MAD-Circuit, osa 1. Manaslu

Syksyllä 2018 oli tie vienyt jälleen Nepaliin ja suuntana olivat Himalajan maagiset vuoristopolut ja jylhät maisemat. Aikaa polkujen talsimiseen oli noin kuukauden päivät ja halusimme tehdä yhden yhtenäisen pitkän vaelluksen. Halusimme myös vaeltaa ainakin osan matkasta vähemmän tallatuilla poluilla poissa kaikkein suosituimmilta trekkireiteiltä, viettää telttaöitä sekä päästä nauttimaan niin vuoristokulttuurista kuin myös erämaisista alueista. Niinpä pitkän karttojen tutkimisen jälkeen reitiksi valikoitui vaellus kolmen Himalajan 8000 metriä korkean jättiläisen, Manaslun, Annapurnan sekä Dhaulagirin, ympäri. Ristimme tämän lenkin tuttavallisesti MAD-Circuitiksi.

—————————–

Vihdoin ja viimein bussi pysähtyy pienen hiekkatien varrella olevan hämärästi valaistuin majatalon eteen. Hyppäämme ulos ja venyttelemme raajojamme. Matka Kathmandusta tähän pisteeseen on kestänyt noin 12 tuntia, eivätkä Nepalin vuoristotiet ole tunnetusti sieltä tasaisimmasta päästä. Mutta nyt pomputus on ohi. Ympärillä kuuluu vain sirkkojen kovaääninen siritys sekä vieressä virtaavan joen kuohuna. Heitämme tavarat huoneisiimme ja tilaamme päivällistä. Edessä olisi noin kuukauden vaellus Himalajan upeissa vuoristomaisemissa. Onpa mukava olla täällä.

Alkumatkan leveää tietä ja rehevää kasvillisuutta.

Ensimmäinen etappimme kulkee maailman kahdeksanneksi korkeimman vuoren, Manaslun (8163m) ympäri ja tunnetaan nimellä Manaslu Circuit. Aikaa vuoren kiertämiseen kuluu tavallisesti noin kaksi viikkoa. Vaellusreitti sijaitsee Manaslu Concervation Area -suojelualueella, joka on niin sanottu restricted area, eli käytännössä sinne pääsevien turistien määrää säädellään tarkemmin kuin osalla muista trekkausalueista. Myös päiväkohtaiset luvat ovat hieman kalliimpia verrattuina esimerkiksi Annapurnan alueeseen. Näiden lisäksi jokaisen tänne suuntaavan trekkaajan tulee palkata itselleen opas; itsenäinen vaeltaminen alueella on kiellettyä.

Retkiseurueeseen kuuluu itseni, vaimoni ja oppaamme lisäksi myös Peter, jonka tapasin Annapurnalla vuonna 2015. Toisinaan reissussa syntyneet ystävyyssuhteet kestävät ja johtavat seuraaviin seikkailuihin, joissa tiet jälleen kohtaavat.

Kaikki nämä säädökset yhdessä johtavat myös siihen, että verrattuna esimerkiksi edellämainittuun Annapurnan alueeseen, Manaslulla on paljon vähemmän vaeltajia. Ne jotka tänne suuntaavat saavatkin sitten nauttia sitäkin enemmän vuoriston rauhasta ja tunnelmasta.

Budhi Gandaki virtaa vuolaana.

Manaslu Circuit on siitä tyypillinen Himalajan vaellus, että se alkaa trooppisen kuumasta ilmastosta alta kilometrin korkeudesta ja nousee päivä päivältä hieman ylemmäs. Huipentuma tulee vaelluksen loppupuolella kun polku nousee yli viidessä kilometrissä sijaitsevaan Larke La -solaan. Tämän jälkeen laskeudutaan taas jyrkästi alas kohti rehevämpiä maita ja lopulta polku yhtyy Annapurna Circuit -vaellusreittiin.

Perheenjäsenet valmistelemassa juhla-ateriaa pian alkavaa Dasain-juhlaa varten.

