GPS mukaan vaellukselle?

Suunnistaminen on yksi vaeltajan tärkeimmistä perustaidoista. Kartan ja kompassin käyttö tulee hallita hyvin ennen suuntaamista pidemmille vaelluksille. Näitä taitoja on hyvä harjoitella jo heti harrastuksen alkuvaiheissa, vaikka liikuttaisiin maastoissa, joissa pärjäämisen kannalta niiden käyttö ei olisi täysin välttämätöntä.

Kävellessä merkityillä poluilla on hyvä välillä kaivaa kartta esiin, tarkastella ympäröivää maisemaa ja paikantaa oma tarkka sijaintinsa. Kannattaa verrata ympäröiviä näkymiä kartalla näkyviin merkkeihin ja käyriin. Näin vähitellen oppii etukäteen hahmottamaan tulevaa maastoa ja ymmärtämään se, miltä minkäkinlainen kartan esittämä maasto näyttää käytännössä. Myös kompassisuunnalla etenemistä on suositeltavaa harjoitella.

Suunnistamista on hyvä harjoitella jossakin itselleen tutussa lähikohteessa, jossa ei ole liikaa vaaraa todellisesta eksymisestä. Kuva Etelä-Konneveden kansallispuistosta.

Suunnanoton harjoittelua retkeilyn peruskurssilla.

Suunnistus on siis oleellinen taito kaikille ulkoilun harrastajille. Perinteisten kompassin ja kartan lisäksi on tottakai myös olemassa erilaisia käteviä GPS-laitteita avuksi suunnistamiseen ja matkatietojen keräämiseen. Ovatko tällaiset laitteet todella tarpeellisia vaellusta harrastaville vai pelkästään apuväline kokemattomille tai kiva lisä hifistelijöille? Seuraavassa käyn läpi hieman omia ajatuksiani asiaan liittyen. Ja nyt puhutaan nimenomaan käsi-GPS:stä.

Nykyään, kun olen lumettomana aikana vaeltamassa, pidän GPS:ää yleensä mukanani. Se on kuitenkin mukana ennemminkin huviksi ja varalta kuin aktiivisessa suunnistuskäytössä. Suurimman osan ajasta GPS on poissa päältä ja pakattuna rinkkaan. Yleensä otan sen esiin tauoilla ja leirissä ja merkkaan siihen näiden paikkojen sijainnit. Varsinainen suunnistus tapahtuu tarvittaessa kuitenkin pääasiassa kartan ja kompassin avulla.

Kesällä GPS on mukava lisävaruste. Voi olla mielenkiintoista seurata siihen tallentuvia matkatietoja: etenemisnopeutta, matkaa, nousumetrejä ja ajankulua. Niin oppii myös hyvin hahmottamaan omaa kulkunopeuttaan, josta taas on hyötyä vaellusreittiä suunniteltaessa.

GPS:n laitan päälle ja jälkeä piirtämään yleensä vain, kun lähden tekemään päiväretkeä jollekin huipulle. Jos sää yllättäen huononee (mikä ei ole kovin tavatonta vuoristossa) tai pimeys yllättää laskeutuessa, on omaa GPS:n piirrettyä jälkeä seuraten huomattavasti helpompi ja nopeampi löytää takaisin leiriin. Harvoin tähän joutuu turvautumaan, mutta kokemus on osoittanut, että jäljen merkkaaminen on ihan toimiva varatoimenpide. Jos sattuu jokin onnettomuus, on GPS:stä helppoa myös kertoa tarkka sijainti muille.

Näkyvyys voi hävitä nopeasti, kuvien ottamisen välillä noin viisi minuuttia.

Varsinaisesti GPS:n merkitys korostuu mielestäni talvivaelluksilla. Ja silloinkin erityisesti, kun suunnataan avotunturiin, vuoristoon tai muuhun haastavampaan maastoon; paikkaan, jossa ollaan kaukana muista, puhelin ei kuulu, säät voivat vaihtua nopeasti ja olla arvaamattomia.

Kun keli yltyy näin kovaksi ja näkyvyys katoaa, on GPS tervetullut apuväline. Video tupavaellukselta Tromssasta. 

Hyvällä aurinkoisella säällä avarassa tunturimaastossa suunnistaminen on helppoa. Kun näkyvyyttä on riittävästi, on yksinkertaista hiihdellä tunturien kylkiä ja laaksonpohjia pitkin. Tunturien laelle on mukavaa nousta ja takaisin teltalle on helppoa löytää jo ihan omaa jälkeään seuraten. Valmiita hiihto- ja kelkkauria pitkin on kätevää hiihdellä aina seuraavalle tuvalle. Mutta aina olosuhteet eivät ole näin optimaaliset.

Valmiita uria on talvisin helppo seurata, mutta samalla voi syntyä harha siitä, että suunnassa pysyminen olisi aina näin yksinkertaista.

Aamulla aurinko voi lämmittää ja avara maisema kutsua kulkemaan, mutta maastossa, jossa on paljon korkeuseroja, voi keli mutttua nopeasti. Näkyvyys katoaa, tuuli yltyy, eteneminen hidastuu ja valmis ura pyyhkiytyy näkyvistä hätkähdyttävän nopeasti.

