Asuntoautolla Suomesta Alpeille

Terveiset Alpeilta asuntoauton kyydistä!

Tiesin jo lähtiessä, että tästä voisi tulla kaikkien aikojen reissu ja sille se on tähän mennessä tuntunut. Kaksi viikkoa sitten alkanut opintovapaa ja etäopinnot mahdollistivat reissuun lähdön sekä opiskelujen yhdistämisen. Syynä hymyyn on reissukaveri ja uusien paikkojen kokeminen. Blogin kuvat Leevi & Jani

Leevin kanssa lähtötunnelmissa

Travemünden lautan jälkeen pääsimme Leevin kanssa Saksan moottoritien jälkeen reissun ensimmäiseen kohteeseen, joka oli Arlbergin hiihtoalue Itävallassa. Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta kelataanpa muutama hetki taaksepäin, että voin kertoa vähän enemmän reissukaverista.

Leevi Elias Keränen

Levin reissulla vuonna 2017 tutustuin Kutvosen Kalleen ja sovittiin samalla, että käydään iltarandolla Kätkätunturilla. Samalle randolle tuli mukaan Kallen kaveri Leevi Keränen ja meininki oli kiva revontulien puutteesta huolimatta. Kallen ja Leevin revontulirando johti molempien kanssa pidempään ystävyyteen ja siitä eteenpäin Leevin kanssa on touhuttu mäkihommissa aktiivisesti. Alpeillakin on ehditty jakaa yhdessä useampi talvi- ja yksi kesäreissu. Ikäeroa meillä on 12 vuotta ja monista eroista huolimatta olemme huomanneet, että homma toimii porukalla. Viimeistään yli kuukauden mittainen yhteiselo pienessä tilassa pyörien päällä on todellinen testi.

Tänä talvena järjestyneen opintovapaan aikana suunnitelmat sattuivat menemään täysin yksiin, kun Leevillä oli tilaa kalenterissa lähteä mukaan. Juuri ennen lähtöä Leevi oli Atomicin koulutusreissulla Pyhällä ja kiinni luokanopettajaopintojen graduseminaarissa sekä muuttohommissa. Hektisestä arjesta irtoaminen tapahtui kuitenkin nopeasti ja tapaamispaikkana meillä oli Amer Brand Store Helsingin Vallilassa.

Monot kuntoon Amerilla ammattilaisten toimesta, kiitos avusta jälleen kerran Timo, Antti ja muut!

Asuntoauton valmistelu reissuun

Kiitoksia isä Hujaselle auton lainasta! Adria Matrix Supreme 670 SL on täysin talvikelpoinen ja matkaa ennen tehtiin vielä onnistunut tiiveyskoe takuuajan pidentämiseksi. Valmistelun kruunasi isän rakentama vanerinen suksiteline takatalliin, missä laskuvälineet ovat poikittain seinällä viemässä mahdollisimman vähän tilaa ja sijoitettuna tallin etuosaan, ettei painopiste mene liian eteen. Itse hankin vielä pientarviketta, kuten gravel -pyörille suojapeitteen varoituskyltillä, Eu -kaasupulloadapterit, korkeareunaiset irrotettavalla kahvalla olevat pannut ja kattilat sekä tietysti dokumentteja matkaa varten (maastavientilupa, green card ja ajoneuvon rekisteriotteen tekninen osa). Suurinta päänvaivaa aiheutti kaasupullojen valinta. Ratkaisu oli lähteä yhdellä suomalaisella kaasupullolla ja ostaa saksasta vaihdettava pullo. Sitä saisi kuitenkin vaihdettua ainakin Itävallassa ja kierteet sopivat ilman adapteria kaasuletkuun. Pullo ostettiin autobahnin läheisestä rautakaupasta ja homma toimi heti. Reissulla pullojen vaihto on onnistunut kätevimmin leirintäalueilla.

