Kisakausi käyntiin! Verbier Freeride Week 2017

Pientenkin droppien jälkeen sai sukeltaa ihan kunnolla, ihanaa! You got some nice dives after even the smallest drops, love it!

Linnea pyydataikametsässä. Linnea in the magical powder forest!

Mie Eliaksen jäljillä. Me following Eliases tracks. This is what we call “going for a date” 😀 <3

Wooopwoop! Pyyda- ja kisakausi on vihdoin saatu käyntiin! Kelit alkoi näyttää jo hieman uhkaavilta että riittäkö lumet Verbier Freeride Weekin pitämiseen. Vajaa viikko ennen kisoja alkoi lunta tulla ihan kunnolla, ja kisoihin valmistauduttiin hyvillä mielin syvää pyydaa laskien. Verbierin puolella menee ylimmät hissit kiinni kun lunta tulee paljon, ja näkyvyys on huono kun puuraja kulkee melko alhaalla. Laakson toisella puolella Brusonissa puolestaan pystyy laskea mettää hissin yläasemalta asti, ja metsä on kivaa, kumpuilevaa ja tarpeeksi harvaa hyville laskuille. Ei meinattu uskoa, että porukkaa oli niin vähän, ei jonoa tai ihmisiä, vaan pelkkä riemua ja täysin träkkäämätöntä metsää niin moneksi laskuksi kun vaan laskea jaksoi. Ihan huippua!! Ainoa miinus oli alkuviikosta iskenyt kurkkukipu+yskä kombo, mutta kun dumppaa niin senhän ei anneta häiritä. Parin pyydapäivän jälkeen olo oli kehossa aika loppu, ja yöt alkoi kulua enempi yskiessä kuin nukkuessa. Ja sittenhän oli aika kisata! Kisoja oli edessä kolme, kaikki 2* tasoisia.

Wohoo, powder and competition season has finally started! The snow situation here made it look a bit unsure if the Verbier Freeride Week is going to happen at all, but luckily the heavy snowfalls found here just a week before the comps! We got some nice preaparation for the competitions skiing really deep pow in Bruson. Bruson trees is a perfect place to be with it’s playful terrain when it snows a lot. It was unbeliavably quiet so we got fresh tracks for the whole day! So awesome! The only minus was a sore throat and a cough that I was starting to get but didn’t want it to ruin the first real pow days for this season so I just kept skiing. After two days skiing in the deep snow I was feeling mentally really happy but coudn’t really say the same about my physical condition, as I started to spend the nights more coughing than sleeping. But then it was time for the competitions! There were three comps to be, all 2*.

Pienellä porukalla on mukavaa eikä kukaan katoa metsikköön. So nice with a little crew when no one gets lost in the trees 😀 And no waiting!

Syvää ja kevyttä. Deep and light!

Ihana Linnea halailemassa tyynyjä. Lovely Linnea hugging the pillows.

Verbier Freeride Week lähti käyntiin sunnuntai iltana riders’ meetingillä. Kokouksessa kerrotaan tietoja laskettavasta feissistä (seinästä), aikataulut, muuta infoa ja arvotaan lähtönumerot. Niin kuin viime vuonnakin, ei tänäkään vuonna sopivaa ja turvallista feissiä löytynyt Verbierin puolelta, vaan kisat pidettiin Brusonissa. Kovasti toivoin, että kisoja ei siellä pidettäisi, ja ettei varsinkaan samassa loivassa mäessä kun viime vuonna, ihan vaan koska se on tylsä. Noh eiköhän se ollut ekan kisan kohde! Ei muuta kuin yrittää tehdä päivästä niin hyvä kun voi. Ainoa tavoite laskulle oli pitää hauskaa, saada vauhtia tarpeeksi ja yrittää saada ilmaa. Kisan aamu ei alkanut ihan toivotulla tavalla, edellinen yö meni lähinnä yskiessä, eikä olo ollut hyvä. Kävi onneksi arpaonni ja pääsin starttaamaan jo numerolla 4. Kun haikki ja itse lasku oli super lyhyitä niin ajattelin, että jos jaksan aamulla tsempata muutaman tunnin, niin päivän pitäisi olla pulkassa jo vähän yli kello kymmenen aamulla. Brusonin hissi ei meinannut aamulla jaksaa heräillä uuteen päivään, ja starttia jouduttiin myöhästyttämään parilla tunnilla. Odotteluista huolimatta lasku meni kuitenkin ihan hyvin, sain tehtyä yhdellä ilmalennolla shiftyn ja toisella mute-grabin, millä varmasti sai lisäpisteitä kun mäki oli niin helppo. Oman laskun jälkeen suhaisin melkein samoilla vauhdeilla takasin kotiin ja sitten lääkäriin. Onnellisena ison lääkepussin, antibioottien ja rauhoittavien kanssa suuntasin katsomaan palkintojenjakoa, ja olikin tosi mukava yllätys päätyä kolmannelle sijalle! Jihuu!