Ensimmäiset päivät polku seurailee vuolaana virtaavan Budhi Gandaki -joen rantoja. Vaellamme pienestä kylästä toiseen koko ajan jyrkkenevässä kanjonissa ja ihailemme useita vesiputouksia, jotka syöksyvät vuorenrinteitä alas. Alkupään päivät ovat matkallisesti pitkiä, vaikka korkeuseroa yöpaikkojen välille kertyy varsin kohtuullisesti. Tämä saattaa kuitenkin hämätä vaeltajia: ylä- ja alamäkeä kuitenkin riittää lähes uupumukseen asti: suuri osa matkasta on Himalajalle hyvin tyypillistä “nepali flattia”. Nousu ja laskumetrejä kertyy siis monin kerroin enemmän, kuin mitä yöpaikkojen välinen korkeusero antaisi aluksi ymmärtää.

Paikoin polku on myös vähän vähemmän leveää ja askeleet saa asetella tarkoin.

Jatkuvat pienet ylä- ja alamäet yhdistettynä paahtavaan kuumuuteen ja raskaisiin rinkkoihin saavat kyllä hien virtaamaan. Suuret rinkkamme herättävätkin monissa kanssakulkijoissa hämmästeleviä katseita. Toisin kuin valtaosa muista vaeltajista, olemme palkanneet pelkän oppaan emmekä lainkaan kantajia. Koko tavaramäärän paino on siis kannettavana omilla harteillamme ja tavaraa on enemmän kuin muilla Manaslua kiertävillä. Vaelluksemme myöhemmissä vaiheissa kulkisimme alueille, missä ei ole lainkaan majataloja, joten kannossamme on täysi leiriytymisvarustus telttoineen keittimineen ja muine tarpeellisine tavaroineen.

Namrungin kylästä löytyy myös ehta suomalainen sauna. Suosittelen testaamaan. Neljän päivän hikoilun jälkeen tekee jo ihmeen hyvää. Saunan on suunnitellut majatalon omistajan ystävä Suomen suurlähetystöstä, joten se vastasi hyvin pitkälti aitoa meikäläistä saunaa. Siellä saa mm. heittää vettä kiukaalle, mikä ei ole kaikkialla maailmalla itsestäänselvyys. Sauna kannattaa kuitenkin varata heti perille saavuttua, koska sen lämpeneminen vie melko paljon aikaa.

Ensimmäisinä päivinä ylitetään useita pitkä riippusiltoja.

Kuten viereiselle Annapurna Circuitille niin myös Manaslun alueelle rakennetaan tänä päivänä tietä. Tien on tarkoitus valmistuessaan yltää ainakin Jagatin kaupunkiin asti, eli siis toisen vaelluspäivän päätepisteeseen. Tähän mennessä siitä oli kuitenkin valmistunut vain joten kuten traktorilla tai prätkällä ajettava osuus ensimmäiseen yöpaikkaamme Macchakholaan asti. Siitä eteenpäin jonkinlainen tienpohja on olemassa toisena päivänä saavutettavaan Tatopanin kylään saakka, mutta tästä eteenpäin reitti jatkuu pelkkänä vaelluspolkuna.

Mani Walls.

Viidentenä päivänä alkumatkan kapea jokilaakso viimein vaihtuu suureksi avaraksi maisemaksi. Myös alamaiden hindulainen kulttuuri vaihtuu vähitellen vuoriston buddhalaiseen kulttuuriin. Korkeilla paikoilla liehuu tuulessa rukouslippuja ja joka kylässä ohitamme buddhalaisia stupia. Kulkiessamme kohti Saman kylää, saamme myös ensimmäiset näkymät itse Manaslulle. Tänään se tosin vielä piilottelee osin iltapäivän tuomissa pilvissä.

Saapumassa Samaan.

Maisema on dramaattinen. Ympärillämme levittäytyviä laidunmaita reunustavat joka puolelta kuudesta kahdeksaan kilometriin kohoavat lumiset huiput. Laakson metsät ovat saaneet päälleen ruskan värejä ja nämä yhdistettynä valkeana kiiltäviin jäätiköihin tekee utuisesta säästä huolimatta maisemasta satumaisen kauniin.

Matkalla kohti alueen isointa kylää, Samakongia, kuljemme läpi jakkilaidunten ja ohitamme pieniä laiduntavien eläinten laumoja. Samakongissa vietämme yhden välipäivän ja käymme seuraavana päivänä tutustumassa lähes kilometrin ylempänä sijaitsevaan Pungyen luostariin. Samalla totuttelemme aina vain ohenevaan ilmaan. Päiväretken pituuden ja korkeusmetrien takia ei kuitenkaan voi puhua varsinaisesta lepopäivästä.

