Kolme viikkoa ja kaksi metriä lunta Alppireissulla

Terveiset Alpeilta! Kolme viikkoa hurahti jopa liian nopeaa blogin kirjoittamisen kannalta. Tässä nyt päivitetyt kuulumiset.

Reissuun startattiin viime vuodesta tutulla setillä, eli camper + kaksi laskijaa. Isä Hujanen oli hyväksynyt auton lainaan ja opinnoissa oli sopiva etäjakso, joten aikaa oli myös laskea. Viime talvena sain nauttia Keräsen Leevin seurasta ja tällä kertaa noihin isoihin saappaisiin astui Avelan Roope, jonka kanssa olin  edellisenä keväänä laskenut Lyngenissä useamman hienon mäen. Lähdetään matkaan!

Mihin suunnata, kun kaikki on mahdollista?

Löysimme Roopen kanssa hyvin yhteisen näkemyksen siitä, että reissun alkuun saattaisi sattua hyvä lumisade, jos matkaisimme alkuun riittävästi etelään Alpeille. Matkan varrelle oli myös speksattu jo legendaarista mainetta nauttiva Döner 49 Eichenzellissä. Tässä vaiheessa meillä ei ollut tiedossa, että edessä oleva lumisade oli vasta ensimmäinen kuudesta dumpista, jota reissulle sattui. Tajusin jo tässä vaiheessa, että onneksi vaihdoin juuri ennen lähtöä kapeammat Bent 110 sukset 120mm leveään pyydatykkiin. Oli myös hyvä saada uudet muokatut monot Ski Serviceltä matkaan!

Roope Saksan (maailman) parhaan dönermestan porteilla

5/5

Camper poikien tietotoimisto raportoikin jo itäisen Sveitsin pikkukeskuksien hyvästä lumitilanteesta ja laivamatkan päälle tehdyn ajon jälkeen löysimme itsemme pikkukeskuksesta nauttimassa täydellistä puuteria pikkukeskuksen kivassa tunnelmassa.

 

Kelit kirkastuivat pian ja päätimme lähteä pyydamagneetin mainetta nauttivaan Andermattiin ja viime kerrasta siellä olikin itsellä kulunut jo useampi vuosi. Hannu Hanhi, eli saksaksi Hans im Glück oli mukava laskea ja samoin toppiharjanteelta lähtevät kurut olivat hyvällä lumella.

Roopen kanssa päivän apajilla

Pyöränä perinteiseen tapaan Activen gravel maantiekiekoilla

Andermattista jatkettiin kohti Airoloa, jossa oli luvassa kiva ja aurinkoinen hissipyydapäivä. Reissun ensimmäisten laskupäivien jälkeen jaloissa tuntui melko reippaasti, sain kuitenkin myös lyhyet pyörätreenit tehtyä ja olikin kiva ajella Tremola Passin mukulakiviä ylös pienessä vesisateessa muistellen, että täällä ajetaan ensi kesänä Gran Fondo San Gottardo, johon sain ilmoittautumisen synttärilahjaksi.

Saimme seuraavana päivänä kylään legendaarisen Mister Scoren ja vielä yhden  metsälaskupäivän jälkeen lähdimme kohti todellista seikkailua ja päätimme siirtyessä ottaa yhden kevyen pyöräilypäivän Como -järvellä Italiassa.

Laskettavaa riitti

Tällaiset pienet stopit muun, kuin laskemisen parissa tekevät kyllä hyvää, jos aikaa on käytettävissä. Nyt Italian tunnetuista järvistä on tullut vierailtua sesonkiajan ulkopuolella Gardalla ja Comolla, ehkäpä Maggiorejärvi olisi kohteena tulevilla reissuilla.

