Majoitteen valinta talvivaellukselle

Paras talvivaellussesonki on vasta alkamaisillaan. Moni pitää kaamosajastakin, mutta kevät-talvi on kuitenkin se suosituin aika lähteä pohjoiseen vaellukselle. Maalis-huhtikuussa vaellusreissulla aurinko paistelee jo keskimääräisesti hiukan enemmän, valoisa aika on reilusti pidempi, yöt eivät ole enää täysin pimeitä, kovimmat pakkaset ovat harvinaisempia ja mikä parasta, hanget alkavat usein jo kantamaan hiihtäjää!

Revontelut loimusivat lähes joka yö, 2018 maaliskuun lopussa Puljun Erämaahan suuntautuneella retkellämme.

Minulta kysytään usein, miksi lähden aina palelemaan talviseen erämaahan. Hiihtovaellusta harrastavat tietävät, että reissuilla enemmän ollaan tekemisissä hikoilun ja kuumuuden kanssa, kuin palelemisen.

Siirtymiä tehdessä tulee helposti kuuma, tauolla laitetaan lämmintä vaatetta ylle. Toki ankarissa avotuntureissa retkeilevät kokevat hiukan erilaisia olosuhteita, kuin metsäisissä maastoissa hiihtelevät.

Tarpin kanssa on syvä luontoyhteys

Tsarmitunturin erämaa-alue huhtikuussa 2016. Lunta oli joissakin varjoisissa paikoissa reilun metrin verran, kun taas aurinkoisilla paikoilla oli välillä jopa täysin lumetonta.

Itse aloitin talviretkeilyn aivan väärinpäin, kuin on suositeltavaa. Pohjalla oli kuitenkin paljon kokemusta armeija-ajoilta, jossa ahkiota tuli vedettyä satoja kilometrejä ja suunnistaminen oli jo hyvinkin tuttua touhua.

Ensimmäiset ”oikeat” talvivaellukset tein vain DD Hammocksin 3×3 -tarppi majoitteena, toki vaellusteltta oli varmuuden vuoksi myös mukana, mutta eipä sitä tullut kertaakaan pystytettyä. Maavaatteena oli 5€ kevytpeite. Tämän tarpin alle mahtuu kaksi ihmistä hyvin varusteineen ja kolme, jos jättää varusteita ulkopuolelle.

(Itselleni oikea talvivaellus tapahtuu reittien ja ihmisten jälkien ulkopuolella erämaassa. Majoite kannetaan mukana ja tuvissa käydään korkeintaan kerran vaelluksen aikana. Leiriä vaihdetaan pääosin joka päivä, pidemmillä vaelluksilla joskus toki pidetään välipäivä. Kun olen viettänyt kolme päivää erämaassa kaukana ihmisistä alan tottumaan hiljaisuuteen ja saan valtavan luontoyhteyden, tämän takia minulle oikea vaellus kestää vähintään kolme päivää, mielellään paljon kauemmin.)

Lunta riitti myös Hammastunturin erämaa-alueella huhtikuussa 2017.

Tarpista syntyi itselleni nopeasti rakas majoite, jota käytin räkkäaikaa lukuunottamatta lähes aina, kun mahdollista. Listaan tähän omiin havaintoihini pohjautuvat plussat ja miinukset tarpista talvimajoitteena:

+ todella kevyt ja pieneen tilaan pakkautuva, soveltuu retkille, joissa paino ja tilavuus pitää ottaa todella tarkkaan harkintaan

+ ilma kiertää hyvin, ei suuria kondensio-ongelmia

+ maisemia on kiva ihailla ja kosketus luontoon on vahva

+ käy myös hätämajoitteesta, lumeen kolo ja tarppi katoksi

– kovalla tuulella voi olla riski, avotuntureilla ei kovinkaan kätevä

– tarvitsee usein puisen alueen, jotta saa tehtyä tukevan majoitteen

– lumi- ja vesisade saattaa tuulla sisälle, ei kovin lämmin vaihtoehto

Autiotuvissa saa luksusta vaellukselle

Autiotupa Puljun Erämaa-alueella.

