Fjällräven Classic 2022 – Kivikkoinen, upea seikkailu!

Lähdimme Fjällräven Classic vaellustapahtumaan elokuun puolessa välissä 2022. Porukkamme oli koottu viidestä yrityksemme työntekijästä niin, että halukkaiden kesken oli arvottu liput tapahtumaan ja lopulta mukaan lähtivät Roosa Tampereelta, Anniina Porista, Antti ja Jussa Tammistosta ja Johanna pääkonttorilta. Ja vitsit mikä porukka meillä olikaan!

Matkamme alkoi pitkällä ajomatkalla Tampereelta, jossa keräsimme auton täyteen porukkaa ja rinkkoja. Yövyimme Oulussa ja perjantaina koukkasimme Jussan Kemistä kyytiin ja ajelimme Kiirunaan. Yövyimme “kisakeskuksessa” ja koko illan hinkkasimme varusteita ja pakkailimme rinkkoja painon minimoimiseksi, mutta kaiken tarpeelliseen mukaan saamiseksi. Ajoittain kamahifistely meinasi jopa mennä vähän yli ja väitänkin, että jos joku ulkopuolinen olisi seurannut touhujamme sivusta, niin jonkin asteisen hullun maineen olisimme voineet jo tässä vaiheessa ansaita.

Lauantai-aamuna lähdimme sitten tositoimiin ja bussille ensin Nikkaluoktaan ja siellä lähtöviivalle. Rinkkojen punnitus ja viimehetken vaatevalinnat ja eikun matkaan!

Alkukilometrit edettiin hyvää polkua pitkin koivumetsikössä eikä mitään suuria maisemaelämyksiä ollut vielä tarjolla. Harmiksemme Anniinalla oli vaikeuksia sekä rinkan, että varpaiden kanssa jo aika alkumatkasta ja Anniina halusi itse vaeltaa vähän muuta porukkaa hitaammin, joten ensimmäisen taukopaikan jälkeen jatkoimme matkaa nelistään kohti Kebnekaisen tunturiasemaa, jonka ohi oli tarkoitus painella ensimmäisen päivän aikana.

Pikkuhiljaa maisemat avautuivat metsiköstä tunturimaisemiksi ja Kebnen lumihuippukin alkoikin siintää horisontissa. Nautimme pikkuhiljaa jylhenevästä maisemasta, tunturipurojen raikkaasta taukovedestä ja vaelluksen alkuinnostuksesta täysillä. Lounasta teimme upealla tunturinrinteellä auringon heijastuessa tunturijärvestä ja tunturiasemalle päästyämme nautimme asemalta virvokkeet ja odottelimme Anniinaa, joka ilmestyikin reippaana paikalle.

Tunturiasemalta jatkoimme vielä n. 6 km etukäteen suunnitellulle yöpymispaikalle. Ja miten upea paikka se olikaan, ihan kuin jonkun leffan lavasteista! Yövyimme kolmen vuoren väliin jäävässä laaksossa, jossa solisi iso tunturijoki. Aivan mahtava paikka. Koko illan oli meillä kävellessä ollut kova vastatuuli ja saimmekin testata tositoimissa teltanpystytystaitomme, kun erittäin kovassa tuulessa pystytimme majoitteet ja keittelimme iltaruuat. Koko yön tuuli todella kovaa ja olikin tosi kiva päästä testamaan telttojemme tuuliominaisuudet tositoimissa. Muikkarina kaikille, että on hyvä varmistaa väsyneenä telttaa pystyttäessä, että absidi on niin päin että siitä saa tuulensuojan eikä tuulitunnelia teltan sisälle. 😊

Aamulla tuuli oli tyyntynyt ja hitaan aamupalan jälkeen keräilimme kamppeemme ja lähdimme jatkamaan matkaa etukäteen vaikeaksi mainostetulle kivirakka-osuudelle. Kivirakka osoittautuikin kohtuullisen helpoksi meidän mielestämme ja vaeltelimme rauhassa upeissa maisemissa ja auringonpaisteesssa Singiin lounaalle.

Anniinan varvas oli ottanut nokkiinsa edellisen päivän reippailusta ja isovarpaan kynsi ilmoitteli irtilähtemisestään. Anniina tekikin jo päivän alussa katkeran, mutta oikean päätöksen keskeyttää vaellus, koska eteneminen oli niin tuskallista. Reippaana taistelijana hän kuitenkaan ei kääntynyt takaisin vaan taisteli tiensä Singiin, josta seuraavana päivänä sai upean helikopterikyydin. Sillä aikaa kun me muut jatkoimme vaellusta Anniina keräili uusia ystäviä ja upeita kokemuksia Singissä ja Abiskossa.

