Lokakuun retkikohde – Patvinsuo ja Karhunpolku

Lokakuu on vielä hyvää aikaa lähteä kuivan maan vaellukselle. Ensilumi saattaa tulla jo Lapin alueella, mutta etelämpänä sesonki on vielä parhaimmillaan. Itä-Suomesta löytyy upeita vaelluskohteita ja Lokakuun retkikohteena onkin Patvinsuon alue ja Karhunpolku.

Patvinsuon kansallispuisto sijaitsee Pohjois-Karjalassa lähellä Lieksaa. Karhunpolku on 133 km pitkä vaellusreitti, joka Kulkee Patvinsuon ja Kuhmon välillä. Lähistöltä löytyy myös Susitaipale, jossa on satakunta kilometriä lisää vaellettavaa.

Olen Caj ja tein ikimuistoisen packraft-vaelluksen alueelle 2017 lokakuussa. Olen töissä Scandinavian Outdoorin markkinointitiimissä ja minulla on myös oma eräopasyritys, Hutkai.

Itä-Suomi on lempialueitani jonne valitettavan harvoin tulee vaelluksia tehtyä nykyään. Tämä 2017 tehty packraft-vaellus, jossa yhdistimme patikoinnin ja melonnan oli todella tunnelmallinen ja päätimme, että samaan paikkaan on päästävä uudelleen. Ehkä nyt laitan itselleni listalle, että ensi vuonna mennään!

Jätimme auton parkkiin lähelle Suomunjoen laavua, joka on lähellä Koitereen järveä. Suunnitelmassamme oli tehdä ympyräreitti meloen ensin Suomunjokea ylävirtaan Suomunjärvelle, pakata melontavarusteet rinkkaan ja lähteä lampsimaan Karhunpolkua kohti Pitkäjärven Markunsalmea. Pitkäjärveltä laskee puro, yhtyen peräsuolen lailla mutkittelevaan Ukonjokeen, joka vaihtaa nimeään ensin Hiekkajoeksi, sitten Tohlinjoeksi ja lopulta Lutinjoeksi ja tämä kokonaisuus laskee upeaan Koitereen järveen, josta on taas lyhyt matka takaisin Suomunjoelle.

Pääsimme melomaan vahvasti meanderoivaa (mutkittelevaa) Suomunjokea vastavirtaan. Kun oppii lukemaan joen virtoja, voi niitä käyttää myös hiukan hyväksi.

Meanderointi johtuu siitä, että vesi kuluttaa ulkokaarretta enemmän kuin sisäkaarretta ja muodostaa siten jokeen yhä suuremman mutkan, kunnes seuraava vastarannan mutka viimein syöpyy yhteen edeltävän mutkan kanssa ja synnyttää tällä tavalla putaan. Nimitys juontuu Turkissa sijaitsevan mutkittelevan Menderesjoen vanhasta nimestä Maeander. Mutkittelu alkaa, kun maaston epätasaisuus ohjaa virran voimakkaimman kohdan kohti penkkaa ja se alkaa syöpyä (=eroosio). Sisäkaarteessa vesi virtaa hitaamin, joten sinne alkaa kasautua virran mukana kulkevaa maa-ainesta. Mutkaan muodostuu särkkä.

Lainaus 24.9.2024 https://peda.net/hankkeet/hyyp%C3%A4njokilaakso/luonnonolosuhteet/meanderointi

Sääennusteessa mainittu myrsky alkoi voimistumaan, kun saavuimme Suomenjärvelle ja aloimme nopeasti laittamaan telttaa pystyyn.

Patvinsuon kansallispuiston Suomunjärvi on todella kaunis, tällä kertaa myös myrskyisä. Käytössämme oli melko uusi DD Hammocksin pyramiditeltta, joka pääsi heti hyvään tuulitestiin. Erittäin vahva tuuli painoi tasaisesti vuorokauden ajan, tuulesta harvinaisen teki sen, että se oli koko ajan tasainen, eikä lainkaan puuskittainen. Teltta pärjäsi tuulessa hyvin, vaikka kiilat olivat lyhyet ja maasto hiekkaa. Kiilat kannattaa varmistaa laittamalla kivet niiden päälle.

Lähdimme hyvin nukutun yön jälkeen kävelemään järven viertä kulkevaa polkua itään kohti Karhunpolkua, joka yhtyy reittiimme järven toiselta puolelta. Värikäs suo tuoksui syksyiseltä ja popsimme muutaman karpalon matkalta.

Karhunpolku oli hyvin merkattu kylteillä ja osa reitistä kulkee teitä pitkin. Karhunpolusta on tullut myös suosittu pyöräilyreitti, joten vain mielikuvitus on rajana, kun tänne suunnittelee omia seikkailujaan.

Kuljimme osittain saman joen vierestä, josta oli tarkoitus myöhemmin meloa. Pystyimme käydä katsomassa muutaman kosken etukäteen ja tämä auttaa paljon melontaosuudella. Tämän reitin parhautta on tunnelmalliset tulipaikat ja autiotuvat, joita voi käyttää leiripaikkoina.

Lokakuussa on parasta, kun pääsee tulistelemaan ja viettämään iltaa laavulla. Päivät ovat lyhyitä, mutta illat ovat romanttisia.

