Poronkäristystä ja pari tunturia – varusteista osa 3

Reissun jälkeen on hyvä luoda pieni katsaus siihen, miten valitut varusteet pelittivät. Tavaraa meillä oli mukana monta kymmentä kiloa, joten kaikesta en ala tässä kirjoittamaan. Ajattelin esitellä muutamia tuotteita, joihin tällä retkellä olin erittäin tyytyväinen, ja joita voin suositella kun kukin itse tekee varustelistaa omille reissuilleen.

Kuorrutettu Kaitum.

Ensiksi, meillä oli mahtava majoite: Hilleberg Kaitum 3 GT. Hillebergin teltat ovat yleensä tuplasti kalliimpia kuin monen muun valmistajan, mutta kun olosuhteet yltävät vähemmän optimaalisiksi, niin tietää kyllä mihin rahansa on sijoittanut. Kaitum kuuluu Hillebergin Yellow Label -sarjaan, eli se ei ole edes aivan kaikista kovinta käyttöä varten suunniteltu (niitä ovat black label -teltat, kuten vaikka Keron 3 GT), mutta siitä huolimatta se kesti reissun vaatimukset. Alumiinikaaret siinä ovat 9 mm paksuja, joten meillä oli kovaa keliä varten tuplakaaret mukana. Niitä myös käytimme kun tuuli yltyi kovaksi avotunturissa. Saimme pidellä kolme päivää yli 20 m sekunnissa puhaltavaa tuulta. Rakensimme teltalle suojaksi tuulimuurin, jotta saisimme nukkua yömme rauhallisemmin. Tästä huolimatta tuuli piiskasi teltaa paikoin kovasti ja sai kankaan paukkumaan niin, että jännitimme jo koska telttakangas päättää revetä ja saisimme lunta tupaan. Mutta se ei revennyt. Tämän lisäksi kolmasosa teltasta jäi vähintään kymmeniä kiloja painavan lumimassan alle kun tuuli puhalsti kumoon rakentamamme ensimmäisen lumisuojan. Olimme jo hetken varmoja, että siinä meni teltta. Vähintään kaaren oli pakko katketa kaiken tuon massan alla. Ei mennyt, eikä katkennut. Ensimmäinen kaari ainoastaan vääntyi vähän, mutta siitä ei seurannu mitään käytännön haittaa. Hilleberg siis kestää. Tämän lisäksi Kaitum on mukavan tilava, absidi on tarpeeksi iso talviretkeilyä ajatellen, tuuletus pelaa, eikä teltta itsessään paina paljoa. Painoa koko komeudelle kertyy vain 4,1 kg, joten se kulkee myös suht mukavasti kesäisin rinkkaan kiinnitettynä. Kaitum on siis erittäin monipuolinen, käytännöllinen ja tilava teltta moneen menoon. Jos haet puhtaasti vain talviretkeilymajoitetta suosittelen kuitenkin perehtymään myös Hillebergin Black Label -mallistoon.

Seuraavaksi: ahkio. Käytin reissussa Hiking Travelin Isohitti -pulkkaa ja voin suoraan sanoa, että otan sen seuraavallekin reissulle. Tilavuus (450 l) riittää pidemmällekin reissulle, kangas nousee tarpeeksi ylös ja kuorma on kovikkeiden ansiosta helppo sulkea. Aisat saa joko ristiin tai sitten suoriksi molemmille sivuille. Kulkiessani metsässä pidin aisoja ristissä. Näin ahkio kääntyi ketterämmin ja sitä oli helpompi vetää puiden välissä. Ahkio säilyi myös vakaana isosta painosta ja korkeasta kuormasta huolimatta, enkä onnistunut kaatamaan sitä kuin yhden ainoan kerran todella jyrkässä ja epätasaisessa sivurinteessä hiihdettäessä (sanottakoon vertailun vuoksi, että samalla matkalla Fjellpulkenin ahkio oli nurin noin kymmenen kertaa). Avotunturissa aisat viriteltiin suoriksi ja niiden väliin kiinnitettiin levy vakauttamaan menoa. Välilevy kiinnitettiin kumilenkeillä ja ne tuli kiristää todella huolella, jos halusi levyn pysyvän paikoillaan ja ahkio kulkevan suoraan perässä. Ahkion kohotettu keula toimi erittäin hyvin syvässä lumessa ja epätasaisessa maastossa. Se suorastaan ui yli ojista ja pienistä painanteista, joihin moni ahkio olisi helposti voinut töksähtää kiinni. Voin siis suositella Hit -ahkioita kaikille. Mallistosta löytyy monta eri mallia käyttäjän tarpeiden, kohteen ja matkan pituuden mukaan.

