Lyhyt esittely blogin kirjoittajasta

Tervetuloa lukemaan Vaaroja kaihtamatta -blogiani. Blogillani haluaisin innostaa kaikkia rohkeasti toteuttamaan unelmiaan ja isoimpia haaveitaan retkeilyn osalta, mahdollisimman turvallisesti. Yleensä se uuden harrastuksen aloittaminen on itsessään suurin kynnys ja kun alkuun pääsee, ei sitä junaa enää pysäytäkään mikään.

Itse aloitin “vakavamman” retkeilyn vasta vanhemmalla iällä, n. 35-vuotiaana. Olin aina haaveillut kaukaisista erämaista ja koskemattomassa luonnossa liikkumisessa. Unelmani olivat yksinkertaiset, mutta tuntuivat mahdottomilta suorittaa. Kun ne lopulta päätin toteuttaa 20 vuoden jahkailun jälkeen, niin se kävikin yllättävän nopeasti ja helposti. Innokas harrastaja oppii tarvittavat taidot halutessaan hyvinkin nopeasti.

Kaitum-joki Pohjois-Ruotsissa, takana näkyy Ruotsin korkein vuori, Kebnekaise.

Nimeni on Caj Koskinen ja työskentelen Scandinavian Outdoorilla sisällöntuottajana. Suurimmat seikkailuni tulee useimmiten tehtyä packraftin kanssa, eli yllä kuvassa näkyvällä “kumiveneellä”.

Sjaunjan luonnonsuojelualue Ruotsin Lapissa.

Viime aikoina pääosa retkistä on osunut Ruotsin Lappiin, mutta myös Suomen Lapin erämaa-alueet ovat pääosin tuttuja retkeilymaastoja. Alunperin erakkomainen viehätys erämaita kohtaan on muuttunut siinä mielessä, että niitä tulee useammin tehtyä porukalla, jossa yhteishenki toimii ja turvallisuustaso on yksin retkeilyä korkeampi.

Kuitenkin tavoitteena on päästä tutkimaan kaukaisempia, vaikeasti tavoiteltavia kohteita omin lihasvoimin. Hiljaisuutta ja rauhallisuutta voi kuitenkin lähteä etsimään ryhmän voimalla, jolloin koettuja elämyksiä pääsee jakamaan muiden kanssa. Samalla myös dynaamisen ryhmän kanssa liikkuessa oppii muilta paljon uusia asioita, joita ei ehkä itse ikinä keksisikään.

Colorado-joki, Grand Canyon.

Retkeilen pääosin sisukkaan vaimoni Katjan kanssa ja retkeilystä on tullut meille enemmänkin elämäntapa, kuin harrastus. Lomat ja vapaapäivät menevät useimmiten retkeillessä ja arki-illat tulevia seikkailuja haaveillessa. Myös lomamatkat ulkoimalle mietitään niiden retkeilymahdollisuuksien kautta.

Tuntsan Erämaa-alue, Lappi.

Retkeily on loistava harrastus, sitä voi tehdä ympäri vuoden, pysyy henkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa, näkee maailman uusilla silmillä, se voi olla halutesssaan halpaa tai kallista, sitä voi harrastaa lähellä ja kaukana, ja mikä parasta, jokainen voi harrastaa sitä omalla tavallaan.

Kaikki on myös suhteellista. Esimerkiksi teltta voi tuntua kalliilta ostokselta, mutta kun siinä on kuitenkin nukkunut 100 yötä ja vertailee kustannuksia vaikkapa hotellihuoneen hintaan tai mökkivuokraan, niin ei se enää niin kalliilta tunnukaan.

Sarekin kansallispuisto, Pohjois-Ruotsi.

Retkeilyfilosofiana on meillä ollut se, että kaikkea kokeillaan, eikä jämähdetä kulkemaan samoja kohteita vuodesta toiseen, samoilla varusteilla. Kohteiksi pyrimme saamaan aina uusia paikkoja ja varusteet mietitään kohteen, vuodenajan, sään ja retken tyypin mukaisesti. Packraft-retkellä rinkan paino voi nousta yli 40 kg ja toisaalta nopeavauhtisella vaelluksella saatetaan mennä kevyillä kantamuksilla, jossa kahden viikon retki onnistuu jopa 45-litraisella kevytrinkalla.

Martinsilta, Suomen Turku.

Retkeilykohteita löytää myös yllättävistä paikoista. Usein ne omat lähikonnut jää tutkimatta ja omaksikin yllätykseksi osa parhaista retkistäni on alkanut omalta kotioveltani.

Pyrin kertomaan tarinoitani monipuolisesti niin lähiretkeilyn, kuin ulkomaan matkailun kantilta. Toivon pystyväni antamaan teille inspiraatiota ja uusia ideoita omille retkillenne. Olisi myös mukavaa, jos uskaltaisitte rohkeasti kysyä mieltänne askarruttavia asioita blogin kommenttikentässä tai voitte myös lähettää sähköpostia: caj@sos.fi.

Viihtyisiä lukuhetkiä!