Elokuun retkikohde – Käsivarren erämaa-alue

Elokuu on yleensä se helpoin aika lähteä vaellukselle Pohjois-Lappiin. Ilmat ovat jo lämmenneet, tosin heinäkuun helteet helpottavat ja mikä mukavinta, sääskiä alkaa olla taas vähemmän.

Käsivarren erämaa-alue eroaa muista erämaa-alueista monella tapaa. Käsivarren luonto ja maasto on jatkoa Ruotsin ja Norjan suunnasta tulevasta suurtunturien jonolle, piirteet ovat vain pienempiä. Käsivarressa on myös polkujen ja tupien verkosto, mitä ei muilta erämaa-alueilta löydä.

Olen Caj Koskinen ja olen töissä Scandinavian Outdoorin markkinoinnissa ja minulla on myös oma eräopasyritys, Hutkai. Liikun paljon luonnossa ja olen käynyt vaelluksella kaikilla Suomen erämaa-alueilla.

Kopmajoen autiotupa on yksi alueen pienimmistä, mutta tuvalta on hyvät näköalat Norjaan asti.

Käsivarren hyvin merkatun Haltin vaellusreitin ja autiotupaverkoston ansiosta alue soveltuu tietyin varauksin elokuussa jopa aloitteleville vaeltajille. Sinulla pitää olla tietysti tarvittavat taidot ja välineet, mutta et välttämättä tarvitse kokemusta suurtuntureilla vaeltamisesta, mikäli käytät polkuja ja nukut autiotuvissa yöt.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että tuvat ovat suuressa käytössä ja aina et mahdu sisälle nukkumaan. Majoite pitää olla tämän takia aina mukana ja se pitää osata pystyttää niin, ettei se romahda kovallakaan tuulella.

Käsivarren parhaat reitit

Haltin vaellusreitti 55 km

Käsivarren erämaa-alueelta löytyy 55 km pitkä Haltin vaellusreitti, joka ohjaa vaeltajan Kilpisjärven luontokeskukselta Haltille. Tämä on varmaan Suomen upein merkattu reitti. Jos et ole tätä ikinä kulkenut, suosittelen kulkemaan sen ainakin toiseen suuntaa.

Haltireitti on hyvin merkattu ja kulunut ura, jolta on vaikea eksyä. Sinun ei tarvitse osata tehdä jokien ylityksiä, koska reitillä on sillat. Reitin varrella on upeat näkymät ja Suomen hienoimmat vesiputoukset.

Mikäli et halua pitkälle vaellukselle, mutta haluat päästä ihailemaan alueen luontoa, löytyy myös lyhyempiä reittejä aina 1,2 km ja 14 km väliltä. Löydät nämä reitit luontoon.fi -sivustolta.

Merkkaamattomat reitit

Erämaiden parhautta on tietysti kulkea omia reittejään. Käsivarren alueella on kivisiä tuntureita ja isoja rakkakivikoita, mutta kun kierrät nämä paikat, niin kulkeminenkin on helppoa ja nopeaa.

Käsivarsi on pääosin puutonta tunturiylänköä, osa hyvin kivikkoista, mutta alueella on paljon helppokulkuista varvikkoa.

Mikäli sinulla on jo kokemusta tunturivaelluksista ja osaat suunnistaa, sekä sinulla on hyvät varusteet ja kovan tuulen kestävä teltta, niin saat Käsivarresta eniten irti kulkemalla omia polkujasi.

Parhaat hetket erämaavaelluksilla on upeat leiripaikat, joissa pääsee parhaiten erämaan tunnelmaan.

Tupien lähistöt ovat ”ruuhkaisia” ja siellä menettää nopeasti erämaan tunnelman ja mikäli käytät tupia, muuttuu vaellus enemmän mökkireissuksi. Tuvat antavat tarvittaessa hyvää suojaa, mutta siellä on tympeää viettää aikaa ja lähistön vesipaikat saattavat kellua täynnä osaamattomien retkeilijöiden ruoanjämiä.