Verbier Freeride Week started on Sunday night with a riders’ meeting. It’s a meeting where you get more information about the competition face, the schedule and also the bib draw is done there. This year, as last year as well, the conditions were not safe and stable enough in Verbier so the comps were held on the other side of the valley in Bruson. Personally I was hoping the comps not to be there since I though that the face that we skied last year was quite flat and a bit boring. So of course that became the face for the first competition 😉 So you just needed to try to make the most out of it! My only goal was to have fun and get some speed and air. The day didn’t start that well since I had been coughing for almost the whole night and was not feeling good, but since I got to start with number 4 I thought that if I manage just for a few hours my day will be done already around 10 o’clock in the morning. The lift in Bruson had a tough night too and didn’t want to start so the competition got delayed. Even though we had to wait for a few hours I managed to do quite an okay run with a shifty and a mute grab during my flights. I think that gave me some points since the run was so easy otherwise. Right after the comp I skied home and went to see a doctor who gave me a nice goodie bag with antibiotics and sedative medicine. Then I went to see the price giving and got really really happy when I ended up on the 3rd place! Yeey!

Ensimmäisen kisapäivän feissi. Comp face for the first day.

Podiumilla! Voittajana Filippa Ruotsista ja toisena Anja Norjasta. Muina päivinä Ruotsin tytöt vei kaikki sijat. Scandinavia jyrää ;D Filippa from Sweden taking the win and Anja from Norway taking the second place. All the other days took Swedish girls all the podium places! Scandinavia killing it. Pic/ Irma Krantz Golinski

Toinen kisa pidettiin keskiviikkona, mikä oli tosi tuuri mulle, niin pystyin lepäämään yhden päivän välissä. Tiistaina ei olisi ollut minusta mäkeen. Seuraava kisaseinä oli paljon enemmän mieleen, ja muutaman vähemmän yskityn yön jälkeen oli olokin jo huomattavasti parempi. Startissa oli hyvä fiilis ja teki vaan tosi paljon mieli laskea. Lasku lähti hyvin käyntiin, mutta matkalla dropille jäin kiinni lumeen, eikä telluilla ei oo paljoa tehtävissä kun on sekunnissa mahallaan…..ja se lasku olikin sitten siinä 😀 Tosi ärsyttävää, mutta sitä sattuu. Tyttöjen kisassa pannutti yli puolet, joten aika moni koki saman kohtalon. Tosin muutama tytöistä laski myös tosi hyvin!

The next comp was held on Wednesday which was a relief for me so I got to rest one day in between. I was feeling so bad that I could not have competed on Tuesday. The next comp face was a lot better and harder as well and I was feeling good to get to ski it! All the medicine started to work as well and I was feeling already a lot better. I started my run okay but then on my way to a cliff I got stuck in the snow and fell on my stomach….not that much to do, especially when you are with telemarks. So that was it 😀 So annoying but it happens. Over half of the girls crashed so I shared my faith with many but some did some really good runs too!

Toisen päivän kisaseinä. Punainen alue suljettu, keltaiset kivikkoa. Comp face for the second day. Red area was closed and yellow things were rocks.

Porukka katteleen linjoja. Riders scoping the lines.

