5 vinkkiä randohiihtomonojen hankintaan

Juho on Scandinavian Outdoorin Elämää Ulkona -lähettiläs, purjevenettään s/y Sylviaa kotinaan pitävä purjehtija ja vapaalaskija. Juho on purjehtinut Suomesta Jäämerelle koluamaan Pohjois-Norjan sekä Huippuvuorten vuonoja ja vuoria.

Uusia hiihtovaellusmonoja hankkiessani taas tuli mieleen se, että monojen shoppailu ja sovittaminen on melko yksilöllinen ja aikaa vievä prosessi, jossa oikotietä onneen ei ole. Monot ovat ehkä tärkein laskijan varuste, ja jos joihinkin varusteisiin kannattaa satsata, niin nimenomaan monoihin. Normaaleihin alppimonoihin verrattuna hiihtovaellusmonot tuovat soppaan vielä omat lisämausteensa. Lue alta omat pääperiaatteeni monojen valintaan!

Mukavat monot jalassa on kiva köpötellä ylämäkeen

1. Päätä painoluokka

Hiihtovaellusmonoja hankittaessa on aina mielessä ainakin jossain vaiheessa ylämäkeen hiihtäminen. Siinä paino on oleellinen seikka, sillä jaloissa mukana raahattu paino tuntuu paljon raskaammalta kuin vaikkapa repussa oleva paino. Painossa säästetyt grammat hävitään kuitenkin laskuominaisuuksissa ja jäykkyydessä. Kaikista kevyimmät monot voivat myös tuntua melko “kolhoilta” jaloissa, sillä niiden sisäkengät ovat yleensä painon säästämisen vuoksi ohuemmat.

Hiihtovaellusmonot voi jakaa karkeasti ottaen kolmeen luokkaan. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että kaikki valmistajat tekevät nykyisin hyviä hiihtovaellusmonoja, ja vaikka saman painoluokan sisällä olevilla monoilla on tietysti myös eronsa, ovat ne keskenään hyvinkin vertailukelpoisia.

• kevyet, selkeästi ylämäkiorientoituneet monot, n. 1300-1400 g painoon saakka (esim. Salomon X-Alp Explore)
• keskiluokan monot, n. 1400-1600 g painoluokassa (esim. Atomic Hawx Ultra XTD 130, Head Kore 1)
• “painavat” monot, 1600 g + (esim. Dalbello Lupo AX 120)

Näiden väliin jää tietenkin koko joukko muita monoja. Painoluokkaa valittaessa kannattaa tietenkin pitää mielessä aiottu käyttötarkoitus. Jos aiot rynniä mäkeä ylös, ja alamäkisuoritus on toissijaista, niin voit suunnata katseesi kaikista kevyimpiin monoihin. Toisaalta jos vietät päiväsi pääasiassa hisseillä, ja teet välillä vain satunnaisen nousun tai pari, niin painavammat monot kannattavat. Lisäksi monojen painon ja laskuominaisuuksien on vastattava käyttämiäsi suksia; jäykkää ja leveää hurjastelusuksea ei pysty käskyttämään liian kevyellä monolla.

Viimeisen viiden vuoden aikana n. puolentoista kilon painoluokassa olevien monojen kehitys on ollut aika hurjaa. Monot alkavat olla jo todella suorituskykyisiä ja “lastentaudeista” on päästy eroon. Suurin osa harrastajista pystyy käyttämään tämän “keskiluokan” monoa jo kaikkeen harrastamiseen, aina hissilaskusta hiihtovaellukseen. Kovan kysynnän takia tämä on myös se luokka, josta löytyy paras valikoima.

2. Tarkista siteiden yhteensopivuus

Ostin edelliset hiihtovaellusmononi n. 5 vuotta sitten, ja silloin erilaisia yhdistelmiä mono- ja sidejärjestelmistä oli markkinoilla  pienempi määrä kuin nyt. Tai ehkä en ole vain pysynyt tämän suhteen kehityksen hermolla… Mutta joka tapauksessa, nyt monoja saa ainakin kumisilla GripWalk-pohjilla, normaaleilla alppipohjilla, Dynafit-sertifioiduilla tech-inserteillä, ei-Dynafit-sertifioiduilla tech-inserteillä ja vielä myös kumipohjilla, jotka eivät kuitenkaan ole GripWalk-yhteensopivia.

Suurin osa hiihtovaellusmonoja etsivistä haluaa Dynafit-inserteillä varustetut monot, mutta tässä vaiheessa asiaan vihkiytymättömältä alkaa mennä pää sekaisin, eli kannattaa varmistaa monon yhteensopivuus omaan siteeseesi vaikkapa ystävälliseltä Scandinavian Outdoorin myyjältä!

Lisäksi side pitää säätää monoon sopivaksi, ja jos et ole täysin varma säädöstä niin kannattaa tuoda sukset myymälään säädettäväksi. Tech-inserteillä (eli Dynafit-inserteillä) varustettujen monojen säätö on millintarkkaa puuhaa, ja esimerkiksi monon kannan oikea etäisyys takasiteestä vaihtelee siteittäin. Väärin säädetty side vaikuttaa siteen laukaisemiseen ja voi pahimmillaan johtaa loukkaantumiseen.

