Adios Verppari, pohjoisen keväässä kelepaa!

 

Ride the Cow -kisojen ekalta laskulta, pieni slabbi lähti matkaan alastulosta. Kuva: EyeAndIpictures.com

Nyt se on sitten ohi, toinen kausi Verbierissä! Tällä hetkellä naputtelen konetta Eliaksen kotihuudeilla (ja meiän kesäkohteessa) Luleåssa, maisemat on vaihtunu vuorista tasamaahan ja värit keväisen kirkkaan harmaaseen. Siispä onki hyvä virkistää muistia ja kerrata mitä tuli puuhattua viimeiset viikot Verpparissa ja sen jälkeen!

Viisi pientä elefanttia maarssi näin, isoa ja pelottavaa Becciä yylööspäin..Takana näkyy huippu. Kuva: Rory

Claire ja Julia masistelee maisemia. Huippu keli, tahmanen lumi!

Viimistä kertaa Pubilla tänä talvena! Siitä ilo irti. Ruotsimisut Mikaela, Issa ja Lisa seurana.

Yleensä kevät on hienoa aikaa alpeilla, mutta nyt pitää kyllä sanoa että kivat kevätkelit jäi aika vähille tänä vuonna. Harmaita pilviä, räntää ja vähäsen luntaki oli tarjolla tällä kertaa. Kyllä silti muutama aurinkoinen parkkikikkailupäivä mahtui väliin, mutta kuun puolivälissä koneeseen hypätessä oli tavallaan aika hyvä fiilis vaihtaa maisemaa ja suunnata pohjoiseen. Mukavia juttuja mahtu kuitenkin tällekkin kuukaudelle, pääsiäisen jälkeen saatiin Eliaksen vanhoja kavereita kylään, ja sillon löyty muutamille päiville vielä hyvää laskettavaa Mont Fortin takapuolelta. Oli myös hauskaa kun vierailijoilla oli aika kova hinku tutustua Verbierin yöelämään, vaihtu itelläki kunnon turremoodi päälle muutamaksi päiväksi! Huhtikuu on myös tosi kivaa aikaa töissä käyville, keskus alkaa hiljetä ja vapaa-aikaa on paljon paljon enemmän, ehtii vihdoin hengata mäkipäivien jälkeen eikä mee kaikki kekkerit ohi. Tosin viikon jälkeen jo melkeen toivoo että ois joku tekosyy ohittaa kaikki juhlat 😀

Päivä brittiturrena (jotka rakastaa teemabileitä). Farinetin aprén sulkemisbileet aka kaikkea muuta paitsi vaatteet päälle. Outfit of the day: Joogamatto / lakanat.

Becin topissa oli hienot maisemat! (ja aika hyvin pudottava lähtö alaspäin :’D) Kuva: Rory

Kuvaa Eliaksen goprolta matkalla alas Beciltä. Jyrkkää, jäistä ja möykkystä, nam.

Lumet alkoi huveta silmissä ja monena aamuna sai herätä katteleen sadetta ja jatkaa torkuttelua peiton alla. Ylempänä sateet tuli tietty lumena, mutta lämpötilat oli aika korkealla koko ajan. Laskeminen oli kyllä hauskaa sen pienen ajan ennenku aurinko ehti kunnolla leipomaan. Haaveissa ollu hyttereissu jäi välistä huonojen kelien ja aikataulujen takia, mutta onpahan ens talveksi jotain uutta! Yks huhtikuun kohteista, Freeride world tourin finaalin miesten kisaseinä eli Bec des Rosses tuli kuitenkin käytyä laskemassa. Haikki, joka tapahtuu bootbackinä harjannetta pitkin, oli tänä talvena huomattavasti helpompi ku viime vuonna, lunta oli tosi paljon enemmän. Haikki on varsinki loppua kohden jyrkkä ja sketsi ja aika paljon saa kiivetä nelinkontin, viime vuonna mulla jäi toppi saavuttamatta kun loppu skilssit ja uskallus noin 50m ennen huippua. Pientä jännitystä oli etukäteen ilmassa, oli siis aika hyvä fiilis päästä ylös asti! Viime vuonna lasku oli tosi jees ja lumi putikkaa, joten ite lasku ei etukäteen jänskättäny. Noh, siinä vaiheessa kun oltiin topissa ja näki kuinka jäässä koko vuori on, meinas alkaa tulla ikävä tasamaata. Jyrkkyys yläosassa vaihtelee 55-60° välillä ja sen kyllä tunsi. Mutta ei muuta ku eväsleipää masuun ja pää kasaan. Meitä oli viiden hengen porukka, ja pojat ”herrasmiehinä” anto Clairen laudalla ja minun telluilla dropata ekana alaspäin. Lasku alas oli enemmänki jarruttelua ku varsinaista laskemista, vauhtia ei voinu ottaa lähes ollenkaan ku tuntu että oli sen verta liukasta ettei ihan noin vaa pystyny pysähtyyn, ja seinällä ei todellakaan oo varaa kaatumiseen, jyrkkyyttä ja isoja kallioita löytyy koko matkan alaspäin. Alaosassa ja kurun sivuilla sai muutamia kivoja käännöksiä, joten hyvä fiilis retkestä jäi. Rispektiä niille ketkä kisaa tuolla seinällä, en tajua miten ne uskaltaa! Laskun jälkeen suunnattiinkin sitte tietysti suoraan rinneravintolan terrassille kaljalle palauttelemaan. Muutama viikko jälkeenpäin kuultiin että yhen kaverin kaveri oli kaatunu ylhäällä ja vieryny/tippunu koko seinän alas, selvis kuitenki hengissä. Hyhhyi, onneks oltiin jo ehitty oma reissu tehä.