Singissä lounastimme upeassa kallionkolossa puron varrella ja pääsimme kylvettämään nyt jo hieman kärsineitä jalkojammekin lammessa. Täällä otimme ensikosketuksen myös telttavessoihin. Lounas venyi yli tunnin mittaiseksi ja huomasimmekin, että meillä oli vielä yli 15km tarvottavana tälle päivälle. Reitti jatkui Singistä Sälkaan miljoonien purojen ylityksin ja maisemista nauttien. Tarkoituksemme oli yöpyä muutama kilometri Sälkan ohi, mutta saavuimme Sälkaan vasta n. klo 20 ja toisen suomalaisryhmän jo nauttimat virvokkeet ajoivat kävelyn ohi ja ostimme omamme Sälkan jääkaapista ja pystimme leirin. Taas vietimme yön upeassa laaksossa kahden vuoden välissä. Löysimme telttapaikan, jossa saimme kivasti neljä yksiötämme rinkiin ja vietimme oikein mukavan illan.

Aamulla vannoimme nopean lähdön nimiin, mutta se ei selvästikään ollut meidän mainion porukkamme vahvuus. Hitaan aamun jälkeen nokka kohti reitin korkeinta kohtaa ja Tjäktapassetin nousua. Nouseminen oli kivaa, aurinko paistoi ja välillä tuli oikein hiki. Tjäktapassetissa löysimme luntakin jalkojemme alle ja paljon lisää kiviä.

Alussa vaelsimme niin pitkään kunnes teki mieli pitää tauko, mutta huomasimme, että tällä rytmillä taukomme venyivät kohtuuttoman pitkiksi ja toisen päivän 1,5h lounastauon jälkeen päätimme kokeilla jotain uutta. Rytmitimme kävelyämme siten, että kävelimme 50min ja sitten pidimme 10min tauon. Tämä toimi hyvin. Kymmenessä minuutissa ehtii ottaa kengät pois, haukata jotain pientä, juoda ja käydä vaikka puskassa/vessassa. Ja matka etenee mukavasti niin mielikin pysyy virkeänä eikä tarvitse raahautua suunniteltuun yöpymispaikkaan myöhään väsähtäneenä.

Seuraava isompi tauko pidettiin Tjäktan checkpointilla, jossa järjestäjien tarjoama kahvi ja browniet maistuivat taivaallisilta. Roosa oli tähän mennessä kehitellyt itselleen flunssan oireet ja oli todella huonovointinen lounastauolla, mutta sinnitteli upeasti Alesjaureen asti päivän päätteeksi.
Alesjaureen saapuminen oli upeaa maastoa, jossa jo kaukaa näki määränpään, mutta polku polveili mukavasti jokien, purojen ja maastonmuotojen välissä. Alesjaure itsessään korkealla kukkulalla oli upea paikka ja ihaninta oli paikalla olijoiden taputukset kavutessamme viimeisiä metrejä melkein nelivetoa checkpointille. Tuli ihan voittajafiilis.

Saavuttuamme checkpointille kuulimme, että naisten saunavuoroa on jäljellä 20 minuuttia ja Johanna & Roosa juoksivatkin samantien rinteen alas rinkat selässä saunaan ja uimaan upeassa tunturijärvessä. Pojat eli Antti ja Jussa etsivät sillä aikaa meille telttapaikan ja hankkivat virvokkeita tunturikaupasta. Ja taas yöpaikasta olisi voinut julkaista upeaa kuvamateriaalia Instagramiin!

Aamulla matka jatkui Alesjauren järven reunaa pitkin ja tuulen yltyessä ruokailimme venevajassa tuulensuojassa. Tässä legillä vedimme myös ensimmäistä kertaa kuorivaatteet niskaan, mutta otimme niitä kyllä pienessä tihkusateessa myös useamman kerran pois. Matka jatkui poroaitaukseen ja siitä ehkä reitin vaikeimpaan osuuteen eli laskeutumiseen Kieroniin. Väsyneillä, rakkoisilla jaloilla jyrkkä lasku tuntui ikävältä ja vaellussauvat olivat kultaakin kalliimmat tässä laskeutumisessa.

Kieronissa meitä odotti se, mitä varten olimme kantaneet lautasia mukanamme – nam!…ehkä reitin paras hetki oli mättää tuplakermavaahtoja kera lettujen naamaan pussiruokien korvikkeeksi. Ajatuksemme oli jatkaa vielä Abiskojaureen, mutta kuulimme, että siellä on leirintäalue täynnä eikä kansallispuiston alueella saa telttailla. Niimpä asettelimme ”rivitalomme” eli neljä yhden hengen telttaa riviin pienelle telttapaikalle ja valmistauduimme illan sateeseen. Rohkeimmat meistä kävivät uimassa Kieronin joessakin. Illaksi ei sadetta tullut ja vietimme mukavan iltahetken nauttien lopuista herkuista ja kauan mukana kantamastamme punaviinistä.

