Vaellusta ja vuorikiipeilyä Perun Andeilla

Perun Andeilla 2014

Teksti ja kuvat: Markus Thomenius, käyttö ilman lupaa kielletty

Perun Andit kutsuvat taas pian, lähtöpäivän ollessa 18. kesäkuuta eli enää ei montaa työpäivää ole jäljellä, ja pitäisi varmaan alkaa hiljalleen pakkailemaankin;) Tämä reissu on jo kolmas samoihin, mutta samalla myös hyvin eri maisemiin. Viime käynnistä on jo kolme vuotta, mutta se ei tarkoita ettenkö siinä välissä olisi vuorilla ollut, niiltä kun ei malta liian kauaa poissa olla.

Peru 2017

Tämän kesän reissu on 5,5 viikon mittainen ja siihen on tarkoitus sisältyä niin pyöräilyä, vaellusta kuin vuorikiipeilyäkin. Matka perille kestää noin 1,5 päivää, alkaen lennolla Amsterdamiin, josta jatkolento Limaan ja sieltä vielä kahdeksan tunnin yöbussimatka Huaraziin. Tämä yöbussi on onneksi kuitenkin niin luksusauto, että siinä penkin saa avattua täysin vaakasuoraksi ja siten yö meneekin todella mukavasti vaakatasossa nukkuen. Toki muitakin busseja Huaraziin menee eli yöbussi ei ole ainoa mahdollisuus, itse vaan suosin sitä.

Aamuinen Huaraz, taustalla mm. 6768m korkea Huascaran, Perun korkein vuori

Aamulla klo 7 aikaan saavunkin jo perille 3100m korkeudessa Perun Andeilla olevaan Huaraziin, ympärillä kohotessa 5000-6000 metrisiä lumihuippuja. Ensimmäiset pari päivää menevät ihan vaan aikaerosta toipumiseen sekä ohueen ilmaan akklimatisoitumiseen. Elämä vuoristokaupungissa on hyvin erilaista kuin kotisuomessa ja kaupungin elämänmeno onkin mitä mielenkiintoisinta seurattavaa.

Sana “kylmäketju” ei merkitse ihan samaa Perussa kuin Suomessa

Ilta saapuu Huaraziin

Huayhuashin 10 päivän vaellus

Muutaman lepopäivän jälkeen alan tekemään akklimatisaatiopäiväreissuja niin pyörällä kuin vaeltaenkin, palaten kuitenkin aina nukkumaan Huaraziin. 5-6 perillä vietetyn päivän jälkeen lähden kymmenen päivää kestävälle Huayhuashin vaellukselle. Vaellusta on monella eri internetsivustolla yms. mediassa kehuttu yhdeksi mailman kauneimmista, joten odotusarvo on jo ennen lähtöä korkealla.

Tekemäni vaellukset ovat yleensä omatoimisia, minun kantaessa kaiken tarvittavan, kuten esim. 2016 Sierra Nevadan vuorilla Kaliforniassa, jossa kuljin 210 km 11 päivän aikana. Koko tuon ajan kannoin kaiken sinä aikana tarvittavan, matkan varrella kun ei ole mitään mahdollisuuksia ruoka- yms. täydennyksiin. 2016 vaelluksella rinkkani painoi lähtiessä n. 30 kg ja perille saapuessakin paino oli vielä 18 km. Tästä olisi toki saanut 5 kg vähennettyä, sillä mukanani kulki sen verran kaikenlaista kamerakalustoa, eli moni ähinä ja puhina ylä- ja alamäissä oli aivan itseaiheutettua;)

Tällä vaelluksella en kuitenkaan halua kaikkea tarvittavaa itse kantaa, sillä nukkumakorkeudet ovat melkein poikkeuksetta yli 4000 m korkeudessa ja joka päivä ylitetään ainakin yksi yli 5000 m korkea sola ennen seuraavan yön leiripaikalle saapumista. Suurin osa varusteista kulkee kuormaeläinten selässä ja päivällä kannetaan vain ns. päivärepussa haluttuja asioita, kuten esim. vesipulloa, välipaloja, lisävaatetusta ja kameraa yms. pientä. Vaellukseen kuuluu myös oppaan lisäksi mukana kulkeva kokki eli tiedossa on mitä parhaimmat ja pitkälti tuoreista aineksista tehdyt ateriat.

Kuormaeläinen tauollaan Ishinca-laaksossa 2010

Vaelluksen erikoisuuksiin, upeiden maisemien lisäksi, kuuluu mm. leiripaikka, jolla pääsee uimaan kuumassa lähteessä sekä näkymät 6344 m korkealle Siula Grande vuorelle, joka on tullut tunnetuksi tositapahtumiinen perustuvasta “Touching the Void” elokuvasta.

Neljä päivää kestävän Santa Cruzin vaelluksen upeita maisemia 2010, auringon noustessa vuorten takana, heijastaen vuoren varjon pilviin

Vuorikiipeilyt

Ensimmäiseksi suuntaamme Ishinca-laaksoon kiipeämään muutaman akklimatisaatiohuipun. Laakso on muutaman tunnin ajon ja 14 km kävelymatkan päässä ja sen vuoksi yksi helpoiten saavutettavia akklimatisaatiopaikkoja ennen vaativimmillevuorille suuntaamista.