Manaslu, Kang Pungen, Kutang, Spirit Mountain

Aamulla nousen aikaisin, maiseman juuri alkaessa herätä uuteen valoon. Ilma on kirkas ja kuulaan raikas. Kävelen majatalon katolle ja hieraisen silmiäni. Ympärilläni avautuu mitä satumaisin maisema. Siis aivan oikeasti. Ympärillä levittäytyvä kivistä rakennettu pieni kylä. Kivisistä taloista nousee jo savua, joka leijailee aamun hienossa valossa. Tätä kaikkea ympäröivät valkoiset korkeuksiin kurkoittavat vuoret.

Korkeimpana ja muista vähän erillään nousee alueen kuningatar, Manaslu, “The Spirit Mountain”. Auringon ensimmäiset säteet alkavat juuri maalata sen kahta huippua keltaiseen väriin ja katson valon liikkumista pitkin vuoren lumisia rinteitä. Käyn nopeasti hakemassa kupin teetä ja palaan vielä takaisin kattotasanteelle ihastelemaan tätä heräävän maailman hiljaista näytelmää.

Pituudestaan huolimatta matka ylös luostarille sujuu kevyesti. Korkeusmetrit taittuvat kuin huomaamatta, kun ison rinkan on saanut jättää majataloon ja selässä roikkuu vain kevyt päiväreppu.

Puja-seremonia käynnissä luostarin pihalla.

Saavumme luostarille juuri hyvissä ajoin. Sinne on saapunut ryhmä munkkeja Kathmandusta ja he ovat juuri aloittamassa puja-seremoniaa. Punakaapuisten munkkien laulu, alttarilta leijaileva savu, tuulessa hulmuavat rukousliput ja Himalaja; tältä vaellukselta ei kyllä maaginen tunnelma pääse kesken loppumaan. Otamme paljon kuvia ja syömme vähän eväitä. Takaisin majataloon palaamme myöhäiselle luonaalle.

Polttopuut, niin kuin moni muukin tavara, kulkee muulien tai jakkien selässä. 

Seuraavana päivänä polku vie meidät Samdon pieneen kylään. Samdo on alueen korkeimmalla sijaitseva kylä, jossa vielä on ympärivuotista asutusta. Kylän asukkaat kuuluvat Nepalin tiibetiläiseen väestönosaan. Kylä perustettiin vanhan jakinlaidunalueen paikalle 1950-luvulla sen jälkeen, kun Kiina oli vallannut Tiibetin. Sen asukkaat, tai heidän isovanhempansa, vaelsivat tänne Tiibetin ylängöltä korkeiden solien yli ja asettuivat asumaan Nepalin puolelle rajaa. Alueen asukkaat matkustavat edelleen toisinaan solien yli Tiibetiin käydäkseen kauppaa siellä asuvien heimojen kanssa.

Samdo. Talot rakennetaan saatavilla olevista materiaaleista, eli täällä pääasiassa kivestä.

Näinkin korkealta ja syrjäiseltä paikalta onnistumme kuitenkin löytämään varsin kelvollisen majatalon ja asetumme taloksi. Manaslu Circuitin korkeammalla sijaitsevilla majapaikoilla majoitus on hieman primitiivisempää verrattuna vaikka Everestin tai Annapurnan alueisiin, mutta välttää kyllä erinomaisesti lepoa etsivälle kulkijalle. Ja ruoka on aina erinomaisen hyvää.

Osa vaellusporukoista viettää täällä kaksi yötä totutellen ohenevaan ilmaan, mutta me päätämme jatkaa matkaa heti seuraavana päivänä kohti Dharamsalaa, viimeistä lepopaikkaa ennen Larke La -solan ylitystä.

SamdoSamdo Peak

Saavumme Dharamsalaan vain reilun muutaman tunnin kävelyn jälkeen. Majoittaudumme pieneen yhden leveän makuulaverin sisältävään huoneeseen. Tankkaamme valkosipulipainotteista keittoa, lepäämme ja keräilemme voimia seuraavan päivän pitkään etappiin. Kohti solaa lähdettäisiin neljältä aamuyöstä.

