Asuntoautolla Norjaan kevätlumille

Reissu on edennyt päätepisteeseen, eli Pohjois-Norjaan. Tässä kuulumisia Lyngenistä kerrankin tuoreeltaan!

Terkut lukijoille pohjoisesta! Alppien jälkeen suuntasimme tänne muutaman välipysähdyksen kautta suhteellisen rivakasti. Poikkeuksellisen hyvät keli- ja lumiolosuhteet Norjassa olivat täyttäneet oman kuplan uutiset jo pidemmän aikaa, joten hiitti & stoke olivat korkealla! Ensimmäisenä mäkipäivänä kävimme Jonnan kanssa pikaisella iltarandolla ja muistelimme miten randokamoilla laskettiin. Illalla suuntasimme Nordkjosbotniin yöksi, jossa Blumi ja Jedi koira odottelivat iloisena vastassa. Seuraavalle päivälle oli suunniteltu hyvännäköistä jyrkähköä bowlia Lyngenin eteläsaarella. Parkkiksella tapasimme myös uuden tuttavuuden, Roope Avelan ja vietimme yötä autoissa. Pakkasta oli yöllä noin -15 astetta ja itsellä oli rikollinen olo herätä lämpimästä asuntoautosta vs. Roopen ja Blumin heräämiseen kylmästä autosta. Lähdimme aamutoimien jälkeen mäkeen ja Jonna tuli vahvistamaan ryhmää jääden nautiskelemaan hieman loivemmasta kentästä alempana.

Ensimmäisen mäen topissa, kuva: Blumi. Kohta kolme kuukautta kovassa käytössä ollut Peak Performancen Vertical Pro takki on kestänyt hienosti ja antanut suojaa joka kelillä, kun sitä on tarvittu

El Maestro, Blumstermeister

Reilu 1600 metriä verttiä ja puoleen väliin asti ladun avaamista tuntuivat kyllä jaloissa. Onneksi Alpeilla ehdittiin loppureissusta saada edes vähän nousumetrejä kasaan lihasvoimin. Laskun alkuun sai kikkailla vähän harjanteella, mutta navigointia helpotti se, että paikallinen laskija Eivind Aanensen oli kaverinsa kanssa käynyt samoilla pelipaikoilla edellisenä päivänä.

Lasku oli huippu ja kaasun sai painaa pohjaan heti alussa >>Linkki GoPro videoon

Kiitoksia Blumille hyvästä reittispeksauksesta ja Roopelle ladunavausduunista! Päivä vakuutti siitä, että olosuhteet olivat todellakin hyvät ja nyt voisi laskea ajan ja olosuhteiden puolesta niin monena keväänä väliin jääneitä Lyngenin hienoimpia mäkiä. Syynä niiden laskemattomuuteen on omalla osalla ollut aiempien vuosien pyöräilykauden aloitus, jota on tällä kertaa lykätty tärkeämpien asioiden tieltä.

Nurmisen Jussi oli mäkiseuran tarpeessa seuraavalle päivälle ja menimme katsomaan kurulaskua lahden toisella puolella. Norjassa löytyy hyvin parkkeja asuntoautolle ja tällä kertaa Lavangenista löytyi WC:llä varustettu tienvarsiyöpaikka. Aamulla aikainen herätys ja Kapteeni Molon & Jonnan kanssa matkaan.

Kun Kapteeni käskee, perään on mentävä!

Jussi iloitsee onnistuneesta päivästä

Seuraavina päivinä satoi lunta ja pääsimme harrastelemaan Roopen ja Jonnan kanssa metsälaskua. Vähintäänkin erikoinen episodi sattui Mobakkenin lähialueen laskuilla, kun päivän aikana kuulunut kova pauke osoittautui kerran vuodessa pidettäväksi ampumakilpailuksi. Alempana laaksossa se ei meitä häirinnyt, mutta kun me laskimme harjanteen toiselle puolelle, vaihtoivat ampujat maalitauluihin, jotka oli sijoitettu suoraan laskun loppuun ja meillä olisi ollut pahimmassa tapauksessa mahdollisuus laskea suoraan tulilinjalle. Onneksi osasimme varoa ja juttelimme järjestäjien kanssa sopien laskemisen ja ampumisen tapahtuvan eri paikoissa.

Luotiliivirandolla Jonnan ja Roopen kanssa

Lumisateiden jälkeen kova tuuli ja paikoitellen huonosti asettunut lumi hankaloittivat harrastamista, mutta löysimme kivan kruisailun Rassevarrilta ja yhdistimme siihen lähellä olevan Bowlin samalle päivälle. Suunnitelma toimi hyvin ja mikä mukavinta, pääsimme laskemaan samat mäet Jonnan ja Roopen kanssa. Päivältä muutama kuva ja video.