Ishinca-laaksossa 2010

Emme ole vielä lopullisesti päättäneet miten laaksossa majoitumme, mutta itse ainakin todennäköisesti suosin telttaa alppimajatyylisen dormin sijaan.

Telttaleirielämää Ishinca-laaksossa 2010

Ishinca-laaksosta löytyy kaksi varsin helppoa n. 5500 m huippua; toinen niistä on Urus Este (5420 m) ja toinen Ishinca (5530 m). Akklimatisaatiomielessä ei ole paljoa ero kumman kiipeää, tosin Ishinca on paljon pidempi kiivettävä, joten kiipeämme varmaan Uruksen ennen kuusitonniselle Tocllarajulle suuntaamista.

Auringonnousu Urus Esten huipulta nähtynä 2010

6032 m korkea Tocllaraju on Suomen televisiostakin “Huippujengin” kautta ehkä monelle tuttu vuori.

Matkalla Tocllarajun yläleiriin 2010

Tocllarajun huipulla 2010

Näiden kahden vuoren jälkeen ajatuksena on suunnata Artesonraju (6025 m) nimiselle kuusitonniselle vuorelle ja jos kaikki menee hyvin, niin jatkaa siltä vielä läheiselle Quitarajulle (6040 m). Artesonraju on monelle varmasti tuttu vuori, sitä kuitenkaan suoraan tietämättä, sillä legendan mukaan Paramount Pictures elokuvien vuorilogo on juuri kyseisen vuoren profiilista piirretty, ja yhtäläisyys on kyllä hämmästyttävän suuri asia ollakseen ihan vain sattumaa.

Kaikki kiipeilyt ovat tietenkin säistä ja paikan päällä olevista lumi- yms. olosuhteista kiinni eli aika näyttää mitä reissusta käteen jää, mutta hienoja kokemuksia joka tapauksessa, se on jo varmaa!

Alpamayon yläleiristä alas laskeutumassa 2010

Valmistautuminen kesää varten

Logistiikka ja majoitus perillä

Kahden jo Huaraziin tehdyn reissun jälkeen kaikki on varsin pitkälle tiedossa ja vain pientä järjestelyä vaille valmista. Paljon on toki ollut asioita, joita on pitänyt miettiä ja hoitaa ennen ensimmäiseen lentokoneeseen astumista, kuten aina. Lennot on kaikkein edullisinta hankkia itse ja siitä eteenpäin perille asti kaiken muun voi halutessaan jättää Huarazista löytyvän Galaxia Expeditions -yrityksen hoidettavaksi. Galaxia on paikallinen vaelluksia, vuorikiipeilyjä yms. palveluita järjestävä yritys, joka hoiti kaiken myös MTV3:n “Huippujengille”. Galaxiaan voi ottaa yhteyttä heidän nettisivuiltaan löytyvän sähköpostiosoitteen kautta tai myös laittamalla sähköpostia paikan päällä asuvalle suomalaiselle Elina Koivula-Herreralle (elinakoivu@gmail.com). Elina osaa auttaa Huarazin asioiden lisäksi myös muihin Perun nähtävyyksien (mm. Cusco, Machu Picchu jne.) suunnittelun kanssa.

Liman lentokentälle saavutuani otan taksin bussiasemalle, jossa bussilippu odottaakin minua jo Elinan sinne järjestämänä. Seuraavana aamuna Huaraziin saapuessani Galaxian edustaja on minua vastassa ja vain hetkeä myöhemmin olenkin jo perillä Galaxialle kuuluvalla guesthousella. Majoitus sijaitsee varsin keskustassa ja kaupat, ravintolat yms. ovat vain kävelymatkan päässä. Halutessaan voi guesthousen vieraskeittiössä kokkailla kaikkea pienemmästä isompaankin ruokaan, ja näin itse suurimmaksi osaksi teenkin.

Kunnon kohotusta

Moni vuorille suuntaava tekee paljon ylämäkitreenejä painava rinkka selässään, esim. Malminkartanonhuipulla. Itsekin olen siellä monena keväänä ylämäkeä edestakaisin kulkenut, mutta tänä vuonna en kertaakaan. Talvella tuli hiihdettyä varsin hyvin, tai niin hyvin kuin lumitilanne mahdollisti, ja tulipa hiihtoa ja lunta haettua aina Ruotsistakin asti viiden päivän hiihtovaelluksen muodossa. Paljon tuli lopputalvesta ja keväästä myös polkujuostua Nuuksiossa. Fillaroitua on myös tullut läpi talven ja pari viikkoa jäiden lähdön jälkeen aloitin melomisen. Mäkitreeneistäkin olisi varmasti ollut hyötyä, mutta samalla uskon eniten yleisvaltaiseen harjoitteluun ja siihen, että tekemisestä oikeasti ja todella nauttii. Ja onhan minulla perillä vielä hyvin aikaa totuttaa kroppa taas kävelemiseen, jo ennen vaelluksen alkua ja varsinkin siellä, ennen itse vuorikiipeilyjen alkamista.

