Annapurna Sanctuary

 

Namaste! Joskus sitä tuntee itsensä todella etuoikeutetuksi, kun pääsee tekemään töitä, joista voi todella sanoa nauttivansa. Maaliskuun alussa oli taas yksi näistä hetkistä, kun suuntasin pienen suomalaisryhmän kanssa kohti Nepalia ja Himalajan vuoristoa. Työni tällä matkalla oli toimia matkanjohtajana Mandala Travelin järjestämällä vaellusmatkalla Annapurnan perusleiriin. Kohde oli minulle omilta reissuiltani entuudestaan tuttu ja oli aivan mahtavaa päästä taas suuntaamaan näihin komeisiin maisemiin nyt ryhmän kanssa.

Let the journey begin!

Matkatavarat kulkevat putkikasseissa kantajien selässä.

Rukousmyllyt pyörimään hyvän karman toivossa. Kuva: Timo Miettinen

Kuten monet muutkin Annapurnan alueen vaelluksista, alkaa tämäkin taival Keski-Nepalista Pokharan kaupungista aivan vuorten sylistä. Minibussi kuljettaa meidät parin tunnin ajan mutkittelevaa tietä pitkin polun alkuun pieneen Nayapulin kylään. Täällä tapaamme kantajamme, minkä jälkeen retkikuntamme on kokonainen ja itse vaellus on valmis alkamaan. Tunnelma on korkealla, on mukavaa päästä polulle pitkän matkan jälkeen ja aloittaa kulku kohti korkeuksia. Tavoitteemme sijaitsee viiden päivän matkan päässä yli kolme kilometriä korkeammalla.

Vanha Ghandruk. Ghandruk, ensimmäinen yöpaikkamme, on paikallisen gurung-väestön tärkein kaupunki.Annapurna South (7219m) ja Hiunchili (6441m). Kuvan oikeassa laidassa kaukaisuudessa häämöttää Annapurna III.

Pari ensimmäistä päivää polku kulkee halki idyllisten pikkukylien ja viljelysmaiden. Savu tupruttaa ulos pienten talojen hämäristä keittiöistä. Kylien asukkaat suorittavat arkiaskareitaan kyntäen pieniä peltojaan tai valmistaen ruokaa ohikulkeville vaeltajille. Lapsilauma juoksee kylän pääkadun poikki ja tervehtii ohikulkijoita iloisesti: “Namasteee!”. Ensimmäisen vaelluspäivän ajan polku sivuaa vielä aika-ajoin vuoristoon mutkittelevaa hiekkatietä, mutta jo toisena päivänä jää tie kokokaan taakse, eikä auton moottorin melua enää kantaudu korviin.

Aamun kajo herättää vuoret.

Aamut ovat monesti Himalajan vaelluksilla selkeitä ja vuoret parhaiten näkyvissä. Toisen vaelluspäivän aamuna maan mainio paikallisoppaamme Ngima Sherpa herättää meidät ennen auringonnousua. Majatalomme terassilta Ghandrukin kylästä avautui häikäisevän hieno näkymä edessä siintäville yli seitsemään kilometriin kohoaville vuorille. Ensimmäisen päivän ajan lumihuiput olivat vielä piileskelleet pilviverhon takana, mutta nyt ne paljastivat meille koko komeutensa. Aamuteetä hörppiessä saa ihaillen katsella, kuinka aurinko ensin osuu vuorten korkeimpiin huippuihin ja alkaa vähitellen pukea niitä uuden päivän loistoon.

Esivuoriston terassiviljelmiä.  

Vaellus Annapurnan perusleiriin ei ole Himalajan vaativimpia patikoita, mutta ei se ole myöskään mikään kevyt piknik-retki. Vaellus perille rauhallista tahtia kestää noin viisi ja paluu kolme-neljä päivää. Maksimikorkeus on 4150 metriä, joka on noin kilometrin vähemmän kuin esimerkiksi Everest Base camp -trekillä. Nousumetrejä kertyy kokonaisuudessaan silti huomattavasti enemmän, kuin mitä aluksi saattaa kuvitella.

Lähtöpaikan ja korkeimman kohdan välinen kolmen kilometrin korkeusero ei edes kerro lähellekään koko totuutta; vuoristossa kun polku tuppaa harvoin olemaan tasaista nousua koko matkaa. Päiviin sisältyykin paljon sekä nousua että laskua. Aamupäivän aikana vaivalla noustut metrit laskeudutaankin usein lounaan jälkeen armotta takaisin alas ja myöhemmin sama leikki aloitetaan taas alusta. Kun viidentenä päivänä saavumme Annapurnan perusleiriin näyttääkin GPS:n matkatietokone 6000 metrin kokonaisnousua. Vuoristovaelluksella mikään ei tule liian helposti.

Vaelluksen edetessä ja päivien kuluessa muodostuu nopeasti ns. päivärutiini. Herätys on aikaisin, yleensä noin seitsemältä. Tämän jälkeen pakataan tavarat valmiiksi ja siirrytään nauttimaan aamupala noin puoli tuntia myöhemmin. Liikkeellelähtö on tavallisesti viimeistään kahdeksan maissa. Tätä seuraa muutama tunti patikointia, jonka välissä pidetään lyhyt teetauko.

