemista, etten kiinnittänyt asiaan suurempaa huomiota, mutta onnekseni voin todeta, etteivät kengät hiertäneet Lapin vaelluksella sitten yhtään. Kengät tukivat nilkkaa mainiosti epätasaisissa maastoissa. Myös varpaille jäi riittävästi tilaa, sillä tuntureilta laskeutuessa eivät varpaat osuneet kenkien kärkiin, joka on aivan mahdottoman tärkeää.

Täytyy kyllä sanoa, että tässä hommassa kahden sukan taktiikka oli voittajan valinta. Olen testannut vaelluskenkiä sekä tavallisella vaellussukalla että kahdella ohuella merinovillasukalla, ja joka kerta tuplasukkataktiikka vie voiton. Tämä perustuu siihen, että sukat hankaavat toisiaan vasten, joka estää hiertymiä. Koko vaelluksen saldona 0 rakkoa. 

DiGAfix®- rakenteen ansiosta kengät voi sitoa tosi tukevasti jalkaan ilman että jalkapöytää puristaa. Tämä mahdollisti muun muassa sen, että jokia ylittäessä ei tarvinnut vaihtaa crocseihin, vaan pistelin menemään vaelluskengät jalassa. Mitä nyt vähän housunpuntit kastuivat, sukat pysyivät silti kuivina. Tässä tuli myös todettua se, että kengät ovat oikeasti vedenpitävät!

Sukat pysyivät kuivina, vaikka kenkä upposi paikoin kokonaan veden alle. On hyvä muistaa, että ylittäessä jokia joissa on huomattava virtaus, olisi hyvä olla jonkinlainen keppi kaverina, josta saa tukea; toisin kuin sankareillamme kuvassa. Rinkan lantiovyö on myös syytä pitää auki. Kannattaa edetä rauhallisesti ja askelta tunnustellen ennen seuraavaa liikettä.

Nahka hakee suhteellisen nopeasti uutta muotoa, kun kenkiä pitää jalassa pitkiä aikoja. B-jäykkä kenkä on sopiva valtaosaan Suomen maastoista. Suomen käsivarteen voisi ottaa BC-kengät, mutta muuten B pelittää mainiosti, kun maasto on vaihtelevaa. Bergellit tuntuivat hyvältä jalassa kaikissa maastoissa mitä tiellemme osui. Lemmenjoen jokivarsi on tuhansien retkeilijöiden tallaamaa polkua, mutta kengät eivät tuntuneet missään nimessä liian jäykiltä, päinvastoin askel rullasi suhteellisen vaivattomasti. 

Poluilta poistuessa maasto muuttuu epätasaiseksi, ja askelta saa välillä varoa, kun jalalle etsi sopivaa alustaa sammaleen joukossa olevasta kivikosta. Pidin kenkiä nilkasta aika kireällä, ja onneksi niin, koska veikkaan että kevyemmällä kengällä olisi pariin otteeseen nilkka nyrjähtänyt.

Kenkien huollon tärkeys

Olen kyllästänyt ja vahannut kengät kokonaisuudessaan 3 kertaa. Viimeisin huolto oli juuri ennen Lapin vaellusta. On hyvin suotavaa lisätä kyllästettä ja vahaa ennen isompaa reissua.

Kenkien reilu vahaus ja kyllästys pitää lian poissa pidemmilläkin reissuilla. Vesi jäi helmeilemään nahan pinnalle vielä neljän päivän jälkeenkin, ja nahka näyttää kiiltävältä ja puhtaalta.

Vaelluksemme aikana kelit eivät olleet aivan suotuisat, vaan suurimman osan ajasta saimme niskaamme vettä. Kasvillisuus oli läpimärkää ja reitit mutaisia, ja kengät pääsivät kunnolla testiin. Tässä huomaa parhaiten vahan ja kyllästeen tärkeyden, kun lika ja kosteus eivät tartu kenkiin. 

Suurempia huoltotoimenpiteitä ei tarvinnut tehdä päivien päätteeksi, irroitin vain suurimmat kokkareet kenkien pohjista ja otin pohjalliset pois kengistä. 

Yhteenveto ja fiilikset

Nyt rapiat kolme kuukautta kenkiä käyttäneenä voin todeta, että kumisaappaalle löytyi varteenotettava kilpailija. Kenkävalinnan voi onneksi suunnitella riippuen vaelluskohteen luonteesta. 

Jos lähden uudestaan Puljun suoerämaahan vaellukselle, ovat luottokenkäni kumisaappaat. Muualla Bergell tosin vie voiton, kun se toimii monipuolisesti poluilla, kallioilla, kivikossa ja metsässä. Jämäkän vaelluskengän antama tuki antaa itsevarmuutta, kun reissataan yksin ja epätasaisissa maastoissa. Vaelluskengillä on myös mielestäni huomattavasti mukavampi kävellä pitkiä matkoja kuin kumisaappaalla. 

Vaelluskenkien istuvuus myös vain paranee ajan myötä, ja usein vuosia vanhoja luottokenkiä ei haluta vaihtaa uusin, koska vanhat ovat muotoutuneet omaan jalkaan niin hyvin. Olen varma että Bergell-vaelluskengistäni tulee itsellenikin useiden vuosien reissukumppani. Jo kolmen kuukauden käytön jälkeen kengät ovat muotoutuneet jalkoihini melko hyvin. Jos ensikosketukseen vertaa, niin ero on ilmiselvä. Säännöllistä käyttöä, puhdistamista, vahausta, kyllästystä ja oikeaoppista säilytystä; näillä eväillä pitäisi vaelluskengät kestää vielä monet monet reissut.