Varusteet, vaatteet ja välipalat

Galaxia hoitaa kaiken tarvittavan Huayhuashin vaellukselle ja vuorikiipeilemään lähtiessämme. Vaelluksen hintaan kuuluu kahden hengen teltta sekä makuualusta, mutta varminta on toki ottaa oma makuualusta mukaan, varsinkin jos ei halua nukkua pelkällä solumuovialustalla. Tosin solumuovialusta ei voi puhjeta, kuten täytettävä alusta taas voi. Makuupussin voi halutessaan vuokrata periltä, itse en sitä suosittelisi, vuorilla kun lämpötila öisin laskee yleensä pakkasen puolelle ja yhdeksän yötä on pitkä aika palella, jos vuokrapussi ei olekaan sellainen mihin on tottunut.

Ilmasto Huarazissa on kesällä hyvin lämmin ja aurinkoinen. Aurinko on korkeudesta johtuen todella voimakasta eli hyvä hattu, aurinkolasit ja 50 kertoimella oleva aurinkorasva kannattaa muistaa pakata mukaan. Vuorilla päiväs aikaan on usein hyvin lämmintä, mutta tuuli voi toki paikoin olla viileää eli tuulenpitävät vaatteet, mielellään hyvin lämmönsäätelymahdollisuuksin, tekevät vaeltamisesta nautittavampaa. Kesät ovat enimmäkseen varsin kuivia, mutta ajoittaisia sateita voi toki esiintyä eli sadevaatetustakin on hyvä mukana kantaa. Vaelluksella paclite -tyylinen Gore-Tex riittää hyvin, mutta vuorikiipeilyyn se ei toki oikein sovellu ohuemman materiaalin takia.

Kun selässä ei tarvitse kantaa päiväreppua enempää, niin moni vaeltaa veden pitävillä nilkkakorkeilla kengillä, mutta itse suosin korkeampivartisia vaelluskenkiä, sillä maasto on paikoin hyvin kivikkoista ja jyrkkää. Lisäksi jos kunnon sadekuuro sattuu kohdalle, niin silloin jalat pysyvät varmemmin kuivina. Ylä- ja alamäissä myös vaellussauvoista on on paljon hyötyä, sillä ylämäessä niillä voi keventää jaloilla tehtävää työtä ja samalla antaa ylävartalolle jotain tehtävää. Alamäissä taas sauvat säädetään hieman pidemmiksi ja silloin niillä voi hyvin keventää paikoin hyvinkin koville joutuvien reisilihasten “jarrutustyötä”.

Untuvatakki on toki mukava vuorilla ollessa, aurinko kun laskee vuorila jo pian kello 18 jälkeen, mutta päivän muuttumista yöksi, ja varsinkin tähtitaivasta, on mukavaa jäädä ihailemaan vielä ennen nukkumaan menoa.

Yötaivas Andien tapaan

Suklaata, karkkia, myslipatukoita yms. periltä löytää hyvin eli vaellus- ja muut välipalat kannattaa ostaa Huarazista, jos ei sitten jotain aivan erityistä halua.

Mies kirjoituksen takana

Kirjoituksen takaa löytyy hyvin paljon liikkuva ja useimmiten kameraa mukanaan kantava, 39v espoolaismies. Omiin suosikkilajeihin kuuluvat vaelluksen ja vuorikiipeilyn lisäksi melonta, pyöräily, polkujuoksu, hiihto ja hiihtovaellus. Luonnossa liikkuminen ja rauhoittuminen, valokuvaus ja matkustus ovat itselle niitä henkireikiä, joilla akkujani lataan ja joista voimia arkeen ammennan.

Kallio- ja vuorikiipeilyä olen harrastanut 2010 vuodesta saakka ja joka vuosi on tullut kyllä ainakin jollain vuorilla oltua, vaeltaen ja/tai kiipeillen.

Järjestelmäkameralla olen kuvannut jo reilun seitsemän vuotta, teen itse kaikki kuvankäsittelyt ja kuviani sekä minua, myös Perun reissun aikana, voi seurata mm. Instagrammissa käyttäjätunnuksella markus_thomenius. Reissusta palattuani on luvassa vielä pidempi blogipostaus kertoen miten kaikki lopulta meni, reissukuvien kera tietenkin.

Ottamiani valokuvia löytyy myös osoitteesta www.vastavalo.net:

http://www.vastavalo.net/profile.php?uid=751

Jos haluat ostaa jonkin tällä blogisivustolla tai vastavalossa näkemäsi kuvan, niin voit ottaa yhteyttä suoraan  minuun mailitse (markus.thomenius@gmail.com) tai vaihtoehtoisesti myös ostaa kuvan suoraan vastavalon sivuilta. Yhteyttä saa toki ottaa muutenkin, oli mielessäsi sitten jokin kuvausprojekti tai mitä vaan muutakin.

Hyvää vaellus- ja kiipeilykesää kaikille, t. Markus