Italian terveisiä

Keisarin matkassa
Julkaistu: 2/3/2016

Tervehdys vaan täältä Finale Liguresta Italiasta. Edellisestä postauksesta onkin aikaa, mutta harmittavan vähän on kerennyt ulkoiluhommia tapahtua välissä. Alkutalvi Kilpisjärvellä meni vähälumisissa merkeissä. Lunta oli kuitenkin sen verran, ettei kesälajeja pystynyt enää harrastamaan, mutta kuitenkin sen verran vähän ettei talvilajien kimppuun vielä päässyt. Norjan puolella alkoi juuri olla lunta riittävästi, kun pitikin sitten lähteä reissun päälle. Pari viikkoa ennen joulua lähdimme kohti etelää, ensin sukuloimaan Suomessa ja siitä samalla vauhdilla joulun jälkeen Italiaan.

Lähdössä Kilpisjärveltä

Matka sujui yllättävän kivuttomasti, Helsingistä lautalla Travemündeen, siitä sitten ensimmäinen siivu, vajaa 900km, Ravensburgiin Etelä-Saksaan. Siellä olimme kaksi yötä ja Elias sai lepäillä laivamatkan ja pitkän ajon jännityksiä pois. Sitten olikin enää reilu 500km perille Italiaan. Täytyy sanoa, että onneksi Elias on tottunut olemaan autossa ja tykkää nukkua siellä. Moottoriteitä pitkin matka taittuu mukavaa vauhtia pojan vedellessä sikeitä takapenkillä.

Nyt olemme olleet täällä Finale Liguressa kohta kuukauden, alkuperäinen tarkoitus oli harrastaa pyöräilyä ja käydä laskemassa hyvät päivät Meri-Alpeilla. Noh, Meri-Alpeilla ei ole kuin hitusen tykkilunta vieläkään, eli hommat on mennyt täysin pyöräilyksi. Mikä ei sinällään harmita yhtään, mitä nyt vähän hiihtolihaksia kutkuttaa. Onneksi kotipuolessa kerkeää sitten harrastaa talvijuttuja pitkälle kesään!

Kelpaa merta katsella

Finale Ligure on ulkoilijalle paratiisi. Upea polkuverkosto lähtee suoraan kaupungista ja tekemistä löytyy moneen lähtöön. Maastopyöräily on selkeästi alueen tärkein harrastus. Myös kiipeilyyn on loistavat paikat sekä tietenkin haikkaamiseen. Polkujen varrella on paljon mielenkiintoista nähtävää, koska suurin osa poluista on alunperin Rooman valtakunnan aikaisia. Niiden varsilta löytyy lukematon määrä raunioita ja muita asutuksen jälkiä. Ja onhan maasto muutenkin Suomessa asuvalle aika eksoottista.

Kummitustalossa vuoren päällä

Omat ulkoilut olen pääasiassa suorittanut pyörän kanssa. Ensimmäinen pari viikkoa meni pääasiassa paikan valtavaan tarjontaan tutustuen. Nyt alkaa olla jo aika selkeät kuviot sen puolesta, missä on itseä kiinnostavaa ajoa. Ja sehän on selkeästi Nato Base ja Orco Feligno nimisen kylän yläpuolinen harjanne. Nato Baselle tulee reilu 1000 verttiä nousua ja sinne ollaankin yleensä menty autokyydillä. Eliaksen päiväunien aikana kerkeää näppärästi ajaa useamman vedon ja sitten ku hän herää, mennään yleensä vielä yksi nousu ja minä sitten ajelen omaa tahtia kotiin fillarilla ja Margit sekä Elias autolla. Sen lisäksi ”kotipolku” La Briga, yksi EWS-kisojen erikoiskokeista, on yksi suosikeistani. Myös Caprazoppa nimiseltä mäeltä tulee ainakin yksi hieno ja jyrkkä polku alas, sen löysimme kaverin kanssa ”pienen” suunnistusvirheen ja pyödälle unohtunaan kartan ansiosta. Onneksi täällä ei voi joutua lopullisesti eksyksiin. Jos menee alaspäin, tulee pakolla jonkin laakson pohjalle joissa kaikissa kulkee tie. Sitä alamäkeen seurailemalla pääseekin sitten meren rantaan ja takaisin kylille. Tai sitten voi tietty hankkia gps-vehkeet tai muistaa ottaa kartan mukaan. Mutta pitäähän elämässä seikkailua olla?

 

 

Jussi paussilla ennen laakson laskua.

Jussi paussilla ennen laakson laskua

Sankaritekoja tekemässä

Rollercoasterilla rullailemassa

Tauolla kelpaa katsella maisemia

Margit löysi myös uuden kutsumuksen kiipeilystä, eikä kotona enää paljon muusta puhukaan. Minä olen siis hoitanut perheen pyöräilyt, Margit kiipeilyt ja hyvin on aika kulunut.

Porukalla kiipeämässä, iso kiitos Villelle ja Veeralle reissusta!

Eliasta kiinnosti vesipullo enemmän kuin äidin kiipeämiset

Nyt ei auta kuin toivoa vähän lunta vuorille, että pääsisi vielä Meri-Alppien laskupaikkojakin testaamaan!