Saavuimme yhden matkalla nukutun yön jälkeen Pitkäjärven Markunsalmeen. Täytimme packraftit ja aloitimme taas melontaosuuden. Tämä on mukavaa, kun saa painavat rinkat pois selästä.

Joka paikassa oli hiirenhiljaista ja emme nähneet ihmisiä lainkaan. Järven ja puron musta vesi oli lumoavaa ja arvoituksellista.

Meloimme ohi Ahokosken laavun, jossa olimme olleet patikointimatkalla yötä ja saavuimme lähelle Piilon tulipaikkaa. Joki tekee haaran Kangas-Piilon järvelle ja tämänkin laavun viereen pääsee melomalla.

Meillä oli käytössämme vielä vanhanaikaiset packraftit, joissa rinkka kiinnitetään keulan päälle. Aika nopeasti tämän vaelluksen jälkeen tuli myyntiin ensimmäiset packraftit vetoketjulla, joissa varusteet saa packraftin sisälle, ja ne mullistivat täysin koskimelontaseikkailut.

Meillä oli mukana koskimelontavarusteet, kuten kypärät ja heittoköydet. Kosket olivat kuitenkin todella pieniä ja helppoja. Virtavesi kuitenkin itsessään on aina vaarallista, jos ei tiedä mitä on tekemässä. Kaikkein vaarallisimpia on joen päälle kaatuneet puut, mikäli vesi virtaa, niin puun alle voi ajautua kaatunut meloja ja sieltä ei välttämättä pääse läpi, eikä täten pois.

Tämä jokiosuus on yksi kauneimmista, mitä olen melonut. Alueella on tehometsätalous harventanut metsät harvoiksi puupuistoiksi, mutta joen reunoille oli yleensä jätetty hiukan puita, niin alueen tuhoa ei joelta juuri nähnyt.

Huomasimme miten keli alkoi kylmentymään selvästi. Lämpötila oli jo lähellä pakkasta.

Joki muutti nimeään jo Lutinjoeksi ja saavuimme Saarikosken laavulle, joka olikin hauska hobitinkolo. Keli alkoi olla jo hiukan liian kylmää melomiseen meidän varusteillamme, sormet ja varpaat olivat koko ajan jäässä. Katjalla meinaisi jo kylmettyä sormet melko pahasti ja varpaita oli vaikea pitää lämpimänä.

Vietimme iltaa laavulla ja aloimme miettimään, että olisiko järkevää vaihtaa suunnitelmia. Olisimme halunneet viettää aikaa Koitereella, mutta näin kylmällä kelillä järvellä melominen ei olisi kovinkaan mieluisaa. Muistin, että kaverini oli tulossa alueelle retkeilemään lapsiensa kanssa ja laitoin hänelle viestiä.

Nukuimme hobitinkolossa ja päätimme muuttaa suunnitelmia. Turhaan väkisin noudattaa suunnitelmaa, kun niitä voi muuttaa. Ystäväni tulisi hakemaan meidät aamulla kyytiin laavun läheltä ja tekisimme päiväretken Patvinsuon kansallispuiston alueelle. Tämä sopi meille, koska halusimme myös nähdä itse Patvinsuon.

Kurkilahden parkkipaikalta lähtee polku etelään Teretinniemen lintutornille ja laavulle. Kävimme ihailemassa upeaa suomaisemaa ja nautimme hyvät eväät laavulla ystäväni ja heidän lapsiensa kanssa.

Saimme kyydin autollemme ja kävelimme yöksi läheiselle laavulle Suomunjoen rannalle. Tähän meidän oli määrä lopettaa vaellus. Emme menettäneet, kuin lyhyen pätkää Lutinjoesta ja Koitereen rannalla yöpymisen.

Yö oli kirkas ja kylmä. Sääennuste lupasi kuuden asteen pakkasta ja se oli jo hiukan meidän makuupussien rajoilla. Saimme kuitenkin nukuttua yön hyvin, laavulla olisi ollut kylmä, mutta teltassa oli hiukan lämpimämpi nukkua.

Herätessämme oli paikat muuttuneet satumaisen kuuran peittämiksi. Mietimme, että olipa hyvä, että muutimme suunnitelmiamme. Talvi oli tulossa.

Kävimme hiukan vielä ihailemassa kuuran timanteista kimaltelevaa Patvinsuota. Kuulimme kotimatkalla ystävältämme, että melko pian lähtömme jälkeen satoi ensilumi. Tämä lumi tuli aikaisin ja ei sulanut ennen kevättä. Lunta tuli jo 20 cm ja autossamme oli kesärenkaat. Eli olisimme olleet pahassa pulassa, ellemme olisi lopettaneet vaellusta päivää etukäteen.

Iso suositus tälle alueelle. Patvinsuon kansallispuisto, lähistön joet ja vesistöt, Karhunpolku ja Susitaival tarjoaa luontoliikkujan paratiisin. Voit patikoida, meloa, pyöräillä ja hiihtää monipuolisia reittejä. Voit tehdä päiväretkiä tai tehdä viikon vaelluksen. Vain mielikuvitus on rajana.