Matkasuunnitelma

Alkuun speksattiin Leevin kanssa Haute Tarentaisen vuoristoa Ranskassa. Siellä sijaitsee suuri hiihtoalue, johon kuuluu paikkoja, kuten Tignes/Val d’Isère/Les Arcs ja monta muuta hyvää hissioffarikeskusta. Kelien seuraamisen jälkeen päätimme laivalla suunnata kuitenkin sinne, missä lunta tuli, eli itään. Tällainen nopea suunnitelmien vaihdos oli hyvä idea, koska pystyisimme aloittamaan Itävallassa aivan uusien keskusten parissa ja matkan jatkuessa käydä laskemassa myös tutuilla paikoilla. Tämän jälkeen meillä oli mahdollista pitää vaihtoehdot auki mihin päin vain, jos tarvetta tulisi. Ainoat kalenterissa olevat merkinnät olisivat lähempänä Saran ja Jonnan saapumista, mutta siihen oli vielä aikaa. Molempien lento on otettu Zürichiin, koska jotain piti keksiä ja Zürich on sopivan keskeisellä sijainnilla.

Leevi pöllyttelemässä Arlbergin antimia. Leevin laskemista on ilo katsella, oli se sitten suksilla tai lumilaudalla. Joskus jopa sillä fiiliksellä, että itse voisi pysytellä suosiolla kameran takana 🙂

Laskukohteet

Arlberg

Park4night sovelluksen kautta päädyimme St. Antonin kupeessa olevaan Klösterlen camping -alueeseen ja otimme pehmeän alun reissulle.

Matkaa kohteeseen oli Travemündesta vain 950 kilometriä ja lautan tullessa satamaan 22 maissa, ajoimme vähän matkaa ja jäimme levähdyspaikalle yöksi. Yön jälkeen seuraava päivä taittui leppoisasti motarilla ja välillä pikkukylässä kaasupullon ostossa. Matkalla kohteeseen Mr. Score soitteli ja arvasi, että pojat saattaisivat olla St. Antonin alueen paikallisoppaan tarpeessa. Ensimmäinen mäkipäivä meni kovalla kyydillä ja lumella. Alueen valtava koko paljastui jo ensimmäisenä päivänä, kun laskuja oli neljän eri keskuksen alueella ja jalat huusivat hoosiannaa. Kyllä se siitä ajateltiin Leevin kanssa, ja keskityttiin laadukkaaseen palautteluun hyvän ruuan sekä levon kanssa. Alkuillasta alkoi lumisade ja lunta tuli yön mittaan 15-20 cm, ja kaikki olikin valmiina seuraavan päivä minifestareille. Alla aamun ensimmäinen lasku.

Mr. Score esittelemässä pojille Antonin hissioffareita

Arlberg osoittautui huippupaikaksi, kuten varmasti mikä tahansa paikka hyvällä lumella, mutta alueen eri keskukset antavat mahdollisuuksia monipuoliselle tekemiselle ja lumen löytämiselle. Porukkaa on toki paljon, mutta niin on lääniäkin. Oma lemppari alueelta on Schindlergatin topista lähtevät laskut ja Andermattin offareita muistuttava Wiesele. Alueella lasketut viisi laskupäivää täyttivät odotukset todella hyvin ja niiden jälkeen oli aika maksaa suolainen camping -alueen maksu. Emme tarkkailleet sähkön kulutusta ja saimme loppulaskuun 150€ lisälaskun käytetyistä kilowateista. Tämän jälkeen energiansäästötoimenpiteet ovat olleet hanskassa vähän paremmin 🙂

Lech ja Zürs valikoituivat molempien lempparikohteiksi Arlbergissä

Zillertal

Ensimmäisen viikon lumisateet jatkuivat jatkumistaan ja olimme päättäneet siirtyä Arlbergistä itään. Parkkipaikka löytyi Fügenistä Zillertalissa, hissiaseman hiekkaparkista ja lauantai vietettiin parhaalla metsäpyydalla pitkään aikaan! Leevi nautiskeli päivästä lumilaudalla ja itse otin Atomic Bent Chetler 120 -sukset jalkaan.  Pääsin niiden kanssa hyviin väleihin surffilumessa ja laskeminen oli hauskaa ja leikkisää! Oli kiva kuulla laskukaverilta, että päivän lumi oli parasta metsäpyydaa koko 20-vuotisen lasku-uran aikana! Kun metsäpyydat oli laskettu, syötiin vähän lounasta parkkiksella ja jatkettiin kohti Saalbachin Skicircus alueella olevaa Fieberbrunnin keskusta.