Toisinaan varsinkin ylempänä tunturissa liikuttaessa  törmää ns. “white out“-keliin. Vaeltaja huomaa olevana pilven sisällä ja näkyvyys katoaa käytännössä olemattomiin. Maa on valkoinen niin kuin kaikki muukin ympärillä. Kaikki kiintopisteet katoavat. Tämä tilanne voi yllättää kulkijan hyvinkin nopeasti. Jos siihen lisätään vielä kovaksi voimistuva tuuli, joka pyyhkii jäljet lumesta alta minuutissa, alkaa suunnistaminen olla varsin hankalaa. Takaisinkaan ei enää jälkiään pitkin voi palata. Päivänvalokin vähenee. Vilkaisu GPS:ään voi palauttaa hetkessä takaisin kartalle.

Jos tilanteeseen ei sinänsä sisälly mitään riskejä, on tervetullutta koittaa suunnistaa huonossa kelissä myös ilman GPS:n apua. Se on arvokasta kokemusta ja nautinto perille pääsystä on paljon suurempi, jos se onnistuu perinteisin keinoin.

“White out”. Näinkin heikolla näkyvyydellä kannattaa harjoitella suunnistamista myös kompassin ja kartan avulla, jos tilanne sen sallii. 

Monessa GPS-laitteessa on valmiiksi mukana karkea yleiskartta ja niille voi myös hankkia vaellusmaastosta tarkan karttapohjan, jolloin sijainnin tarkistaminen on kaikista kätevintä. Pohjoismaissa liikuttaessa on laitteille saatavailla erittäin tarkkoja karttapohjia. Kaikkialla maailmassa näin ei ole ja kartan tarkkuus riippuukin saatavilla olevasta kartta-aineistosta. Jos tarkkaa pohjakarttaa ei ole saatavilla, on ennen lähtöä hyvä joka tapauksessa merkata laitteeseen tärkeiden pisteiden koordinaatteja. Niitä voivat olla esimerkiksi alueen autiotuvat, nähtävyydet, huiput tai suunnitellut leiripaikat.

Garmin Basecamp

Garmin Basecamp -ohjelman (ladattavissa ilmaiseksi Garminin sivulta) avulla voi suunnitella valmiin reitin, jonka siirrät omaan GPS:ään. Valmista jälkeä seuraten löytää perille huonollakin näkyvyydellä. Basecampistä löytyy myös iso kasa muiden käyttäjien sinne lataamia reittijälkiä, jotka voi halutessaan ladata omalle laitteelleen. Esimerkiksi Haltille aikova valtaja voi käydä lataamassa Kilpisjärveltä Haltin huipulle johtavan jäljen, jonka joku muu vaeltaja on merkannut ja laittanut jakoon.

Kaikissa uudemmissa puhelimissa on nykyään GPS ja saatavilla on monta hyvää karttasovellusta. En kuitenkaan suosittele puhelimen käyttöä pääasiallisena GPS:nä pidemmillä vaelluksilla. GPS syö nopeasti puhelimen akun (varsinkin kylmässä), signaali voi olla heikompi ja kosketusnäyttöä on todella nihkeä käyttää kylmin kostein sormin lumi- ja räntäsateessa. Hyvää GPS-laitetta on voitava käyttää myös paksummat hanskat kädessä. Osa sovelluksista vaatii myös nettiyhteyden. Puhelin voi toimia kuitenkin hyvänä varavälineenä. Akkua kannattaa toki myös säästää ihan puheluiden soittamista varten.

Oma mielipiteeni siis on: kun lähdet talvella vaeltamaan kauas erämaahan pois ihmistenilmoilta, ota mukaan GPS. Se ei ahkiossa tai rinkassa paina juuri mitään, mutta voi joissain tilanteissa osoittautua kullan arvoiseksi kapistukseksi. Kesälläkään siitä ei todellakaan ole mitään haittaa, mutta merkitys korostuu talvella.

Talvella vaellus on vaativampaa kuin kesällä, riskit ovat suuremmat ja jonkin mennessä pieleen voivat seuraukset olla vakavat. Joskus mahdollisimman nopea suojaisan paikan, asumuksen tai tienvarren löytyminen voi olla todella tärkeää. GPS voi olla suuresti avuksi näissä tilanteissa. Ota aina laitteeseen mukaan myös vähintään yhdet varapatterit.

Pitää kuitenkin muistaa, että GPS ei korvaa hyvää suunnistustaitoa. Elektroniikka voi aina pettää, akku loppua tai signaalia ei jostain syystä löydy. Silloin vanha kunnon kartta/kompassi -duo on oltava hallussa. GPS-laite ei kuitenkaan ole mikään “aloittelijoiden apuväline”, vaan siitä on hyötyä vaikka vaellusvuosia olisi takana jo iso kasa.

Pysytään kartalla!

______________________________________

Hyviä GPS-laitteita perusulkoilijan tarpeisiin löytyy mm. Garminin eTrex -sarjasta. Kaikki laitteet ovat kevyitä, akunkesto on hyvä ja operointi onnistuu hanskat kädessä.

eTrex 10: Karvalakkimalli. Ei karttapohjaa, mutta jäljen ja reittipisteiden merkkaus ja niille suunnistaminen onnistuu. Matkatietojen keruu. Kevyt, kompakti ja helppo käyttää. Akunkesto hyvä.

eTrex 20x: Edelliseen lisänä erityisesti värinäyttö ja mahdollisuus käyttää karttoja. GPS- ja GLONASS-vastaanotin.

eTrex 30x: Edelliseen lisänä myös kompassi sekä barometrinen korkeusmittari.