Suurin osa puroista on matalia, mutta erittäin kivikkoisia. Kivillä pomppiminen pitää onnistua varmasti, kompastumisesta saattaa tulla isoja vammoja.

Poroenon Poronivan ylityksen voi tehdä uiden tai sitten etsiä ylävirran puolelta matalampi kahlaamo, joka löytyy virtapaikasta.

Erämaassa vesistöjä ylitetään kahlaamalla ja uiden. Nämä taidot pitäisi osata vähintään teorian avulla etukäteen. Kun taas uidaan vesistöjä yli, pitäisi olla testattuna oma rinkkapaketti, että tietää sen varmasti pysyvän kuivana.

Vinkkejä oman reitin suunnitteluun

Mielestäni yksi mielenkiintoisimmista asioista erämaavaelluksilla on omien reittien suunnittelu. Suunnittelussa kannattaa kiertää pahimmat paikat, kuten hankalat vesistöjen ylitykset ja rakkakivikot.

Älä suunnittele liian pitkää reittiä. Mieti myös, voitko lennosta lyhentää reissua, jos jaksamisen kanssa menee tiukaksi. Mieti evakuointi, mikäli jotain menee vikaan. Hyvä tapa on myös laskea yksi lisäpäivä matkaan ja ottaa ylimääräistä ruokaa mukaan. Muista ilmoittaa alustava reittisuunnitelmasi jollekin ja käy autiotuvissa kirjaamassa itsesi. Ryhmällä olisi hyvä olla mukanaan ainakin yksi sateliittikommunikointiväline, kuten Garmin inReach.

Termisvaaralle on helppoa nousta ylös ja sen kaksi korkeinta huippua on yli 1000 metrin korkeudessa.

Kannattaa miettiä etukäteen, mikä itse eniten kiinnostaa ja löytää näitä vaelluksen alueelta. Käsivarren erämaa-alueella on useita yli 1000 metrin korkeudelle nousevia huippuja, osa on myös erittäin helppoja kävellä ylös.

Poroharju on kymmeniä kilometrejä pitkä hiekkainen harju, joka on näkemisen arvoinen kohde.

Etsi kartoista mielenkiintoisia kohteita, kuten kuruja, kanjoneita, jyrkänteitä, koskia ja vesiputouksia. Voit kysellä myös somessa näkemisen arvoisia paikkoja ja kokeilla Googlen kuvahakua.

Poroharju kulkee myös Valtijoen vartta pitkin. Harjun päällä kulkee yksi Suomen hienoimmista poluista.

Kun tiedät mikä on oma vauhtisi ja kuinka pitkiä matkoja jaksat kulkea, niin suunnittele myös reitille upeita leiripaikkoja. Tunturien päällä, koskien ja vesiputouksien vierestä löytyy usein upeimmat paikat. Tarvitset leirissä myös vettä, joten joko lähistöllä pitää olla vesistö tai sitten kannattaa ennakoida ja kantaa vedet jostain muualta.

Suomen korkein kohta löytyy Haltilta Suomen ja Norjan rajalta, rajapyykiltä 303B, 1324 metriä meren pinnasta. Tämä ei kuitenkaan ole Suomen korkein huippu, vaikka niin moni kirjoittaa somessa. Jokaisen vaeltajan pitää tietenkin käydä täällä. Suomen korkein huippu Ritničohkka 1317 m, löytyy myös Haltilta hiukan itään.

Saana (960m) ei ole Käsivarren erämaa-alueen puolella, mutta jos et ole käynyt Saanan päällä, niin se on ehdottomasti myös käymisen arvoinen. Saanan huiputus onnistuu myös helposti päiväretkenä Kilpisjärveltä lähtiessä.

Hyviä vaelluksia ja kepeitä vaelluskenkiä, toivottaa Caj.