Valokuvaaminen retkillä ja vaelluksilla

Valokuvaus on hauska harrastus ja se soveltuu hyvin yhteen retkeilyn ja vaelluksien kanssa. Monelle valokuvaaminen on itseasiassa se suurin syy lähteä ulos. Kuvia saa otettua näppärästi kännykällä, mutta tässä artikkelissa keskitytään enemmän järjestelmäkameran käyttöön.

Olen Caj ja olen Scandinavian Outdoorin sisällöntuottaja. Suurin osa meidän markkinoinnissa näkyvistä kuvista on minun ottamiani ja mallit ovat usein meillä töissä. Olen oman mittapuuni mukaan ”harrastanut” valokuvausta 10 vuotta ja huomaan edelleenkin kehittyväni koko ajan. Tässä lajissa on niin paljon oppimista, että on mahdotonta antaa kaiken kattavaa yhtä opasta. Annan tässä kirjoituksessa kuitenkin omat vinkkini retkille ja vaelluksille.

Kännykän ja järjestelmäkameran erot

Kännykällä kuvaaminen onnistuu yleensä helpoiten ja puhelimen kuvausominaisuudet paranevat koko ajan. Kun retkellä tai vaelluksella on tarkoitus saa kuvia kaukana olevista kohteista, tähtitaivaasta, revontulista tai muuten haastavista kohteista, vaihtuu kännykkä järkkäriin.

Taivas tykitti aamutaivaan värejä täyteen. Hetta-Pallas -reitillä hiihtoreissulla.
20 mm F3.5 1/100s ISO 100.

Järkkärillä kuvaaja pystyy enemmän vaikuttamaan kuvaan, kännykässä on usein paljon automatiikkaa ja se yleensä päättää millainen kuvasta tulee. Järkkärillä on helppoa säätää valotusta ja syväterävyyttä, erilaisilla objektiiveilla pystyy vielä muuttamaan polttoväliä. Järkkärillä kuvatessa saa myös enemmän kuvaamisen fiilistä, kun käsissä on isompi möhkäle.

Miten päästä kuvausharrastuksessa alkuun

Mielestäni helpoin reitti valokuvausharrastukseen on ottaa valokuvauskurssi tai etsiä paljon opetusmateriaalia netistä, näissä huomaa tosin monesti olevan ristiriitaisia ohjeita ja se johtuu siitä, että homman saa hoidettua niin monella eri tavalla.

Poro ja lumiset tunturit taustalla. Tätä hetkeä olin odottanut ja laskeuduin kuvaamaan lähes maan tasolta, jotta tunturit tulivat sopivasti taustalle. Kamerassa oli asetuksissa varmuuden vuoksi korkeampi ISO-arvo, jos syntyi nopeaa liikettä 200 mm F2.8 1/3200s ISO 400.

Oma kamera ja sen nappulat kannattaa heti harjoitella niin, että ne löytyy ilman kameraan katsomista. Tämä auttaa varsinkin yökuvauksissa. Kameroiden nappeja pystyy yleensä myös tuunaamaan ja suosittelen ainakin tutustuman ns. peukalotarkennukseen.

Itse aloitin kameran perusteisiin tutustumisen kuvaamalla manuaaliasetuksilla ja harjoittelin yksi osa-alue kerrallaan kuvaamisessa tarvittavia perusteita. Kun perusteet on kunnossa, on paljon helpompi saada sellaisia kuvia, joita itse haluaa, eikä sellaisia, mitä sattuu tulemaan. Epäonnistuneita kuvia tulee enää harvemmin ja editoinnissa pääsee helpommalla.

Omakuva itsestäni jalustan avulla. Asetuksissa oli aukko ”levällään”, jotta sai korostettua pellolla olevaa sumua ja taustaa sumeammaksi. Usein sommittelussa jätetään enemmän tilaa katseen, tai liikkeen suuntaan. 35 mm F1.4 1/8000s ISO 100.

Järjestelmäkameran nimi tulee siitä, että kyseessä on kameran ja objektiivin järjestelmä. Itselleen sopivan kameran lisäksi tarvitset yleensä muutaman objektiivin. Rahaa harrastukseen saa käytettyä rajattomasti, mutta ostamalla fiksusti ja käytettyjä objektiiveja, saa kulut pysymään kurissa. Käytetyn objektiivin saattaa saada myydyksi lähes samaan hintaan ja rahat on lähinnä pantissa. Kannattaa jo heti alkuun miettiä miten saa itselleen sopivan kokonaisuuden objektiiveissa, eikä lähde vaan ostamaan kivalta tuntuvia yksilöitä.

