Koira mukana vaelluksella

Monen vaeltajan ja retkeilijän seurana kulkee nelijalkainen kaveri ja jaan nyt omia retki- ja vaellusvinkkejäni koiran kanssa liikkumisesta. Koira retkikaverina tuo tukea ja turvaa yksin liikkuvallekin. Koira huomaa luonnossa eri asioita ja moni koira varoittaa ja suojelee omaa ihmistään. Koirasta voi olla ihan käytännön hyötyäkin, omat koirani toimivat vetoapuna kaikkina vuodenaikoina ja talvella ne vetävät taakkaa ja lumettomalla kaudella ne kantavat tavaroita omissa selkärepuissaan.

Koiran kanssa liikkuessa on noudatettava yhteisiä sääntöjä ja huomioitava muut kulkijat. Koiraa ei saa koskaan pitää vapaana ilman maanomistajan/metsästysoikeuden haltijan lupaa. Irtokoiria ei siis tavata koskaan kansallispuistoissa tai luonnonpuistoissa, eikä yleensä missään merkityillä reiteillä. 1.3.–19.8 välisenä aikana koira on pidettävä aina kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä, vaikka maanomistajan lupa olisikin. Näin kunnioitetaan luontoa ja muita retkeilijöitä. Yleiseen käyttöön kunnostetuille laduille koiria ei saa viedä ollenkaan, on kuitenkin joitakin ns. koiralatuja, joissa koirat on erikseen sallittu ja kannattaakin aina kysyä etukäteen minne koiran saa viedä.

“Kebnekaisen viimeistä rinnettä kiivetessä vastaantulija heilutti käsiä ja sanoi ”No dogs, no dogs top”. Siinäpä sitten ihmeteltiin, minkä ihmeen takia koirien vieminen huipulle on kiellettyä! Lopulta selvisi, että vastaantulija yritti viestittää, ettei huipulta ole enää tulossa vastaan koiria ja voisin päästää omani vapaaksi. Pidän kuitenkin aina koirani kytkettynä, ne ovat vetoapua ylämäessä ja alas tullessa ne on koulutettu kulkemaan takanani.” Alempi kuva Sanni Rannikko.

Lapin autiotuvissa koirat ovat sallittuja, mutta koiran kanssa liikkuvan on aina pidettävä omaa majoitetta mukana, sillä joku tuvassa majoittuva voi kieltää koiran tulon esim. allergian tai koirapelon takia. Varaustupiin koiria ei saa viedä, joten allergisten/astmaatikkojen tai koiria pelkäävien kannattaa käyttää niitä. Leiripaikoilla koirat pidetään kurissa niin, että ne eivät estä kenenkään kulkemista. Koiria ei siis sidota tuvan edustalle tai poluille niin, että ne estävät vapaan kulkemisen. Ne eivät saa myöskään aiheuttaa meluhaittaa ja niiden jäljet siivotaan. Vaikka se oma koira on kaikista rakkain, tulee huomioida, että kaikki eivät yksinkertaisesti pidä koirista ja heidän näkemyksiään on kunnioitettava. Yhteisiä sääntöjä noudattamalla ja kommunikoimalla kanssaretkeilijöiden kanssa koiran kanssa liikkuvalle harvoin tulee mitään ongelmia.

Koiran takia vaellukselle ei tarvitse ottaa hirveästi lisävarusteita. Koiralla on kaulapanta, jossa on omistajan tiedot ja talutus- tai vetovaljaat. Käytän itse short-mallisia valjaita silloin kun veto kohdistuu ylhäältä, eli kävellessä, pyöräillessä ja hiihtäessä. Ihmisellä on hyvä olla vetovyö, jolloin koira auttaa vetämällä tai ainakin kädet jäävät vapaaksi. Vetävällä koiralla käytetään joustavaa vetoliinaa, joka pehmentää liikkeitä ja ennaltaehkäisee vammojen syntymistä. Taukoja ja majoittumista varten minulla on yhden koiran kanssa liikkuessa flexi ja useamman koiran kanssa vaijerit, jotka sidotaan puihin tai puuttomalla alueella mukana kulkeviin paaluihin (kirjoitan valjakon kanssa liikkumisesta erikseen Haltin retkemme jälkeen).

