Behind the scenes – kolmen tunturin brändikuvien metsästys – Keimiö – Koivakero – Lommoltunturi

Scandinavian Outdoorin kuvausryhmä.

Osana brändinkirkastusprojektiamme päätimme uudistaa myös brändiämme kuvaavat valokuvat. Olemme 100% kotimainen outdoor-kauppa ja senpä takia meille on tärkeää, että brändikuvamme kuvastavat meitä ja meidän kotimaisuutta. Niinpä suuntasimme kuvausreissulle Suomen Lappiin. 

Minun seikkailuni -blogeissa esittelemme Scandinavian Outdoorin työntekijöiden omia seikkailuja

Emme kuitenkaan halunneet mitään lavastettuja, teennäisiä kuvia brändikuviksemme ja siksipä suuntasimme ihan oikealle yöretkelle ja napsimme kuvat ennalta mietityistä paikoista, mutta enimmäkseen oikeasti autenttisista tilanteista eikä mistään pelkistä lavastuksista. Toki esimerkiksi vaatteet päällämme ja mukana olleet rinkat, teltat ja muut vermeet oli mietitty niin, että ne kelpasivat kuviin ja edustivat meidän arvoja. Mutta nekin olivat aitoja kamoja, joita voisimme kantaa mukanamme muutenkin retkillä ja joita käytimme aidosti reissun ajan.

Kuvausvaelluksemme alkoi Keimiötunturilta, Jerisjärven kupeesta. Sinne jätimme automme ja lähdimme kipuamaan Keimiötunturin huipulle alkuiltapäivästä. Jo matkan varrelta avautuu huikeat maisemat Jerisjärvelle päin ja niitä ihaillessamme kuvaaja-Caj napsikin jo ensimmäiset onnistuneet otokset matkan varrelta. Pysähdyimme huipun jo näkyessä pienelle kuvaustauolle ja innokkaimmat meistä kävelivät vielä rinnettä edestakaisin muutamaan kertaan täydellisten otosten varmistamiseksi.

Tässä kohtaa reissua sää oli pilvinen ja mietimmekin huolestuneina, että saammekohan kaikkia tilaamiamme sääolosuhteita vangittua kameraan. Listalla olivat ainakin auringonnousu, ilta-auringon pehmeä kajo, aamu-usva ja kunnon tihkusade. 

Keimiötunturin huipulla kameraralli jatkui ja taisimme me ensimmäiset eväätkin korkata siellä. Napsimme kuvia vaeltajaporukoista, yksittäisistä matkaajista ja onnellisista seikkailijoista.

Keimiöltä laskeuduimme upean lehtometsän kautta Keimiöjärven laavulle. Laskeutuminen oli osittain kivikkoista ja lehtometsässä osittain vaikeampikulkuista polkua, mutta kyllä niistäkin selvittiin osa ihan polkujouksukengillä ja osa järeämmillä vaelluskengillä. Laavulla päätimme pystyttää yhden monista mukanamme olleista teltoista ja keittää kahvit sen ympärillä. Kuin tilauksesta, aurinko oli alkanut paistaa ja saimme näistäkin tilanteista upeita kuvia.

Keimiöjärven laavulta jatkoimme matkaa Koutakeroa kohti. Matka Koutakerolle ei ollut järin pitkä, mutta päivän toiseksi nousuksi kohtuullisen painava rinkka selässä se oli täysin riittävä. Meillä oli lähes jokaisella rinkassaan oma teltta ja kuvausrekvisiittaa normaaleiden yöpymisvarusteiden lisäksi, joten kannettavaa ylös tunturiin riitti.

Koutakerolle päästyämme osa jengistämme levähti hetken ja nautti pikaisesti eväitä. Osa lähti heti pystyttämään telttoja illan kuvaussessiota ja yöpymistä varten. Illan ohjelmassa oli leirin pystytystä, iltapalan valmistusta ja nauttimista sekä tietysti maisemista ihailua. Ja ai niin, otettiin me monta sataa kuvaakin aina upeaan auringonlaskuun saakka. 

Koutakerolta oli upeat maisemat useaan suuntaan. Lounaassa pilkahteli Jerisjärvi, lännempänä aurinko laski upeasti Keimiötunturin taakse ja pohjoisessa kohosivat Pallastunturit uljaina. Maisemasta ja hiljaisuudesta vaikuttuneina vetäydyimme telttoihimme nukkumaan ja laitoimme kellot soimaan aikaisin aamu-usvan ja auringonnousun toivossa. 

Elokuiseksi yöksi yö oli jo verrattain kylmä – teltan liepeet olivat aamulla vähän jo jäässä. Heräsimme klo 5.20 vain huomataksemme, että aamu-usva oli laskeutunut täydellisesti tuntureiden välisten vesistöjen ylle ja aurinko lähti pilkottamaan taivaankaarelle. Ehkä omasta mielestäni koko reissun upein kuva otettiinkin juuri tästä hetkestä, kun istuimme aamukahvit kädessämme teltan vierellä ihailemassa auringon ensimmäisiä säteitä.

Aamupuurojen ja taktisten kuvaussessioiden jälkeen pakkasimme leirin kasaan ja palasimme vielä Keimiöjärvelle kuvaamaan auringonpaisteessa muutamia kuvia ja pulahtipa meistä reippaimmat uimaankin viileään järveen. Tuvalla oli muutama ihminen, mutta muuten saimme olla täysin omissa oloissamme. Keimiöltä talsimme aikataulusyistä matkanjohtaja-Kuutin perässä autoillemme ja huristimme Pallastunturin hotellille lounaalle ja sen jälkeen kohti Lommoltunturia, jonka aioimme huiputtaa vielä saman päivän aikana.

Lommoltunturille lähdimme kapuamaan pääsääntöisesti vain päiväreppujen kanssa ja matkanteko tuntuikin oikein helpolta rinkan kantamisen jälkeen. Lommoltunturille noustessa kamera kävi ja ylhäällä tunturin huikeissa maisemissa nautimme iltapäiväkahvit ja kiertelimme Lommoltunturin huippua kamerat käsissä innosta puhkuen. Pallasjärvi laskeutui upeana tunturin koillispuolella ja Pallastunturit tietysti pohjoisemmassa. 

Jäimme nauttimaan huipun hiljaisuudesta aina auringonlaskuun saakka ja ikuistimmekin alkavassa maaruskassa upeita kuvia pehmeässä ilta-auringossa. Laskeuduimme hämärän laskiessa ja ajelimme mökillemme tuhansia loistavia kuvia muistikorteillamme.

Kelit eivät olisi voineet olla täydellisemmät tällä brändikuvien metsästysretkellä. Tihkusadetta emme saaneet, mutta toisaalta heräsimme Leviltä seuraavana aamuna hernerokkasumuun ja kiipesimmekin Levitunturille kuvaamaan upeita usva- ja sadekuvia.

Kuvaussessiomme lopputulokset puhukoot puolestaan, mutta ainakin omasta mielestäni niistä välittyy se loistava fiilis, mikä meillä reissussa oli ja se Suomen luonnon monimuotoisuus ja henkeäsalpaava upeus, mikä saa meidät ja kaikki asiakkaamme lähtemään omille seikkailuilleen ja elämään sitä elämää ulkona. 

Johanna Rantala, Scandinavian Outdoorin toimitusjohtaja.