Miten valita oikea järjestelmäkamera?

Kameroita katsellessa tulee äkkiä budjetti vastaan, uudet rungot ovat todella kalliita. Ensimmäisen kameran ostoon kannattaa pyytää vinkkejä kuvaamista harrastavilta kavereilta, muistaen kuitenkin, että yleensä harrastajat jäävät jumiin tiettyyn kameramerkkiin ja eivät välttämättä tiedä muista vaihtoehdoista. Kameroita löytää myös käytettynä järkevään hintaan.

Tilannekuva koskimelonnasta Grand Canyonissa. Aaltojen roiskeiden pysäyttämiseen tarvitaan nopea suljinaika. 200 mm F2.8 1/640s ISO 100.

Kameroissa on valittavana ns. täyskenno- ja kroppikennokameroita. Kroppikennot on usein edullisempia aloittelijoiden kameroita ja näissä hinnan lisäksi hyvänä puolena on, kroppikertoimen avulla saat enemmän millimetrejä ja kuvaaminen kauempana oleviin kohteisiin tulee usein halvemmaksi. Täyskennokamerat on yleensä parempia ammattilaiskameroita, niihin löytää laadukkaampi (kalliimpia) objektiiveja.

Uskomattomat pilvet ja sateenkaari järven takana. Tilanne kesti vain muutamia sekunteja. Himmensin aukkoa niin, että ISO 100 riitti ja valotusajaksi jäi riittävä pienen liikkeen pysäyttämiseksi. 14 mm F8 1/250s ISO 100.

Kun ostat kameran, olet sen kanssa naimisissa pidemmän aikaa. Jos ostat useamman objektiivin ja joskus tulevaisuudessa mietit kameran vaihtoa, niin on helpompaa pysyä samassa merkissä, jolloin samat objektiivit sopivat edelleen kameraasi. Nykyään valinnanvaraa on paljonkin ja on mahdotonta sanoa, mikä on paras. Yleensä eri kameravalmistajat kehittyvät eri aikaan ja välillä joku tuntuu olevan muita edellä ja välillä taas osat kääntyvät päälaelleen.

Teltanpystytys Ruotsin vuoristossa. Vähän enemmän millimetrejä, niin taustan vuoret näyttävät jylhiltä. ISO-arvo olisi voinut olla pienempi, mutta valo oli satunaista ja oli parempi ottaa varman päälle. 70 mm F4.5 1/3200s ISO 800.

Retkille ja vaelluksille suosittelen kevyttä järjestelmäkameraa, johon löytyy myös kevyitä objektiiveja. Kamerassa ja objektiiveissa on hyvä olla sääsuojaus, mikäli vietät paljon aikaa ulkona. Siirryin jokunen vuosi sitten peilikameroista peilittömiin, kameran koko ja paino putosi reilusti alas.

Käytän vaelluksilla yleensä pelkästään laajan zoomin objektiivia 24-200 mm, tällä onnistuu lähes kaikki tarvittava kuvaaminen. Kun tiedän, että on hyvät saumat saada upeita yökuvia, niin otan mukaan vielä 20 mm kiinteän polttovälin objektiivin.

Keskiyön auringonpaiste, leirinpystytys vastavalossa. 46 mm F5.3 1/3200s ISO 100. 

Itse aloitin ensin valitsemalla halvan, mutta laadukkaan kroppikennoisen peilikameran Nikon D3100, jolla sai todella dynaamisia kuvia ja muistaakseni maksoi uutena n. 350€. Rahalle se antoi loistavaa vastinetta. Myöhemmin aloin puoliammattilaisena kuvaamaan mm. häitä ja kamera vaihtui täyskennoiseen Nikon D610:n. Tähän kameraan olin todella tyytyväinen. Peilittömien kameroiden tullessa näin mahdollisuuden keventää kalustoa vaellukset silmällä pitäen ja kamera vaihtui lopulta Nikon Z6 -malliin, ja kuten huomaa, jäin alusta asti naimisiin Nikonin kanssa.