 Nykyään koko Manaslu Circuitin pystyy kiertämään ilman telttamajoitusta. Myös Dharamsalaan, viimeiseen yöpaikkaan ennen solan ylitystä, on viime vuosina rakennettu lisää majoitustilaa. Tämä tulee epäilemättä lisäämään reitin suosiota tulevaisuudessa.

Olen aina tykännyt aamuyön starteista. On tunnelmallista nousta pimeään ja kylmään ilmaan, nähdä tähtitaivaan kaareutuvan yläpuolella, syödä ja juoda hiukan jotain lämmintä ja lähteä otsalampun valossa kohti pimeyttä. Matka solaan kestäisi noin viisi tuntia. Polku olisi pääasiassa loivasti nousevaa ja sen varrella olisi myös pieni teetupa, josta voisimme ostaa hiukan lämmikettä.

Kohti solaa.

Ilma on jonkin verran pakkasella ja maa jäässä. Suuret vuoret hahmottuvat mustina massoina vasten kirkasta tähtitaivasta. Etenemme rauhassa ja pyrimme välttämään hikoilua. Tuulee hieman.

Larke Peak

Kuuma teekupponen taukotuvalla ennen viimeistä pätkää Larke Passiin. Ilma on ohutta ja fiilis korkealla.

Parin tunnin pimeässä kävelemisen jälkeen alkaa aamun kajo valaista maisemaa. Takana maisemaa hallitsi Samdon kylän vieressä kohoava Samdo Peak ja edessä alkoivat auringon ensisäteet vähitellen valaista Larke Peakin kallioisia rinteitä. Saavutimme teetuvan ja tilasimme mustaa teetä. Meidän lisäksemme liikkeellä on alle kymmenen muuta kulkijaa, joten tunnelma on hyvin rauhaisa.

 

Ja viimein se tulee vastaan.Solan takaa avautuu aina uusi upea maisema.

Solaan saavumme noin kymmenen aikaan kauniissa auringonpaisteessa. Fiilis ja maisemat ovat hienot. Ensimmäinen koko vaelluksen viidestä yli 5000 metriä korkeasta solasta on saavutettu. Tästä alkaa pitkä alamäki, joka käytännössä päättyy vasta parin päivän päästä, kun saavutamme Dharapanin ja liitymme Annapurna Circuitille.

Pitkän päivän päätteeksi on mukava saapua näihin maisemiin Bimthangin kylään.

Iltapäivällä saavumme Bimthangin kylään, jonne on viime vuosina noussut useita uusia majataloja. Tämä on meille Manaslu Circuitin toisiksi viimeinen yö, mutta hienot maisemat eivät vain ota loppuakseen: jos mahdollista niin Bimthang sijaitsee ehkä jopa tähänastisen vaelluksen kaikista näyttävimmällä paikalla. Aivan sen vieressä kohoaa erittäin jyrkästi itse Manaslu kumppaneineen kohti korkeuksia.

Lämmittelemässä majatalon sydämessä ennen liikkeelle lähtöä.

Seuraavat puolitoista päivää laskeudumme metsien läpi aina vain alemmas ja lopulta näkyviin tulevat Dharapanin värikkäät talot ja riippusilta. Täällä sanomme kiitokset ja hyvästi oppaallemme, joka oli ollut erinomaista seuraa, kuten myös muutamalle uudelle ystävällä, joihin ehdimme tutustua matkan aikana. He ottavat jeeppikyydin kohti Besis Saharia ja siitä edelleen aina Kathmanduun asti.

Manaslu jää taaksen, Annapurna edessä.

Oma suuntamme kääntyy taas ylös kohti seuraavaa kierrettävää vuorta: Annapurnaa. Toisin kuin 99% Annapurnaa kiertävistä trekkaajista, emme kuitenkaan suuntaa kohti Thorung La -solaa. Reittimme kulkisi Tilicho -järvelle ja siitä eteenpäin kohti harvoin käytettyä Mesokanto La -solaa, jonka huhutaan olevan erittäin jyrkkä ja haastava ylitettävä. Siitä seuraavassa tarinassa lisää.