Moni talvivaeltaja hiihtää tuvalta tuvalle. Tällöin myös majoite pitää olla mukana, koska vaarana on aina eksyminen ja paha sää, joka voi pakottaa pysähtymään. Autiotuvat ovat myös usein suosittuja ja kaikki eivät mahdu välttämättä sisälle nukkumaan. Tupaetiketin mukaan ensimmäisenä tuvalla ollut antaa tällöin tilaa viimeksi saapuneelle ja ilman majoitetta ulkona värjötellessä saattaa tulla vilu 😉

Usein olen suunnitellut vaellukseni niin, että matkan varrelle osuu yksi tupa, mutta tuvalta tuvalle -hiihtoa en ole kokeillut vielä, ehkä jonain päivänä. Tupia löytyy kairasta yleensä kolmea eri lajia: kaikille avoin ja ilmainen autiotupa, etukäteen varattava ja maksullinen varaustupa ja sitten on vielä yksityisiä tupia, kuten Lapissa poromiesten tuvat, joihin ei ole normitallaajalla mitään asiaa.

Varaustupa Syötteen kansallispuistossa helmikuussa 2017.

Tuvissa on yleensä jonkinlainen puilla lämmitettävä tulisija. Parhaiten toimivat kaminat, joilla tuvan saa sen tilavuudesta ja eristyksessä riippuen melko nopeasti lämpimäksi. Vanha takat ovat joskus haasteellisia saada kunnolla vetämään ja jos hormi menee suoraan pihalle ilman sulkumahdollisuutta, tupa lämpenee hitaasti ja kylmenee nopeasti.

Tuvassa pätee sääntö, että se on käyttäjän lähtiessä siistimpi, kuin tullessa. Puita pilkotaan seuraaville ja veistellään sytykkeeksi kiehisiä ja jos löytyy koivuhalkoja, niin revitään niistä tuohta. Tuvissa on usein päiväkirja, jonne kannattaa kirjoittaa, koska/mistä on tupaan saapunut ja minne on menossa, sekä tulevat reittisuunnitelmat. Hätätapauksen sattuessa tämä on kallisarvoista tietoa pelastajille.

Omia mietteitä tupien hyvistä ja huonoista puolista:

+ tunnelmallisia ja jopa romanttisia oman puolison kanssa

+ saa usein mukavan lämpimäksi ja varusteet kuivaksi

+ pala luksusta vaelluksen keskelle

– usein muita ihmisiä, jolloin voi olla ahdasta, ruuhkaa ruoanlaitossa ym. ja kuorsaajat pitävät koko tuvan huonoilla unilla

– usein hiiriä melskaamassa yöllä, jolloin huonouniset eivät saa nukuttua

– ”pimeitä” ja neljän seinän sisällä luonnonrauhaa ei löydy samalla tavalla, kuten ulkona nukkuessa

Laavulla yöpyminen on helppoa ja vaivatonta

Laavu Syötteen kansallispuistossa helmikuun pakkasilla 2017.

Meillä on Suomessa laaja laavu-verkosto ja mahtavia paikkoja löytää ympäri maata. Laavuja käytämme vaimoni kanssa usein viikonloppuretkillä kansallispuistoissa, pidemmät retket ovat usein erämaissa, joista ei laavuja löydy.

Laavuilla pätee samat etiketit, kuin tuvilla. Siisteys, polttopuut, sytykkeet ja paikan laittaminen valmiiseen kuntoon seuraaville. Näin voimme kaikki nauttia yhteisistä laavuista.

Erilaisilla laavuilla olemme vaimoni kanssa viettäneet satoja öitä, joten niistäkin löytyy muutama mielipide, laitetaan ne tähän:

+ helppous, makuualusta ja -pussi lattialle ja yöpaikka on valmis

+ tunnelmallisia, tupaan verrattuna parempi luontoyhteys

+ kiva paikka laittaa ruokaa ja nauttia illoista

– kuten tuvilla, saattaa helposti olla muita käyttäjiä

– ehkä kylmin majoite, mitä löytyy. Ei voi kääntää tuulensuunnan mukaan, kuten tarppia

– polttopuut voivat olla loppu tai märkiä, joten siihen pitää aina varautua

Teltta on turvallisin kannettava talvimajoite

Kaamosaikaan Tuntsan Erämaa-alueella joulukuussa 2017.

Varmaankin yleisin ja suositelluin talvimajoite on teltta. Itse olen erilainen nuori ja telttaa on tullut käytettyä ehkä vähiten talvimajoitteena, kunnes lopulta ostin Hawu 4 -kamiinateltan. Yleensä suositellaan kuitenkin vaellustelttaa, joka on paljon kevyempi ja helpompi pystyttää.

Laadukas talviteltta kestää pahatkin myrskyt ja tuuletus toimii kesätelttoja paremmin, jottei inhottavaa kondensiokosteutta synny teltan sisälle.