Garminin Fenix 3 toimi ranteessa mukavasti. Jokaisen päivän tarkka etenemismatka sekä -aika mitattiin ja niiden perusteella oli helpompi aina visioida seuraavaa päivää. Fenixillä olisi ollut kätevä mitata myös kaikkien huiputusten tiedot (piirtää tarkka reitti, mitata matka, aika, nousumetrit, nopeus), mutta se jäi tällä kertaa reissun keskeytymisestä johtuen tekemättä. Itse olen ollut aina hieman skeptinen elektronisten laitteiden käytön kanssa, joten aluksi aina kun tarkistin ilmansuunnan Fenixistä niin varmistin sen samalla myös käsikompassista. Suunnat pitivät joka kerta tarkasti yhtä, joten vähitellen opin luottamaan kelloon. Hieno kapistus, ottaisin uudestaankin reissuun mukaan.

Väliin luontokuva, ettei menisi liikaa tuotepaasaamiseksi.

Vaatetuksesta edukseen erottui ensiksi Devoldin Duo Active-kerrosto. Minulla oli sen lisäksi matkassa mukana myös Expedition -kerrasto, mutta en sitä edes ehtinyt vaihtaa päälle. Duo Active toimi juuri niin kuin piti. Lämmitti sopivasti, mutta ei ollut liian kuuma. Päivisin hiihtäessä lämpötilata vaihtelivat +8:sta -10 asteen paikkeille. Välillä tuli siis hiki ja liikkuessa kerrosto tottakai kastui. Mutta, tämä onkin oleellisin kohta, pysähtyessä se kuivui erittäin nopeasti. Se ei jäänyt kosteaksi ja kylmämään ihoa. Kertaakaan leiriin tultaessa ei tullut fiilistä, että haluaisi äkkiä märän kerroston pois ja kuivan tilalle. Villa ei kylmetä. Ja toinenkin myytti merinovillasta pitää jokseenkin kutinsa: se ei haise. Siis tottakai se 11 päivän käytön jälkeen tuoksahti vähän tunkkaiselta. Mutta jos saman ajan olisi pitänyt päällä jotain synteettistä kerrostoa, olisi haju ollut sitä luokkaa, että se olisi tehnyt samantien mieli polttaa ja haudata rippeet syvälle maahan. Devoldin merino siis toimii!

Duo Active-paita, Garminin Fenix 3 ja Merino Buffi

Päällystakkina jokaisena hiihtopäivänä käytin Black Diamondin Dawn Patrol LT Shell. Softshell toimii lähes tilanteessa kuin tilanteessa erittäin hyvin. Se hylkii vettä ja päästä tuulta läpi juuri sen verran, että ilmavirta tuntuu mukavan viilentävältä, eikä palella. Tottakai se myös hengittää monta kertaa paremmin kuin kuorivaate, jolloin painavaa ahkiota repiessä olo on huomattavasti miellyttävämpi. Ainoa kerta kun jouduin laittamaan päälle kuoritakin oli päivä, jolloin kovan tuulen mukana lensi plussakelissä lähes jäätymispisteessä olevaa vettä, joka tarttui vaatteisiin ja kasteli kaiken. Tällaisia päiviä varten myös kuoritakki on välttämätön kapine kantaa mukana.

Softshell toimii lähes säässä kuin säässä.

Makuualustana olen talvisin tottunut käyttämään Expedin Downmatia. Alusta on mukava nukkua, eristää erittäin hyvin, eikä vie liikaa tilaa ahkiosta. Täyttö onnistuu alustan omalla pumpulla, mutta jos sitä haluaa nopeuttaa, niin kannattaa ottaa matkaan mukaan Expedin Schnozzel Pumppag tai Pump pillow. Jos alustasi on vanhaa malliam, eli ilmaventtiili on leveämpi, tarvitset näiden apuvälineiden käyttöön Exped FlatValve adapterin.

Virtapankki on myös hyvä olla mukana pidemmällä reissulla.

Tässä muutama varustepoiminta, jotka osoittivat toimivuutensa ankarissakin talvisissa olosihteissa. Toivottavasti näistä on hyötyä kun suunnittelet jossain vaiheessa oman tulevan talvivaelluksen varustelistaa.

Sitten loppuun vielä lyhyt video, joka summaa hyvin pitkälti koko reissun.