Bec ja mie. Kuva: Claire

Laskettiin semi helppo linja Beciltä alas, ylhäältä suoraan alaspäin ja vähän katsojan vasemmalle, jonka jälkeen Dog leg -kuruun joka aukeaa keskelle alas.

Roadtripping ja Ruotsi tutuksi. Lapsoset Julia ja Erik takapenkillä, mie ja toinen Julia ohjaksissa!

Verbier miitti Åressa tämän ja viime kauden kamujen kanssa. Ihanaa<3 Kuva: Julia

Laskut ei kuitenkaan Verbieriin vielä loppunu, vaan eessä oli roadtrippi Ruotsin läpi ensin Mälmösta Åreen ja sieltä Hemavaniin Ride the Cow –kisoihin. Huippua sakkia ja kivoja laskuja, ruotsalaiset osaa kyllä homman ja hyvän tunnelman! Harvoin kisoissa on noin rento meininki mitä tuolla, jos joku miettii että ois kivaa kisailla niin noihin kisoihin on kyllä matala kynnys lähteä. Tyttöjäki oli mukana 25! Mukana on monen tasosta laskijaa, ja tyttöjen suksisarjassa oli ihan yllättävän kova taso, huippua kun kaikki tsemppaa ja kuumottelee yhessä. Tellusarjassa sai tosin yksinää poikia vastaan kisata, mutta se nyt ei yllättäny. Laskut meni ihan hyvin sitä lukuun ottamatta että hypyt jäi pieniksi, epävarmuutta oli sen suhteen että onko oikeassa paikassa droppien päällä. Mutta oli kivaa olla toka ja lyyä kaikki muut pojat paitsi tellumoguli Erik (joka on kyllä aika omaa luokkaansa näissä piireissä :D).

Ekana kisapäivänä Hemavanissa. Ooteltiin kelirakoa, ei tullu! Lunta tuli kuitenki senki eestä 🙂 Julia, Malin ja Aron pitä pakkaa lämpimänä.

Hauskoja kuvia ekalta kisalaskulta, vähän piti käyä crustille kumartelemassa 😀 Kuva: EyeAndIPictures.com

Tellusarjan kärkikolmikko! Vasemmalla vasta 15v Arvid Bergman, josta tullaan varmasti kuulemaan vielä. Keskellä voittaja Erik ja oikealla mie.

Hemavanista matka jatku vapun viettoon Pyhälle, missä oli oikeen mukavaa niinku aina! Huippua nähhä tyyppejä Suomessaki. Ihan hirveästi skumppaa ei ehtiny nappaileen ku huvitti laskea nii paljon, mutta hyvät oli vappumeiningit, ja kerranki kelit oli nii kohillaan ku olla voi! Hauskaa nähhä myös enempi telluilijoita ku koko talvena yhteensä. Pyhän jälkeen oli enemmän ku mukavaa päästä Rolloon kotikotiin ja purkaa koko sesongin pakkaukset mitä oli vetäny matkassa viimiset viikot, ihana lähteä uuelleen reissuun vähän kevyemmällä laukulla 😀

Seuraavaksi matka vie kohti Riksua ja PM -kisoja, karsintaseinä näytti mukavan kiviseltä ainaki etukäteen kuvasta katottuna. Jänniä aikoja siis tiedossa, mutta onpahan enemmän varaa valita mistä laskee. Vielä en myöskään tiiä laskenko suksityttöjä vai tellumiehiä vastaan, riippuu ilmaantuko paikalle muita telluminxejä! Tosin pääasia näissäki karkeloissa on pitää hauskaa, laskea ja nähhä kavereita ennenku kesä vie kaikki eri suuntiin!

No okei, vähän on ikävä Verpparia ja kausilaiselämää. Onneksi vuoret ei liiku minnekkään 🙂

Seuraavaa ja luultavasti tämän talven viimeistä raporttia luvassa sitten Riksun reissun jälkeen!

<3 Late