Sopivan kokoisessa kantorepussa koira kantaa ainakin omat varusteensa, eli ruuat, retkikupin ja muuta tarvittavaa. Kuivaruuat ja lisäksi kuivatettu liha ovat hyvää retkiruokaa. Annostelen koirille lounaat ja iltaruuat valmiisiin pusseihin, jolloin jokainen saa varmasti tarvittavan määrän ruokaa. Koira voi yleensä juoda vettä keittämättä luonnonvesistä, mutta kesäaikaan on varottava siitepölyltä näyttävää sinilevää, joka voi olla hengenvaarallista. Myös koirat tarvitsevat mukaan pieniä snäksejä välipalaksi. Riittävästä nesteytyksestä on huomioitava erityisesti, myös talvella. Kun koira napsii lunta se on juotettava, sillä haukkaus lunta on hyvin pieni määrä vettä. Jos koirat ovat huonoja juomaan käytetään ns. baited water, eli veteen lisätään makua, joka saa koirat juomaan. Käytän itse tonnikalaa öljyssä, jota lisään hieman veden sekaan.

“Eräänä aamuna teltan pohja oli keltaisen nesteen peitossa. Koiralla sattui olemaan myös juoksut, minkä takia sillä oli housut jalassa ja housut olivat läpimärät. Noniin, nytkö sitten tuli pissa housuun ja makuupussitkin olivat saaneet osansa kostukkeesta. Sen verran kuitenkin tilannetta epäilin, että haistelin epämääräistä nestettä, joka tuoksuikin kukkasilta. Telttakaverin teemuki oli kaatunut yöllä ja koira-parkaa jo syytettiin vesivahingosta!” Ylempi kuva Sanni Rannikko.

Muita varusteita ovat makuualusta ja vuodenaikaan sopivat vaatteet koirille, joilla ei ole joka säässä toimivaa turkkia. Ohutturkkiselle koiralle voi tehdä oman makuupussin esim. vanhasta untuvatakista. Makuualustan voi leikata retkipatjasta tai käyttää istuinalustaa. Pieni pyyhe on erittäin kätevä varsinkin silloin kun koira majoittuu tuvassa tai teltassa, tassut kuivataan ennen sisälle tuloa, eikä märkä koira ole mikään mukava unikaveri! Tossuja ja tassurasvaa on hyvä olla mukana, tossuilla suojataan tassut vaikeassa maastossa tai hankalissa lumiolosuhteissa ja niitä voi käyttää myös ensiapuna haavan suojana. Koiran ensiapulaukkuun kuuluu haavojen puhdistukseen ja sitomiseen tarvittavia tuotteita, sekä punkkipihdit. Lääkkeinä on hyvä olla kipulääkettä ensiavuksi, lääkettä suolistohäiriöihin, sekä kylmägeelipussi ja elektrolyyttivalmistetta. Lihashuolto on muistettava tehdä koirillekin, tärkeintä on lämmittely ja palautuminen. Monet ajattelevat lämmön eli takin pukemisen ajavan saman asian kuin alku- ja loppuverryttely, mutta se ei tietenkään pidä paikkaansa, eikä niistä pääse sluibailemaan mitenkään.

Reitti on suunniteltava koiran ehdoilla. Päivämatkojen on pysyttävä koiralle kohtuullisina ja maaston koiran kunnon mukaisena. Minulla oli Vega-koirani mukana Kebnekaisella, joka on jo sellaista maastoa, että se vaatii koiralta kovaa kuntoa ja ketteryyttä, jolloin koira on tottunut liikkumaan vaikeassa maastossa. Joillakin reiteillä on riippusiltoja, ylityslauttoja tai vaijeriylityksiä ja koira saattaa joutua uimaan ylitykset tai se on kannettava esim. reppuselässä. Itse en jätä koiraa koskaan valvomatta esim. huiputusten ajaksi. Leiriin jätetty koira voi karata tai vaikka kohdata irtokoiran. Vuodenaikaa on myös hyvä miettiä, kesällä on monelle koiralle liian kuuma ja varsinkin Lapissa riittää hyttysiä, mäkäriä ja polttiaisia, jotka vaivaavat yhtälailla sitä karvaista kaveriakin.

Suunnittelemalla retken hyvin etukäteen on koiran kanssa liikkuminen erittäin mukavaa ja usein koirista on iloa muillekin retkeilijöille. Yksin liikkuvalle koira tuo varmuutta ja vieraisiin retkeilijöihin tutustuminen on vaivatonta, koira saa jopa meidät suomalaiset ottamaan kontaktia vieraisiin kulkijoihin. Koiran kanssa saa nauttia luonnon rauhasta, muttei kuitenkaan tarvitse olla todella yksin. On myös reilua suunnitella menonsa niin, että koirakaveri pääsee mukaan!

Seuraavaksi lähdemme kolmen koiran kanssa viikon valjakko/hiihtovaellukselle Käsivarren erämaahan. Nähdään taas maaliskuussa, saatan ehtiä päivittää reissukuvia ensin instagramiin @siberianrusalka.