Koska minulla ei ole riittävästi kokemusta vaellusteltan käytöstä talviaikaan, kehotan aiheesta kiinnostuneiden lukevan Eeron blogista, jossa paremin asiasta tietävä kertoo hyvä vinkit.

Yleensä jos itse valitsen teltan ja tarpin väliltä, päädyn tarppiin, mutta varuiksi otan tällöin mukaani myös teltan. Valintaani vaikuttaa myös sen, että pidän hiihtovaelluksista enemmän metsäisillä alueilla. Avonaisessa maastossa liikkuville teltta on ehdottomasti parempi vaihtoehto.

Telttailemassa Patvinsuon kansallispuistossa joulukuussa 2017.

Testasimme porukalla Hawu 4 -telttaa Retkipaikan porukan kanssa Suomen 100-vuotis itsenäisyyspäivänä ja rakastuimme siihen vaimoni kanssa ja päätimme lopulta ostaa sen itsellemme.

Kamiinateltta on erittäin mukava vaihtoehto talvimajoitteeksi. Välillä tulee mieleen, että on liiankin mukava, koska enää ei ole juuri tullut käytettyä tarppia majoitteena.

Hawu-teltta on nerokas ratkaisu ja se koostuu kahdesta puolikkaasta. Puolikkaasta voi tehdä myös laavu/loue -tyylisen majoitteen. Eli yhdestä teltasta saa halutessaan pari louetta tai teltan. Hawu-telttoihin löytyy myös jatkopala, jolloin teltasta saa vielä isomman.

Tässä vielä mieleeni tulevat kaminateltan plussat ja miinukset:

+ todella nopeita saada yleensä lämpimäksi

+ tilavia, todella mukava jos tulee vietettyä paljon aikaa teltassa

+ illalla on mukava mennä nukkumaan lämpimässä teltassa ja aamulla saa tehdä aamutoimet jälleen teltan lämmössä – luksusta!

– painava majoite kantaa/vetää mukanaan, vaatii yleensä ryhmän

– kunnollisia puita on joskus vaikea löytää, toisaalta hyvä kamiina ei paljon puita kaipaa

Kamiinateltat ovat oivia, kun liikutaan ryhmässä ja teltan saa jaettua useammalle retkeilijälle.

Eli normaaliin vaellustelttaan nähden painoeroa tulee paljon. Puita tarvitaan kamiinan lämmittämiseen, tosin sama asia tulee eteen tarpin kanssa, mikäli tehdään avotuli. Kamiinatelttaa ei kannata välttämättä lähteä raahaamaan puuttomaan erämaahan.

Olen Hawu 4 -teltan kanssa käyttänyt siihen suunniteltua Hawu-kamiinaa ja sellainen huomio, että siinä kuluu hämmystyttävän vähän puuta ja ruoanlaitto on helppoa sen päällä. Esimerkiksi verrattuna laavulla tehtävään avotuleen, kamiina käyttää vain murto-osan puita, mikäli iltaa vietetään tulilla koko illan.

Iloiset kuurapartaveikot löysivät autiotuvan 9-päiväsellä talvivaelluksellaan. Vasemmalla itse kirjoittaja ja oikealle Peter (aka. Crazy Swedish Laplander).

”Konstit on monet” sanoi mummo, kun kissalla pöytää pyyhki ja ”vaihtelu virkistää” sanoi taasen kissa, kun mummolla pöytää pyyhki. Eli kannattaa miettiä etukäteen retkille sinne parhaiten soveltuva majoite säiden ja maaston piirteiden mukaan ja miettiä myös riskit, että kaikki onnistuu turvallisesti myös pahimmassa skenaariossa. Ennen kun ei kokeile jotakin, ei voi tietää pitääkö siitä. Ne omat jutut niin majoitteiden, kuin muidenkin varusteiden osalta löytyy vain kokeilemalla ja mielipiteetkin vaihtuvat joskus ajan kanssa.

Talvella on toki paljon muitakin vaihtoehtoja majoittumiseen, kuten riippumatto, kuusen alla nukkuminen, lumimajoitteiden teko ja ihan taivasallakin voi nukkua. Joihinkin näihin palaan varmasti blogissa vielä myöhemmin.

Mikäli heräsi ajatuksia näistä kirjoituksista, kirjoita rohkeasti kommenttia tai voit lähettää myös sähköpostia caj@sos.fi.

Mukavia talviretkeilyjä!