Vapaalaskijan kesä osa 1 | Freeskier’s summer part 1

Pyydafestareilla, Andersdaltinden 8.kesäkuuta. Pow fest on 8th of June on Andersdaltinden.

Kuru alas Store Hollenderilta, 28.toukokuuta. Couloir down from Store Hollenderen, 28 th of May. Pic: Jenny Ekman

Laskubileet. Party shred! Pic: Jenny Ekman

Heippahei vaan täältä Norjan maalta! Kesä alkaa pikkuhiljaa olla ohi, joten aika päivitellä kuulumisia täältä pohjoisesta. Miltä näytti vapaalaskijan kesä tänä vuonna? Sveitsissä vietetyn talven ja ympäriinsä pyörityn kevään jälkeen palattiin meidän kesäkotiin Tromssaan toukokuun loppupuolella. Siinä missä jokainen muu paikka Euroopassa paahdatteli ennätyshelteissä tänä kesänä, rikottiin täällä ennätyksiä myös, mutta täysin toisesta suunnasta. Kesäkuu oli sateisin ja vähiten aurinkoisin sitten 60-luvun, ironista sinänsä kun aurinkohan ei täällä laske ollenkaan pariin kuukauteen kesän aikana. Mutta on niissä sateissa ja kylmyydessä hyvätkin puolensa, nimittäin päästiin kesäkuussa vielä laskemaan pyydaa! 😀 Joten seuraavaksi tarinaa meidän kesähiihtoseikkailuista, muut touhut saa sitten oman osansa myöhemmin.

Hello from Northern Norway! Summer is soon over so it’s time to share some stories of what we have been up to this time! After spending the winter in Switzerland and travelling around in the spring it felt good to come back to our summer home in Tromsø in May. While the whole Europe was beating heat records and struggling with high temperatures that was not a problem here. In stead it was the most rainy and least sunny June since the 60’s. Ironic when we still have the midnight sun for two months here at the same time. 😀 But the good side of all the coldness and rain was that we got to ski pow in June which was amazing! So here’s a few stories from our summer ski trips.

Kuvaa kun kattoo niin miettii että onko tässä mitään järkeä, onneks kaikessa yleensä aina on! 😀 Easy to think that what’s the point skiing this when you look at the picture but when you’re there it’s all good!

Metsiköstä selvitty, seuraavaksi lumelle. Forest done, finally on the snow.

Hienot maisemat noustessa. Cool view on the way up.

Nousu oli yhtä jyrkkää kun ajateltiin sen olevan 😀 The couloir was as steep as we thought it would be.

Vaikka hiihtoreissuja ei tänä kesänä tullut tehtyä läheskään yhtä paljon kuin viime kesänä, oli tämän kesän suksiseikkailut sitäkin huipumpia ja mieleenpainuvia. Vietettiin varmaankin ne ainoat aurinkoiset päivät kesäkuussa suksilla 😀 Aivan alkukesästä käytiin yhdellä Kvaløyan tunnetuimista hiihtohuipuista, Store Hollenderilla. Tosin otettiin oma reitti erästä kurua pitkin ylös, ja sieltä suoraan jäätikölle. Kesällä ei näillä huipuilla paljoa muita näy, mutta muutamat aikaisemmat suksen jäljet pystyi jäätiköllä bongaamaan. Lumi oli edelleen hyvää, niin kurussa kuin ylempänäkin, ja ihana aurinko paistatteli meille koko illan. Loistava haikki ylös, ihanat maisemat topissa, huippu porukka ja kunnon laskubileet matkalla alas. Kyllä tuntui hyvältä valinnalta tulla kesäksi takaisin tänne!

Even though we didn’t do as many summer ski adventures this year than last year, the ones that we did were even better and memorable! We propably spent every sunny day in June on skis 😀 In the beginning of the summer we did one of Kvaløya’s most popular skitours up to Store Hollenderen. But this time of the year it’s everyhthing else than popular. We also did our own route up, first hiking up a couloir and after that straight up to the glacier. Nice to get to do some steep stuff, and the snow was really good both in the couloir and higher up on the glacier. The view and the company was so good and we had a super fun party shred on the way down! Felt so happy with the decicion to come back here for the summer!

Ylva ja Jenny ylhäällä. Ylva and Jenny on the top of the couloir.

Jenny ja upea Kvaløya. Jenny and stunning Kvaløya.

Koko porukka topissa. Whole gang on the top.

Grl pwr! Jenny, Ylva and me.

Elias iloisena kun Andersdaltindenin lumiraja on vihdoin saavutettu. Elias always being happy when reaching the snow.

Aika talvista maisemaa kesäkuuksi 😀 Doesn’t really look like June 😀

Sateet jatkui jatkumistaan, ja kun nollaraja putosi eräänä päivänä todella alas, mietittiin että nyt täytyy kyllä lähteä tsekkaan yksi lähistön parhaimmista kesämäistä, Andersdaltinden. Täällä ollaan käyty aikaisemminkin hiihtelemässä kesällä, ja valinta oli oikein osuva tälläkin kertaa. Iso yllätys oli lumirajalle saapuessa lumen kylmyys, näemmä pakkanen oli pysytellyt alhaalla, ja mitä ylemmäksi mentiin sitä enemmän kevyttä puuterilunta oli. Uskomatonta kun mietti että oli kesäkuun 8. päivä! Oltiin reissussa Eliaksen kanssa kaksistaan, ja päätettiin kiivetä yläosan pieni kuru ylös myös, mutta se paljastui lähinnä jäiseksi ja hieman kiviseksi yläosasta. Taivas meni pilveen juuri kun ehdittiin huipulle ja valo muuttui tosi flätiksi, mikä loi hieman haasteita. Onneksi ylöspäin mennessä oltiin tsekkailtu matkalla, että lumi on tosiaan niin hyvää kuin miltä se näyttää, eikä haitakaan tuntunut olevan missään. Lumi oli myös stabiilia. Joten hyvät vauhdit rännistä alas ja pyydabileet isommalla kentällä. Melkoista huutonaurua koko matka alas kun oli niin hauskaa! 😀