Aurinkopyydaa! Linkki videoon. Suksina Atomic Backland 107 shift -siteellä

Myös ensimmäinen lasku oli todella kivaa pyydakenttää >> Linkki videoon

Vertikaalia tuli päivän aikana reilu 2000 metriä ja jalat alkoivat tottumaan pikkuhiljaa ylöspäin talsimiseen. Huolehdin tarkasti siitä, että päivän aikana tulee syötyä riittävästi ja paras keino tähän on ollut rutiini, jossa jokaiseen tuntiin kuuluu vauhtikarkki tai vastaava nopeasti nautittava energia + topissa lounasleipä hyvillä täytteillä. Ehkä sain hieman palautetta, kun tein eväsleivät mukaan, eli heitin juustot ja muut täytteet erikseen leipien kanssa muovipussiin ja topissa odotti tee-se-itse eväsboksi.

Aurinkoinen eväshetki

Tulevat päivät olivat erittäin hyviä, kun uusi lumi oli tasoittunut tarpeeksi ja uskalsimme suunnitella isompien mäkien laskemista. Reissun yksi monista kohokohdista oli Sofiarennan laskeminen Roopen ja Valterin kanssa hyvällä ja pehmeällä lumella.

Tämä päivä jäi mieleen erityisen hyvänä!

Linkki videoon

Pääsiäisen jälkeen kävimme Jonnan ja Roopen kanssa Lyngenin korkeimmalla huipulla, eli Jiehkkevárrilla (1834m). Nousureitti otettiin Holmbukttindenin kautta, jolloin kokonaisuudessaan päivälle tulee nousua 2100 metriä ja aikaa koko reissuun kului vajaa 7h. Samalla katsoimme, mille kurulasku topin läheltä näytti ja sehän vaikutti hyvältä. Sain hyvät lisäspeksit alueen hyvin tuntevalta Valtteri Virtaselta ja hänen puolisoltaan Boelilta, jotka olivat laskeneet kurun useamman kerran. Helpottaa aina, kun kuulee hyviä vinkkejä esimerkiksi mäen profiilista ja lähestymistaktiikasta, kiitos näistä!

Scoutattu mäki näytti hyvälle, kuvassa näkyvä osuus kattaa puolet laskusta

Kurupäivälle saatiin kovan luokan vahvistuksina Lauri Hilander, Niklas Dahlberg ja Juha Lipponen. Roopen kanssa saavuimme Hundbergin parkkipaikalle täynnä intoa ja kilkettä valjaissa. Nousu meni hyvin ja muutaman kuopan kaivamisen jälkeen emme nähneet suuria epävakauksia lumipakassa.

Lauri nautiskelemassa Blåisenin jäätikön aurinkorandosta

Päätimme topista lähteä katsomaan mäkeä ja se näytti hyvälle. Alussa oli pieni alaspäin kiipeily ja edessä odotti 900 vertikaalimetriä hienoa ränniä. Mitään pyydafestivaalia ei ollut luvassa, mutta pinta oli hyvin laskettavaa hardpackkia.

Roope matkalla ränniin

Pitkä ja hieno lasku! Kuva: Roope

Toimiva päivä ja hyvä porukka, danke schön!

Reissuun on mahtunut paljon hienoja isoja laskuja ja todella mukavia perusreittejä. Pääsiäisen molemmin puolin tuli nähtyä paljon tuttuja täällä suunnalla. Yhdessä jaettiin hienoja kokemuksia vuorilla ja Circle K:n hodareilla. Pian päättyvä opintovapaa huipentui näihin reiluun kahteen viikkoon Lyngenissä ja hyvin alkaneet opinnot ovat jatkuneet tavoitetahdissa. En olisi voinut toivoa paljon enempää, joten tässä vaiheessa on hyvä kiittää kaikkia  laskukavereita ja erityisesti Jonnaa & Leeviä hienosta reissusta!

Jonnan ja Boelin kanssa Fugltindenillä

 

Tällä hetkellä auto on parkissa Vikranin satamassa ja taivaalta tulee vettä urakalla. Mikäli se jää lumena ylös, on seuraavina päivinä luvassa hyvää tekemistä. Palataanpa ehkä vielä kerran tämän kauden osalta!

-Hujis

 

 

 

 

 

---

Valtterin vinkit Cirkle K:n affehodarille

• Grillpølse vs. Wienerpølse? Ehdottomasti jälkimmäinen, koska niitä saa kaksi yhden grillihodarin hinnalla
• Lisätäytteenä raakasipuli ja päälle hodarikastike, ketsuppi ja sinappi. Pohjoismaissa on ok laittaa ketsuppia hodariin. Amerikassa (ainakaan ex-presidentti Barack Obaman mukaan) ei saa koskaan laittaa ketsuppia hodariin
• Ladunavaajalle tai reitin suunnittelijalle on syytä tarjota ainakin juoma hodarin kylkeen. Yli kolmekymppisten kanssa randoillessa yhä useammin ei mitään Cola Zeroa vahvempaa

Affehodarit tuossa suunnassa