Aamulla heräsimme sateeseen, mutta koska kyseessä reissun viimeinen aamu, pakkasimme vaan märät teltat rinkkoihin ja lähdimme maalia kohti. Kaatosade yllätti meidät n. 6 kilometriä ennen maalia ja kävelimme litimärkinä yhtäsoittoa maaliin pysähtymättä. Kuorivaatteiden kanssa päätimme odottaa, että yltyykö sade vain huomataksemme, että on jo myöhäistä vetää niitä päälle eli lämpimässä ilmassa kävelimme litimärillä vaellushousuilla maaliin.
Maalissa saimme upean vastaanoton, heti porowrappia ja olutta/siideriä koneeseen. Oli kyllä mahtava fiilis maaliin päästessä – todellinen voittaja olo! Saunan ja iltabileiden kautta nukkumaan ja seuraavana aamuna lähdimme kotimatkalle Kemin kautta Etelä-Suomeen.

Reissussa söimme oikeastaan ainoastaan järjestäjältä saatuja retkiruokia ja niitä alkoi pursuta kyllä korvistakin ulos reissun loppupäässä. Herkkuja meillä oli paljon mukana, mutta ei turhaan. Melkein kaikki herkut tuli syötyä. Parhaat ja tarpeellisimmat varusteet olivat SOn oma extreme alusta, joka toimi sekä istuinalusena, keittoalustana, makuualustana että leposohvana. Muuten hyvät kuorivaatteet, hyvä rinkka ja hyvät kengät ovat aivan ehdottomat noissa olosuhteissa.

Parasta reissussa oli mahtavat maisemat ja aivan mahtava seura. Vaikka emme olleet ikinä vaeltaneet yhdessä, tahtimme sopi mainiosti yhteen ja meillä oli ihan mielettömän hauskaa. Olimme varautuneet niin, että jokaisella oli mahdollisuus edetä myös yksin, mutta se ei käynyt edes mielessä kun kimpassa oli niin hauskaa. Yksi erittäin positiivinen kokemus reissussa oli, ettei suurimman osan matkaa kännykkäverkko toiminut ja uskon, että monelle tämä tekee erittäin hyvää!

Muutama käytännön vinkki vielä tulevaisuuden Classic-vaeltajille:

– ota mukaan paljon rakkolaastareita, ihoteippiä, sideharsoa ja urheiluteippiä. Jos tiedät sun heikot kohdat jaloissa tai varpaissa, teippaa ne jo lähdössä. Reitti on tosi kivikkoinen ja vanhoilla, hyvin sisäänajetuilla kengilläkin voi tulla yllätyksiä. Desinfiointiaine tai desinfiointiliinat ja joku neula on myös hyvä olla jos tarvii puhkaista rakkoja jossain vaiheessa reissua.
– Ota mukaan paljon herkkuja ja tauko-naposteltavaa
– Tauota riittävän usein niin tauot eivät veny kohtuuttoman pitkiksi. Muista ottaa välillä kengät pois jalasta. Meistä Jussa vannoo jalkavillojen nimeen…
– Hyttysiä tms. meillä oli kiusaksi todella vähän. Hyttyshuppua emme käyttäneet kertaakaan, myrkkyä ehkä kerran. Mutta on ne silti hyvä olla mukana
– Pakkaa kamat vedenpitäviin pusseihin. Märkä teltta on kivampi pakata kuivapussiin kuin kastella sillä koko rinkka.
– Tunturikaupoissa kävi nykyään jo kortti/lähimaksu eli käteistä kannoimme mukanamme lähes turhaan.
– Reitin varrella on paikka paikoin kohtia, jossa vessa-asioita on vaikea hoitaa, kun porukkaa ympärillä. Ennakoi.
– Älä lähde reissuun ilman vaellussauvoja. Tässä maastossa se on vaan tyhmää….
– Lisätkää tähän vinkkejä.

Kiitos Fenix Outdoor Finland lipuista ja hyvästä seurasta! Reissu on aivan mahtava kokemus ja ehdottomasti yksi parhaista reissuista, mitä kukaan meistä on tehnyt! Jos sinulla on mahdollisuus osallistua – lähde mukaan!

Ulkoilun asiantuntijat Roosa, Anniina, Antti, Jussa ja Johanna