After that trip the rain continued for days, and when the temperatures dropped really low we had to got and check out one of our favourite summer ski moutains called Andersdaltinden. We had been skiing there last summer and this time it was not a disappointment either! Higher we went the colder the snow was. It was unbeliavable that it was June 8th and there was so much pow. It was just me and Elias this time so we hiked up a little couloir on the top as well. It turned out to be quite rocky and icy, and when we reached the top the clouds came and the light got really flat as well. It was not that easy to see but luckily we had checked on the way up that the snow was as good as it looked like, stable and no sharks around. So some speed out of the couloir and party-scream and laugh-shred on the way down when it was so much fun!

Evästaukoa huipun alapuolella. Food stop under the top.

My adventure half <3

Lyhyt mutta jyrkkä kuru toppiin. Short but steep couloir to the top of Andersdaltinden.

Flätti valo ja huono näkyvyys, mutta alaspäin on aina alaspäin! Flat light but downhill is always down the hill.

Pyydakruisailua. Cruising in the pow.

Elias ja parasta kesäpyydaa ikinä. Elias shredding the best summer pow ever!

Mie ja Ludwig matkalla mäkeen. Me and Ludwig going skiing.

Ihan kuin vaeltamassa, mutta sukset matkassa. Feels like trekking but with skis on the bag.

Vihdoin jälleen lumella, ja vitsit mitä kuruja! Finally on the snow again and wow for the couloirs!

Koska lumi oli niin hyvää, ei suksia voinut vielä varastoon laittaa edellisen reissun jälkeen. Muutama päivä Andersdalin pyydakekkereiden jälkeen lähdin ruotsalaisten laskukavereiden Joelin ja Ludwigin kanssa tsekkailemaan pari kurua mantereen puolella. Ludwig oli ollut mestoilla pari päivää aikaisemmin, ja silloin kelit olivat olleet vielä loistavat. Bootpacki pelikentille oli aika pitkä, mutta perille päästessä kaikki se vaiva maksoi tuplana takaisin. Vitsit miten hieno paikka! Ja miten upea kuru. Harmittavasti jo kaukaa näki, ettei kurun laskeminen onnistu enää, lumi oli ehtinyt lämmetä, ja niin lunta kuin kiveä oli vyörynyt alas. Nähtiin myös eräs kivivyöry viereiseltä kalliolta, siistiä katseltavaa kun on itse turvallisessa paikassa. Takaisin ei tarvinnut kuitenkaan kääntyä, kun toinen lähellä oleva, loivempi ja turvallisempi kuru oli mahdollista käydä laskemassa. Lisää hikoilua ja bootpackia ja ylhäällä olevalla kentällä evästauko. Pojat jatkoi vielä pienemmän kurun ylös asti, mie jäin jäädyttelemään polvea joka muistutteli siitä, että alas on vielä pitkä matka laskujen jälkeenkin 😀 Mukava päivä ja kivaa päästä vielä yksi hieno mäki laskemaan. Alhaalla oli kaikilla valmis olo laskukauden suhteen, nyt voi hyvillä mielin laittaa kamat lepäämään ja jatkaa ensilumien parissa syksyllä!

Because the snow was so good on that trip it was impossible to leave the skiing for this summer yet. A few days later me and my swedish ski buddies Joel and Ludwig headed to check a few couloirs on the mainland. Ludwig had been skiing there just a few days earlier in really good conditions. The bootpack was a bit long but after getting to the snow it all paid off. What an amazing place and the main couloir looked sooo pretty! Unfortunately it was easy to see already from distance that skiing that one is not going to happen. The snow had got too warm and there were both snow and rock slides coming down. We even got to see one rock slide coming down from a wall on the side of it. Cool to see that from a safe place! Even the plan A didn’t work the plan B looked okay. A lot smaller, not that steep couloir with no expose was waiting for us. We hiked up, ate lunch and boys continued for another small couloir all the way to the top. I had to ice my knee that was reminding me of that there’s still a long way down after the skiing…The run down was fun, and I think on the bottom we all shared a feeling that this was it! Time to leave the skis until the snow falls again in the autumn!

Norjalaista kesäkeliä, auringosta lumipyryyn ja takas. Kesäkuun 13. päivä. Basic norwegian summer, from the sun to the snowstorm and back, 13th of June.

Maisemien lisäksi voi kuvailla maisemaa linssien kautta. The view looks cool from the lenses as well.Oispa ollut kaunis kuru laskettavaksi, seuraavaksi kerraksi jäi! Would have been nice to ski this, next time!

Vaihtoehto B:ssä. Plan B.

Pojat otti kaiken irti viimeisestä laskusta. Boys taking everything out of the last run for this summer.

Siinäpäs se sitten oli, viimeinen lasku kaudelle kesäkuun 13. päivä! And there it was, the last run for the season on June 13th!

Seuraavalla kerralla sitten enempi kesäisiä kuulumisia! 😀

Next time stories from some real summer things! 😀

Laura