
Kaksi päivää Amsterdamissa latasi akut taas täyteen ja polkupoikien viimeinen kohde Pariisi odottaa 600 kilometrin päässä. Matka kulki suurimpien kaupunkien kuten Antwerpenin ja Gentin kautta sekä Ranskan maaseudun pikkukylien läpi. Säät suosivat ja saimme ensimmäistä kertaa koko reissulla vähän myötätuultakin. Täysin terveinä emme valitettavasti pysyneet vaan loppumatkasta tuli pari mutkaa matkaan.
Loppumatka Amsterdamista Alankomaiden läpi taittui kuuluisien kanavien kautta Belgian Antwerpeniin.
Arska voitti kivan donitsityynyn kourakoneesta ja päätti ottaa sen messiin.
Lisää tuulimyllyjä ja kanavia Belgiassa.
Mozzarella tomaatin kera toi uutta vivahdetta perinteiseen pasta-ateriaan jota oli vedetty nyt 20 päivää putkeen.
Gentissä vietimme yhden yön hostellissa ja kävimme tutkimassa sen upeaa vanhaa kaupunkia. Matkalla sinne Konsta sairastui flunssaan ja viimeiset 400 kilometriä jouduttiinkin polkemaan buranan voimin. Seuraavan päivän matkaa jouduttiin lyhentämään sairastumisen vuoksi, joten suunnitelmat menivätkin aivan uusiksi.
Ranskan puolelle oltiin jo tässä kohtaa selviydytty. Etelä-Ranska tarjosi välillä myös eksoottisempaa lehtimetsää pelkän peltomaiseman sijaan.
Välillä tarvittiin viidakkoveistä koska “pyörätie” oli kasvanut umpeen.
Aaron huppari oli alkanut ottaa vähän uutta väriä pintaan, kun sitä ei oltu pesty sitten reissun alkamisen.
Viimeinen yö teltassa, jonka jälkeen pääsee lämpimään kunnon sänkyyn!
Eiffel-Tornin huippu alkoi jo pikkuhiljaa häämöttää kun viimeinen polkupäivä koitti ja matkaa oli jäljellä enää 100 km!
Pariisin keskustassa ajaminen pyörillä oli varmastikin yksi etapin haastavimmista jutuista. Pyöräteitä ei juurikaan ollut vaan täynnä kamaa olevien pyörien kanssa saatiin pujotella Riemukaaren viisikaistaisessa liikenneympyrässä. Siinä alkoi kyllä jo pelottaa!
Viimeinen määränpää saavutettiin kun poljimme Eiffel-tornin juurelle. Hymy oli herkässä, kun yli 2000 kilometrin urakka oli takana.
Pariisissa vietettiin 4 päivää samalla tutustuen kaupungin nähtävyyksiin. Louvre-museo, Riemukaari ja Pariisin katakombit tulivat kaikki tsekattua läpi.
Lentokentälle mentiin tilataksilla, jonne pyörät pahvilaatikoissa saatiin hyvin mahtumaan. Kuukauden reissu oli tulossa päätökseensä ja koneemme nousi ilmaan Orlyn lentokentältä kohti Suomea.
Matkasta jäi kaikin puolin positiiviset fiilikset. Pienet vastoinkäymiset kuten polkupäivät sateessa ja vastatuuli lähes koko matkalla olivat tavallaan myös koko reissun suola. Ilman niitä selviytyminen Pariisiin ei olisi tuntunut samalta. Tärkeintä reissussa näin jälkikäteen ajatellen ei mielestämme ollut perille pääseminen vaan kaikki se mitä tapahtui matkan varrella. Reissulta tuli lukuisia tarinoita ja kokemuksia, joita ei moni pääse kokemaan.
Polkupojat kuittaavat
Arska ja Konsta