Torstaina oli vuorossa välipäivä, mikä vietettiin mäessä kruisaillen, ja illalla oli vuorossa Freeride Yogaa lautavapaalaskumestari Emilien Badouxin kanssa. Puolentoista tunnin setti meni hetkessä, ja loppuun tehtiin vielä mielikuva- ja meditaatioharjoitus, lumisissa mielikuvissa totta kai kun laskijoista oli kyse 😉 Ihan huippu ilta. Perjantaina oli vuorossa viimeinen kisa, ja fiilikset oli hyvät jälleen ja seinä kaikista kivoin koko viikolla. Mulla oli lähtönumero vähän yli puolen välin jälkeen, mutta kisa sai tosi ikävän käänteen, kun meidän kaveri laski muutama numero minua ennen, tiputti suksen tosi epäonnekkaassa paikassa ja pyöri dropin alas selkä edellä suoraan kiveen…ihan kamalaa. Vamma oli tosi vakava ja pelastushommissa meni melkein kaks tuntia. Kauheaa kattoa kun kaveria hinataan kopterilla pois, mutta onneksi pelastuspartio osaa hommansa. Kisaa jatkettiin sen jälkeen ja olin melkein heti vuorossa. Fiilikset oli aika huonot ja ”latautunutta oloa” oli tosi vaikea löytää, pelkästään jo pitkään odottaminen syö energiaa tosi paljon, ja se että kaveri loukkaantuu pahasti tuntuu kamalalta. Onneksi just ennen kun ehdin lähtöportista ulos kuulu tietoa että kaveri oli kuitenkin ollut tajuissaan matkalla sairaalaan. Huh! Oman lasku meni aika lailla matkustajana, skippasin yhen sketsin kohdan minkä ajattelin laskea, sen jälkeen dropin alastulossa jäin jälleen kiinni lumeen ja tein etuperinvoltit. Toisaalta ei paljoa kinostellu se miten oma lasku suju, ja vaikka loukkaantumiset on osa lajia ei sitä silti toivoisi kenellekään sattuvan. Onneksi nyt on kaikki jo paljon paremmin! Alhaalla oli kiva fiilis siitä että viikko oli ohi, vaikka viikko onkin tosi hauska, vie se silti paljon voimia, varsinkin puolikuntoisena. Oli huippua kattoa kun osa kavereista veti kuitenkin tosi hyvin, ja itse olin tyytyväinen siihen, että laskujen aikana tiesin tasan tarkkaan missä kohti linjaa olin menossa, vaikkei kaikki laskut ihan nappiin menneetkään. Viikon päättymistä juhlittiin porukalla juustofonduella ja illalla vielä viimeisillä kisoilla Pubin tanssilattialla, haha!

Thursday became another day off that we spent just cruising around. On Thursday evening there was a freeride yoga class for the riders held by a former freeride snowboard champ Emilien Badoux. One and half hours went super fast and at the end we did a mindfullness/meditation exercise, of course in snowy landscapes as we all were riders;) Such a good class. On Friday it was time for the last comp and the face was my favourite one of the week. I was starting in half way of the comp, but the comp got a really bad turn when a friend of ours who started just a few riders before me dropped his ski in a really unfortunate place and tumbled down a cliff into a rock…so horrible. It was a severe injury and the evacuation took a long time, but it’s good that the rescue people really know what they are doing. The comp continued after that and I was one of the first ones to start but I was not having a good feeling and it felt really hard to ”get in to the right mood”. Just to wait for a long time takes a lot of energy, but worst is the feeling when your friend gets hurt badly. Luckily just before I got out of the start gate we heard that he had been concious which was a relief. On my run I was more like a passenger, skipped a little scketchy part of my run and then got stuck in the snow after a drop and frontflipped. But I didn’t really care that much, it was more like a relief that the week was over. It was a really fun week but tough especially when being a little sick the whole time. Even though injuries are part of the sport it really sucks when people get hurt. Luckily everyone is getting better now! It was fun to see so many skiing so well and I was really happy about having a confident feeling that I knew where I was on my line even though the skiing itself didn’t go that well every run. The last night we celebrated the week with a good cheese fondue and having a final comp on the dance floor in the Pub haha!

Valmistautumassa joogaan, porukkaa oli lopulta täysi sali. Getting ready for the yoga, at the end the class was almost full.

Viimeisen kisan seinä. Comp face for the last day.

Startissa hengailua. Hanging out at the start.

Nyt on aika nukkua, keräillä voimat takaisin ja päästä eroon yskästä! Viikon aikana ei loppupeleissä tullut laskettua paljon ollenkaan kisalaskuja lukuun ottamatta, niin tuntee kyllä kuinka tekee mieli ihan vaan perus laskemaan 😀 Ihan kovin montaa päivää ei ehdi tosin himmailemaan, tulevana viikonloppuna on vuorossa 3* kisat Engadinissa täällä Sveitsissä St. Morizin lähellä. Hauska viikonloppu tulossa kun Elias ja pari muuta kaveria kisaa Itävallassa 4* kisoissa samaan aikaan, ja Freeride World Tour lähtee käyntiin Chamonixissa, missä meillä on myös muutama kaveri mukana. Jännää!

Now it’s time to sleep, gather the energy back and get rid of the cough! I didn’t really ski that much during the week except the comp runs so I can’t wait to get back to normal skiing 😀 There are not too many days to take it easy though since there is a 3* comp in Engading next weekend. It’s going to be a fun weekend since Elias and a couple other friends are competing in a 4* comp in Austria, and the Freeride World Tour starts also in Chamonix where we have some friends competing as well. Exciting!

Laura