Roope Menaggion nousussa Lombardiassa Comon lähellä

Roope huoltohommissa

Mr Score nautiskelemassa camper-ilallista

Uusiin paikkoihin tutustumassa Graubündenissa

Diavolezza ja hieno aurinkopyydapäivä

Perille pääsy Berninan solaan osoittautui haasteelliseksi, mutta lumiketjuihin luottaen ja lopulta parkkipaikalle oma paikka auraten pääsimme tutustumaan tähän Mr. Scoren suosikkikeskukseen ja pidimme paikasta todella paljon!

Joskus perille pääsy vaatii aika paljon työtä

Todella hyvää laskettavaa oli reissun teemana alusta loppuun

Saimme tietotoimiston päällikön käymään vielä toisella rundilla ja nautiskelimme pyydapäivästä toisensa jälkeen

Reissun viimeiselle viikolle otimme kohteeksi tutun Gotthardin alueen ja laskimme hissipyydaa yhdessä Sveitsissä tällä hetkellä asuvan freeridestaran, Jussi Jokisen kanssa. Jussi oli juuri käynyt Pitztalin FWQ -kilpailussa ja sieltä riitti tarinoita kerrottavaksi. Reissun kruunasi iltapäivän pizza Spycher -ravintolassa. Kiitokset laskuseurasta!

Yö Cabane des Vignettesillä

Siirryimme hyvällä hiitillä kohti edessä häämöttävää ylävuoristoseikkailua Arollan takana sijaitsevalle Cabane des Vignettes Hyttelle. Nousu sinne tapahtui sumun keskellä ja Roope pääsi ensimmäistä kertaa vuoristomajalle. Ensireaktiona oli omalaatuinen tuoksu hytten eteisessä, jossa riisutaan ylimääräiset kilkkeet ja monot. Sisällä hyttellä löysimme itsemme todella mielenkiintoisesta pöytäseurueesta. Tapasimme Laurin, Zanderin ja Kenin, jotka olivat Haute Route reissulla, eli vuoristovaelluksella Chamonixista Zermattiin ja matkan varrelle oli mahtunut paljon erilaista säätä ja seikkailuja.

Safari/isojen seikailujen hattu oli varattu juuri tätä hetkeä varten mukaan

Porukan jutuista jäi erityisesti mieleen Laurin hieno suhtautuminen laskemiseen. Aivan absoluuttisen viimeiset dollarit oli käytetty vuoristoreissuun ja jatkosuunnitelmaa katsottaisiin sitten, kun alas päästään. Zander oli opiskelemassa vuoristo-oppaaksi ja oli kotoisin Etelä-Afrikasta. Tapasimme myös Samuli Pekkasen opastaman suomalaisen ryhmän, jotka olivat myös Haute Routen loppuetapilla.

Aamulla heräsimme 3157 metrin korkeudesta ja aloimme katsomaan päivän laskua. Meitä kiinnosti erityisesti edellisenä vuotena bongattu kuru, joka tulee alas käytännössä majan vierestä. Oli aika lähteä kohti viimeistä etappia.

Vignettes Couloir taustalla

Hyvin nukutun hytteyön jälkeen oli kiva paahtaa kurua alas hyvällä lumella!

Lasku sujui hyvin ja suunnitellusti, 2/3 laskusta oli todella hyvällä lumela ja alaosassa oli jonkun verran valumaa, mutta siitä selvisi hyvin ja pääsimme vielä loppukentän kruisailulla hyvälle lumelle. Reissun rasitukset tuntuivat Roopella hieman enemmän, mutta silti kasvoilla oli onnellinen hymy. Laskut olivat tätä myötä paketissa.

Kiitoksia lukijoille ja hyvälle matkaseuralle, kohti uusia seikkailuja!

Saimme reissulta paljon, enemmän kuin olimme ansainneet. Kiitollisuudenvelka päällimmäisenä mielessä voikin seuraavaksi miettiä, miten tänään laittaa hyvän kiertämään? Entä huomenna? Näihin ajatuksiin on hyvä lopettaa.

-Hujis