Lounastauko pidetään vähän ennen puoltapäivää. Noin tunnin mittaisen luonaan jälkeen jatketaan matkaa vielä muutama tunti ja perille seuraavaan yöpaikkaan saavutaan aikaisin iltapäivällä.

Tyypillinen teetuvan ruokasali.Machapucare (6993m) hallitsee maisemaa suuren osan matkasta.

Seuraavaksi asetutaan taloksi majataloon ja käydään tilaamassa teetä sekä etukäteen illaksi tukeva päivällinen, joka kokoonnutaan syömään noin seitsemän maissa. Tällä välillä kukin voi viettää aikansa miten tahtoo: torkkuen, lukien, kävellen tai korttia pelaten. Kokemuksesta sanoisin, että suosituinta viihdettä ovat usein korttipelit.

Päivällisen jälkeen tilataan valmiiksi seuraavan päivän aamupala, jonka jälkeen ollaankin valmiita nukkumaan. Valot sammuvat yleensä varsin aikaisin, yhdeksän ja kymmenen välillä. Runsaan patikoinnin lisäksi näillä vaelluksilla siis myös syödään ja nukutaan erittäin hyvin.

Kylmä pakkasaamu vaihtuu äkkiä t-paitakeliksi, kunhan päästään aurinkoon. 

Vaelluksemme etenee suunnitellussa aikataulussa ja onneksemme vältymme kaikenlaiselta sairasteluilta. Viidentenä vaelluspäivänä saavumme koko ryhmän voimin tavoitteesseemme, Annapurnan eteläiseen perusleiriin. Seuraa onnitteluja ja ryhmäkuvien ottoa.

Sää on perille saavuttaessa kerrassaan mahtava. Vielä aamulla liikkeelle lähtiessämme oli päälle saanut vetäistä pitkät kalsarit ja lämpimän välikerroston. Kun aurinko lopulta saavutti meidät, muutama tunti ennen perusleiriin saapumista, muuttui sää kertaheitolle shortsikeliksi. Vaatetta sai vähentää ja aurinkorasvaa lisätä. Edellisyönä satanut lumi suli silmissä.

Annapurnan porteilla.

Perillä Base Campissa, hymy herkässä.

Saapuminen perille Annapurnan perusleiriin, joka ympäristöineen tunnetaan myös nimellä Annapurna Sanctuary, on upea kokemus. Yksi ainoa polku vie kulkijat ympyrän muotoisen laakson syliin ja joka puolella ympärillä kohoavat yli 6000 metriin nousevat vuorenhuiput. Majesteettisin niistä on itse Annapurna I, jonka neljä kilometriä korkea eteläseinämä nousee jyrkkänä yli 8 kilometrin korkeuteen. Perusleirissä kannattaa myös viettää yö, koska aamun kullanhohtoisten ensisäteiden osuminen korkeimmille huipuille maiseman vähitellen valjetessa, on hieno elämys.

“Om mani padme hum” Rukousviirejä tuulessa.

Annapurnan alue on viime vuosina nostanut suosiotaan entisestään trekkaajien keskuudessa ja sen vaelluspolut ovatkin nykyään Nepalin suosituimpia. Väkeä on liikkeellä sesonkien aikana paljon, välillä tuntuu, että jopa liiaksi asti. Jos samaan tahtiin sattuu vaeltamaan esimerkiksi yli kahdenkymmenen hengen aasialainen turistiryhmä, voi luonnon rauhaa ja hiljaisuutta aika ajoin alkaa kaivata. Toisina hetkinä väkimäärä taas hajaantuu mukavasti ja matkaa saa taittaa ihan vain oman ryhmän kesken tunnelmasta nauttien.

Annapurna South Face

Matkanjohtajan ja oppaan selfie-hetki. Kuva: Timo Miettinen

Moni siis suuntaa vaeltamaan Annapurnan maisemiin, mutta siihen on kyllä myös hyvä syy: alue on aivan järisyttävän kaunis ja majesteetillinen. Maasto vaihtelee esivuoriston matalalla sijaitsevista subtrooppisista sademetsistä aina yli 8000 metrin korkeuteen. Ja tähän välillä mahtuu paljon erilaista nähtävää.

Alueen ainutlaatuista luontoa ja kulttuuria turvaamaan on perustettu Annapurna Conservation Area -suojelualue, joka on pantu alulle jo vuonna 1985. Kokoa tällä monimuotoisella alueella on 7 629 km² ja sieltä voi löytää lähes 500 lintulajia, yli 100 lajia nisäkkäitä ja yli 1200 kasvilajia. Ihmisiä alueella asuu noin 100 000.

Modi Kholan jokilaakso on kaikessa jylhyydessään vaikuttava.Toiset vaeltaa, toiset kävelee kouluun.

Chinudanda, pieni paratiisi vuorten kyljessä. Kylän läheltä löytyy myös kuumia lähteitä, joissa vaeltaja pääsee rentouttamaan matkan rasittamaa kehoaan.

Himalajalla vaeltaminen on aina hieno kokonaisvaltainen elämys. Vuoriston maisemat, maut, hajut ja äänet, paikalliset ihmiset, luonto ja vuoret muodostavat yhdessä matkan, joka on aina kokemisen arvoinen ja mieleenpainuva, riippumatta siitä kuinka mones kerta on kyseessä. Itse iloitsen jo etukäteen siitä, että pääsen taas ensi syksynä palaamaan näihin maisemiin.