Ensimmäiset ajeluviikot

Ajelublogi
Julkaistu: 1/28/2016

Ajelutiimi on saapunut Keski-Eurooppaan ja ensimmäiset pari viikkoa ovat nyt takana. Viime blogipostauksessamme kerroimme lähtövalmisteluista ja laivamatkasta. Näiden jälkeen matkamme jatkui pienoisella kaasujalan polkaisulla Saksan läpi kohti Itävallan Innsbruckia.

Matka läpi Saksan autobahnojen taittui tällä kertaa yllättävän rennosti. Läppä lensi ajelumobiilin etuhytissä leppoisaan tahtiin ja maisema vaihtui tasaisen varmalla tatsilla rekkoja ohitellessa, sekä Porcsheja varoessa. Ajomatkan puolivälissä vietimme neitsytyön uudessa liikkuvassa Ajeluyksiössämme.

 

Isä Miihkinen pääsi testaamaan uuden Ajeluyksiön pedin.

Uni tarttui koko porukalle sen verran mukavasti, että päätimme suunnata heti seuraavana aamupäivänä vuorille haistelemaan josko Koiran pyydavainu olisi kunnossa. Tälläkään kertaa emme joutuneet pettymään. Ensimmäisen päivän lämmittelylaskujen ja Innsbruckin tukikohdassamme nukuttujen kunnollisten yöunien jälkeen pääsimme jo toisena päivänä pyydan pöllyttelyn makuun. Rehellisyyden nimissä voidaan sanoa, että faceshotit olivat harvassa, mutta siikretspotimme hyvät pohjat ja kneedeeppipyyda pääsi kyllä yllättämään meidät, kuin Hylje lohikalan konsanaan.

Orava pääsi heti pöllyttelyn makuun.

IMG_0384

Ajelutiimi taitaa myös hissiselfieiden ottamisen.

 

Orava valmiina pyydan pöllyttämiseen.

 Kolmen päivän jälkeen jouduimme jo kuitenkin laskemaan omien jälkiemme läpi, joten oli aika vaihtaa maisemaa. Poiccasten kauden uudet rndosukset hinkuivat päästä testaamaan kesäkauden treenin tuloksia. Oli siis aika lähteä ensimmäisellä kunnollisella randopäivälle. Kohteeksi valitsimme Innsbruckin kotikeskuksen, Nordketten, jonka ala-asemalle pääsimme kätevästi julkisilla suoraan kotikadultamme.

Ajelupalatsin vierestä pääsee mäkeen näppärästi ratikalla. Peukku siitä!

 Sääennuste piti paikkaansa ja randoretkellemme siunautui mukavan aurinkoinen keli. Nordketten takamaastoissa lumi ei korkealla käyneiden lämpötilojen takia ollut aivan mintissään, mutta löysimme kuitenkin yhdestä kurulaisesta vielä hyvää baanaa päästeltäväksi.

Nordketten takaa löytyy mukavaa pätkää!

Taisteluorava aka Taneli kesyttämässä kurulaista.

 Ennen päivän viimeistä haikkia nautiskelimme myöhäisen lounaan Ajelutiimin kelpuuttamalla näköalapaikalla. Kokonaisuudessaan kuusituntinen ja 2000 laskuvertin päivä oli poiccasten mielestä hyvin onnistunut. Kinnailluretket vuorilla ovat aurinkoisessa säässä aina mukavia, vaikka hyvää lunta löytyikin tällä kertaa vain yhdestä reissun neljästä laskusta.

Blå Bandin retkiruuat ovat Ajelutiimin mieleen vuorella!

Laskuhommien välissä ehdimme viime viikolla myös pyörähtämään Innsbruckin iltariennoilla. Kaupunki oli entisellään ja Ajelutiimin lempparibaarialueella, Bögenillä, tanssikengät paukuttivat parkettia aamuyön pikkutunneille asti.

ibkkeitto5

Bögenillä hymyilyttää aina!  

Ajelupoiccaset ovat siis kaikin puolin asettautuneet kodiksi Innsbruckiin. Esitutkiskelut kaikilla paikallisilla ajelukentillä on suoritettu ja tästä on mediamoguli Muukkosen termiä lainaten ”Hito hyvä” suunnata eteenpäin. Mikä ikinä se suunta onkaan, se selviää seuraavassa Ajelupostauksesssa.

67453a71-8a36-4cd8-8d8f-53d5e98bcfa7-100-000-0427

 

Ajeluterkut täältä kotipesän ketjujen kolinasta, loungesohvan syövereistä!

 

– Orava & Koira