 

Leevi painelemassa metsissä

Fieberbrunn

Ennen Fieberbrunnia parkkipaikoille ajo oli ollut helppoa. Halusimme kuitenkin olla omavaraisia ja päätimme mennä Lauchseen virkistysalueelle puskaparkkiin. Seikkailua saatiinkin heti sinne mennessä. Kylältä ylös johtava serpentiinitie oli jyrkkä ja lumisohjoinen, mutta kitkarenkaat pitivät sekä kuskin hermot myös. Perillä odotti suljettu kesävirkistyspaikka, jonka parkkipaikka oli umpijäässä. Autoa vekslaillessa jäisellä ja epätasaisella parkkiksella takarengas upposi monttuun. Jäimme kiinni tukkien samalla paikan ainoan kylätien. Tuuria oli mukana, koska paikalle ajoi laduntekohommista latukone, jonka toinen kuski oli freeride -henkinen laskija. Kaverit auttoivat meidät pinteestä hinaamalla auton köydellä pois montusta, jonka alta paljastui sulamisvesien sadekaivon ritilä. Melkoinen ansa siis! Tampparikuskit olivat erittäin ystävällisiä ja suomi -tuliaisten antamisen jälkeen tasoittivat meille vielä parkkipaikankin yöpymisiä varten, SERVUS!

Seuraava päivä meni skouttaillessa täysin uutta aluetta. Tekemiseen vaikutti melkoisesti korkea vyöryriski, joten päivään mahtui metsälaskua jontkaseikkailulla ja iltapäivällä loivemman maaston aurinkopyydaa, mikä maistui kyllä todella hyvältä. Hissit kulkevat Fieberbrunnin-Hinterglemmin ja Saalbachin väliä ja paikan rinteet itsessään ovat kokemisen arvoisia. Jyrkät ja huippukuntoiset rinteet yhdistettynä nopeisiin hisseihin olivat paikan suola.

Toisena päivänä odottelimme kelin paranemista ja täytimme vatsan Kaiserschmarn -lounaalla rinneravintolassa. Kolmas päivä oli täyttä asiaa ja yöllä satanut lumi takasi mukavia laskuja aurinkoisessa kelissä. Korkean vyöryriskin takia pysyttelimme loivilla paikoilla, mutta mukavaa laskua löytyi silti. Fieberbrunnista jäi päällimmäisenä mieleen loistavat ja jyrkät rinteet ja kohtuullisen hyvät hissioffarit. Ympäristöstä löytyy maailmanluokan laskemista, esimerkkinä Wildseeloder -FWT kisaseinä.

 

Fieberbrunnin mäet olivat leppoisaa maastoa laskea

 Zillertal part 2

Kun Salzburgerland oli koluttu, päätimme jatkaa matkaa takaisin Zilleriin. Kaasupullon vaihto tehtiin lähtiessä leirintäalueella, ja matkalla Hochfügeniin keliennuste näytti reipasta pakkasta sekä aurinkoista keliä seuraavalle päivälle. Lumiturvallisuuden suhteen tilanne oli paranemaan päin, mutta ylempänä lumet olisivat edelleen herkässä, joten suunnitelma oli laskea laskuja paikoissa, joissa vyöryriskiä voidaan hallita paremmin.

Aamupala sujui villasukat jalassa ja todella kovat yöpakkaset selvittiin autossa. Kaasun kulutus lienee ollut tapissa. Aamupalan jälkeen kävely hissille ja ylös ihmettelemään. Lähdimme harjannetta pitkin etenemään ja kohta huomasimme, että saimme haikata sittenkin valmista polkua kahden lautailijan jäljissä. Lautailijat jatkoivat omalle linjalleen ja me omalle.