3. Sovita, sovita, sovita!

Monovalmistajilla on ostopäätöstä pohtivalle laskijalle esiteltävänä aina suuri joukko kaikenlaisia teknisiä yksityiskohtia ja innovaatioita, mutta ehdottomasti ratkaisevinta monojen valinnassa on kuitenkin SOVITUS. Mene myymälään ja testaa jalkoihisi mahdollisimman montaa erilaista monoa. Tässä vaiheessa osaavasta myyjästä ja suuresta valikoimasta on todella iso hyöty, Scandinavian Outdoorin suuret monovalikoimat löydät Tammiston (Vantaa/Helsinki) ja Kuninkojan (Raisio/Turku) myymälöistä.

Sovitin omat mononi Scandinavian Outdoorin GoExpo -osastolla, mistä löytyi samat kamat kuin myymälöistä. SO:n asiantuntija Kuutti Haapanen neuvomassa!

Sovittaessa kannattaa pitää mieli avoinna sen suhteen, että se parhaiten jalkaan istuva mono voikin olla ehkä 100 grammaa alkuperäisiä suunnitelmia painavampi/kevyempi. Hyvän istuvuuden vuoksi tällainen vaihtokauppa kuitenkin useimmiten kannattaa.

4. Osta “oikean” kokoiset

Hiihtovaellusmono hankitaan usein hieman “suurempana” kuin normaali alppimono. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jalan pitäisi päästä liikkumaan monojen sisällä miten sun sattuu. Itse olen erityinen tarkka siitä, että kantapään on ehdottomasti pysyttävä lukittuna paikoilleen.

Varpaille kannattaa kuitenkin jättää jonkin verran liikkumatilaa ihan yleisen mukavuuden vuoksi. Jos olet entinen slalom-keppihirmu ja tottunut siihen, että monot ovat myös varpaista aivan kiinni kärjessä, niin tässä kohden kannattaa olla tarkkana. Koska jalka liikkuu monossa erityisesti nousun aikana, kannattaa monon kärkeen jäädä hitusen verran tilaa myös silloin, kun seisot suorana. Muutoin varpaat hakkaavat monon kärkeen nousun aikana, ja seurauksena on tuskaa ja menetettyjä varpaankynsiä.

Jos “suoraan hyllystä” jalkaan täydellisesti sopivaa monoa ei löydy, niin eipä hätää. Monoissa tulee usein mukana lämpömuokattavat sisäkengät, ja niiden muokkauksella voidaan päästä eroon pienistä ongelmista. Suurempien painepisteiden poistamiseen tarvitaan kuitenkin kuoren muokkausta. Monien hiihtovaellusmonojenkin kuoret voi nopeasti muokata uunissa, ja monet valmistajat ovat huomioineet yleisimmät “painepisteet” niin, että ne on helposti “uunitettavissa” leveämmäksi. Jos tästä ei vielä löydy apua, tarvitaan erityistä mononmuokkausta. Muista kuitenkin, että vaikka melkein kaikkia hiihtovaellusmonoja voi useista kohdista leventää, niin toiseen (eli pienempään) suuntaan meneminen on vaikeaa ellei mahdotonta.

5. Testaa, testaa!

Kaiken tämän sovittamisen ja vaivan jälkeen luulisi olevan jo valmis lähtemään nauttimaan ansaituista hiihtovaelluspäivistä vaikka Alpeille tai Norjaan. Mutta ei! Valitettavasti vaikka pitäisit monoja kaupassa tai kotona useita tunteja jalassa, ei se takaa sitä, että jalkasi tykkäisivät monoista myös mäessä. Kannattaa siis käydä testaamassa monot lähimäessä, ja ehkä vetää yksi skinnaus mäen päälle, jotta monojen istuvuudesta voi olla varma. Monot saattavat vaatia vielä muokkausta, ja se on parempi tehdä ennen pidempiä reissuja!

Miten omissa monohankinnoissani sitten kävi?

Lyhyesti sanottuna, sovitin oikeastaan kaikki markkinoilla saatavilla olevat monot läpi. Laihat lättäjalat, melko leveä lesti ja pieni koko asettavat haasteensa monojen löytämiselle. Tähän asti hyvin palvelleet Dynafit Mercuryt olivat jalkaani tosi hyvin sopivat, mutta valitettavasti Dynafitiltä ei ole samalla muodolla olevaa mallia markkinoilla. Vaikka täällä veneessä asustellessa kaikki nousut tapahtuvat omia lihasvoimia käyttäen, halusin monoiltani kuitenkin hyvät laskuominaisuudet, joten aivan kevyimpiin monoihin en vielä suostunut lähtemään.

Pitkällisen juupas-eipäs-pohdinnan jälkeen päädyin Atomicin Hawxeihin. Hyväksi kakkoseksi jäi Dalbellon Tecnica Zero G Tour Pro -malli, joka olisi ollut juurikin sen 100 grammaa kevyempi, mutta tuntui jalassa ehkä hieman kolkommalta. Sitten toimin omien ohjeideni vastaisesti ja otin Hawxit ilman sen kummempaa testausta suoraan mukaani tänne Norjaan. Vaikutelma on yhden laskupäivän jälkeen positiivinen, sekä ainoastaan hieman kivulias! Eli näillä eteenpäin, ja katsotaan tarvitseeko Hawxit suurempaa muokkausta ennen keväthiihtokauden alkua! 🙂