Verbier freeride week

Toisen kisan ekoja käännöksiä, pehmosta lunta ja sinistä taivasta! Kuva: Thomas Bekker

 

Tammikuun puolessa välin Verbierissä järjestettiin tosiaan Verbier Freeride week, viikko riiraidia ja kolmet kisat. Kahdet kisoista oli FWQ 2* kisoja, eli toiseksi alinta tasoa Freeride World Tourin karsintakiertueella. Kolmas ja viimeinen kisa oli kolmen tähden kisa, asteikon mennessä neljään ja sen jälkeen tourille. Lunta oli Verpparissa tullu jo aika reilusti koko edellisen viikon, eikä kisaviikolla sateet hellittäny lähes ollenkaan. Verbierin keskuksen puoli oli alinta hissiä lukuun ottamatta melkein koko viikon suljettu lumimäärän ja sään takia, olipa siellä joku onneton turreki jääny rinteessä vyöryyn ennen kun hissit ehdittiin sulkea. Pelastettiin onneksi ajoissa pois. Olosuhteet oli sanomattakin siis sketsit, mutta onneksi Verbieriä vastapäätä laakson toiselta puolelta löytyy pienempi mäki, muutama hissi ja paljon mettää! Bruson = pyydäpäivien taivas. Paljon laskettavaa, ei liian tiheää mettää ja vähän porukkaa. Viime talvesta oppineena tietää heti minne suunnata, ja mistä löytyy hyviä salapaikkoja mitkä on yleensä korkkaamatta vielä iltapäivästäkin. Brusonin mettä on aika kumpuilevaa, ison dumpin jälkeen on vaan niin super hauskaa laskea ku voi pomppia lähes suoraa linjaa alaspäin, eikä vauhti lähe käsistä ku lunta on nii paljon. Tammikuun ekalla viikolla pohjat oli vielä vähän huonot, kun jälkiä alkoi olla paljon niin kivet kolisi läpi, mutta muutamassa päivässä pohja pakkaantu ja parani aika huomattavasti! Pari viikkoa tuli koluttua Brusonia lähes joka päivä, loppua kohin alkoi tosin jo tuntua, että jotain muutakin ois hauskaa laskea välillä 😀

 

Sindre Brusonin kuuluisassa white roomissa. Kuva: Elias Henderson

 

#relationshipgoals haha, onneksi Elias ei jaksa/osaa lukea suomalaisia sivuja!

Mutta sitten niihin kisoihin. Eka kisa siirtyi muutamalla päivällä keskiviikoksi, juurikin noitten lumisateiden takia. Kisapäivänä oli jo parempi keli, aurinkokin kävi esiintymässä muutamaan otteeseen. Olosuhteiden takia kisat pidettiin Brusonissa, kun muualta ei sopivaa ja turvallista feissiä eli seinää löytynyt. Tiiettiin, että edellisenä viikonloppuna junioreiden tourin kisa pidettiin Brusonissa, mutta arveltiin että tuskin me samaa feissiä laskettais. Mutta niimpä vaan laskettiinki! Suoraan sanottuna ei olisi voinut uskoa, että semmoisessa paikkaa kisat pidetään, mutta eipä siinä sitten muuta kuin laskemaan. Feissi oli lyhyt, kumpuileva ja loiva, ja uutta lunta oli tullut 20-30cm. Lähtöpaikkoja oli useampi, mutta silti face checkissä tuntu, että piti keksimällä keksiä, että mitähän sitä keksis. Eipähän tarvinnu jännittää että löytyykö linjaa, eniten jännitti että riittääkö vauhti, varsinkin ekalta dropilta tokalle. 😀 Onneksi se sitten riitti, ja laskukin oli ihan jees. Ei mitään erikoista, mutta ei toisaalta virheitäkään. Kukaan ei nähtävästi laskenu paremmin, joten eka sija tuli niistä kisoista! Woop woop, en ihan odottanu sellasta tulosta, mutta onhan se aina hauskaa pärjätä. Palkinnoksi tuli kypärä ja kaljaa, kypärä ei mahtunu päähän, mutta kaljat onneks mahtu, hehe.

 

Kelpas tuuletella. White Frontierin oluille iso peukku!

Seuraava kisa kisattiin perjantaina, huvitus oli aika suuri edellisen illan rider’s meetingissä kun paikaksi paljastu sama feissi. Ei muuta ku uutta linjaa ettimään. Startissa oli aika rennot meiningit, ja lasku suju ihan mukavasti. Eka droppi oli paljon isompi kun edellisessä kisassa, mutta jostain syystä tuomareilta tuli pisteitä vähemmän kuin tytöille ketä pannutti. Epäselväksi jäi, että mistä syystä näin, joko minut arvioitiin jonain toisena laskijana tai sitten tää oli sitä kuuluisaa tuomarointia mistä kuulee aina toisinaan! Kieltämättä vähän ärsytti, mutta yhen laskun takia turha elämää pilata. Parasta viikolla oli myös nähhä muita suomalaisia; Jussi oli mukana suksisarjassa , Tuomas & Erkki lautasarjassa, ja Jenni kannustaan ja antaan hyviä vinkkejä katsomon puolella! Oli myös huippua kruisailla suomiporukalla, sitä kun täällä harvoin tapahtuu!

 

Heh, kisan ainoa tellukäännös pääty kuvaan! Vauhtia oli hankala saada, niin tyyli vaihtu matkalla alppikäännöksiin. Kuva: Thomas Bekker

Wihii! Kisojen jälkeistä kruisailua suomipossella. Vasemmalta mie, Tuomas, Erkki, Jenni ja Jussi.

Ekan kisan voitosta tuli villi kortti sunnuntain kolmen tähden kisoihin, mutta lopulta nekin peruttiin huonon sään takia. Kisojen jälkeen iski kuume, ja tummia pilviä taivaalle loi myös kisaviikonloppuna tapahtunut vyöryonnettomuus, jossa menehtyi verpparin mestoilla tosi pidetty tyyppi ja Eliaksen ja tosi monen muunkin hyvä kaveri. Todellisuutta on hankala tajuta ennen kun se osuu lähelle..Pikkuhiljaa sen jälkeen on laskufiilikset alkanu palautumaan, tosin lämmin keli saapui takas ja muutti lumen jääksi ja kumpereikoksi, joinain päivinä loskaksikkin. Muutamat FWQ-kisat olis ollu mahdollista laskea viime- ja tällä viikolla, mutta ei ollu kinostusta lähteä. Kisailu on kallista hupia, joten sinne olis myös mukavaa lähteä hyvillä fiiliksillä! Seuraavista kisoista ei ole tällä hetkellä tietoa, riippuu aika paljon myös siitä, että mihin kisoihin riittää pisteet. Sillä välin on hyvä treenata kumparelaskua, jos ois vaikka mahiksia päästä maaliskuussa Verbierissä järjestävään hiihtokeskusten välisiin Boss des Bosses (”kumpareiden kunkku”)- kisojen Verbierin joukkueeseen. 😀

Pukkelikosta terveisin Laura!

Tämän viikon kohokohta: yhteiset kumparetreenit! Jos telluilla on välillä haastavaa kumpareikossa, niin propsit vaan lautailijoille. Kuvassa menossa möykkyjen tasottelutalkoot.