Ekan laskun jälkeen vuorossa oli pieni kuru, joka oli hyvä ja vauhdikas laskettava ensimmäiselle, mutta toisena tulevalle ei niinkään jiihaata. Laskun lopussa odotti vielä loivempi kenttä mukavine hyppyineen.

Zillertalissa viihtyi mukavasti

Toisena päivänä suunnitelmissa oli harjannehaikki ja siirtyminen alemmalle parkkipaikalle. Tai niin luultiin. Auton käsijarru oli jäätynyt yöllä ja esti matkan tekemisen. Juttelin paikallisen hissityöntekijän kanssa ja häneltä liikeni lupa ajaa auto tampparihalliin lämpenemään. Tunti hallissa ja jarru alkoi toimimaan. Kiitollisena jatkoimme alkuperäiseen laskusuunnitelmaan.

Kävimme haikkailemassa Zillerin paikallislegenda Jukka Pehkosen kanssa ja saimme vahvistuksena mukaan Rolle Tenhon, joka oli juuri tullut pelipaikoille. Lumi ja seura olivat hyvää, kiitoksia mukavasta päivästä!

Axamer Lizum

Lumisateista alkoi olla jo aikaa, mutta päätimme laittaa skinit suksiin ja randoilla iltapäivästä Axamerin keskuksessa. Valitsimme mukavan näköisen kentän ja pyydaa oli vielä tarjolla painanteissa. Yläosa meni ylös vain maisemien katselun takia, mutta näkymä oli hieno ja samalla tuli bongattua mielenkiintoinen lasku alas Schlick2000 keskukseen. Tämä saa kuitenkin odottaa seuraavaa kertaa. Lasku oli mukava ja molemmilla poltteli jo Brennerin solan ylittäminen Italian puolelle. Matkaan lähdettiin kohti Dolomiittejä ja maisemahurmosta!

Leevi haikilla Axamerissa

Camper -elämää

Reissulla on tähän mennessä opittu paljon ja löydetty toimivat rutiinit karavaanielämään. Kaikki tilankäyttö on tehostunut ja auton tekniikasta päästy paremmin jyvälle. Leevin ajatukset:

“Peruselämä on saatu hyvin hoidettua, parkkiin pääsy kannattaa suunnitella tarkkaan. Ruoanlaitto ja vesien täyttö ynnä muut perusasiat sujuvat jo rutiinilla. Eniten tulee karavaanifiilis, kun pääsee tielle, vaikkakin lyhyet siirtymät ovat olleet hyviä laskemisen kannalta. Siirtymät ovat siistein juttu, kun matkafiilis alkaa ja tietää, että pääsee näkemään taas uuden paikan. Jatkuva seikkailuelementti on karavaanielämän paras asia!”

Leirintäalueet ovat täällä aika kalliita ja hyvälaatuisia. Välillä on kiva käydä marmorivessassa, mutta on rajua nähdä hintojen nousu, varsinkin sähkön kanssa, mistä veloitetaan 90senttiä per kWh! Tämä fakta on inspiroinut meitä löytämään hyviä puskaparkkeja, joita saa välillä metsästää Park4night -sovelluksesta. Aurinkoinen parkki takaa, että auton aurinkopaneeli lataa akkuja hienosti. Jos serpentiiniteitä sai ajella reissun alussa kieli keskellä suuta, niin nyt voi Adrian rattia käännellä jo tottuneemmin liikkein. Ilmeisimmin kapeat alppilaaksot kykenevät mahduttamaan asuntauton meneviä parkkeja vain vuorenrinteille.

Jatkosuunnitelma

Lumia odotellessa matkasuunnitelma kulkee Italian pohjoisosista Dolomiittien kautta eteenpäin, näistä seuraavassa postauksessa, pysytään kuulolla ja bis bald!

-Hujis