Millaisia objektiiveja tarvitsen retkikuvaamiseen?

Itselleen sopivan objektiivivalikoiman valitsemiseen pitäisi tietää, mitä haluaa kuvata. Objektiiveja on olemassa kiinteällä ja zoomattavalla polttovälillä. Jos et tiedä mitä kuvaat, olet vasta aloittamassa harrastusta, niin suosittelen aloittamaan zoomattavalla. Yleensä kameroiden mukana tulevat ns. kittilinssit ovat todella hyviä alkuun pääsemiseksi.

Lintukuvaukseen tarvitaan yleensä vähintään 200 mm polttoväliä. Kun kohde on kauempana, niin täyskennokamerassa saa olla jopa paljon enemmän. Yleensä tarvitaan myös nopeaa suljinaikaa, käpytikka on tosin usein helppo kuvattava. 500 mm F5.6 1/80s ISO 800.

Kun alat huomaamaan mitä tarvitset, mieti kokonaisuutta ja hanki objektiiveja sitö mukaan, kun budjetti antaa myöden. Itse mietin näitä ominaisuuksia eniten:

Objektiivien ominaisuudet

• polttoväli
• aukko
• paino
• sääsuojaus
• hinta

Polttoväli kerrotaan millimetreinä, joka kameran ”kroppikertoimen” kanssa kerrottuna kertoo sitten kinovastaavuuden. Mitä enemmän millimetrejä, sitä pidemmälle se suurentaa. Esim. 100 mm objektiivi ”täyskennoisessa” kamerassa on kinovastaavuudeltaan sama 100 mm, mutta 1,3 ”kroppikerroin” kamerassa kinovastaavuus on 130 mm.

Mitä isompi kinovastaavuus, sitä pidemmälle se suurentaa.

Sinitiainen on vikkelä kaveri, mutta on välillä myös sekunnin paikallaan. 500 mm F5.6 1/100s ISO 800.

Käytän ns. täyskennokameraa ja näitä polttovälejä huomaan käyttäväni eniten:

• Käytän laajakulmaobjektiivia,  14-20 mm polttoväliltä tähtitaivas-, linnunrata-, revontuli– ja maisemakuvaukseen. Soveltuu myös erikoisempiin lähikuviin.
• 35 mm kiinteä polttoväli oli ennen eniten käytössäni ja näitä objektiiveja saa edullisesti hyvällä valovoimalla (jopa F1.8 aukolla). Todella monipuolinen polttoväli ihmisten, yksityiskohtien ja maisemien kuvaamiseen retkillä ja vaelluksilla.
• 85 mm objektiivi on kiva potrettikuvissa, valovoimaisella objektiivilla saa pehmeän taustan ja kasvojen piirteet eivät väänny, kuten laajemmalla objektiivilla. Tällä saa myös taustalla näkyvät tunturit ym. näyttämään isoilta, kun laajakulma latistaa ne pieneksi.
• 100-200 mm alkaa olemaan tarpeeksi pitkä, että pystyy jo hiukan kuvaamaan lintuja ja kaukana olevia kohteita. Myös korkealla ollessa, kuten tuntureiden päällä, tällä saa kivoja maisemakuvia. Soveltuu myös lähikuvaamiseen, kun haluaa pehmeän taustan.
• 200-600 mm kun kuvataan enemmän lintuja tai eläimiä, eikä päästä tarpeeksi lähelle, niin pitää nostaa millimetrejä. Nämä teleobjektiivit ovat jo todella kalliita ja varsinkin valovoimaiset maksavat jo tuhansia euroja.

Repulle pehmeä tausta mainoskuvaan. 85 mm F1.8 1/160s ISO 100.

Objektiivissa mainitaan aukko, tarkemmin sanottuna objektiivin isoin aukko, mikä taas numeroarvona on käänteisluku, eli mitä pienempi luku, sitä isompi aukko. Tämä on hiukan sekavaa, mutta jos tajuaa käsitteen, että mitä pienempi on tuo numeroarvo, sitä lyhyempi on syväterävyysalue ja sitä pimeämmässä saa kuvia tai voi käyttää nopeampaa suljinaikaa. Tästä on syntynyt myös termit: nopea lasi tai valovoimainen objektiivi. Kiinteitä objektiiveja saa jo isolla aukolla (pieni numeroarvo) järkevään hintaan, mutta zoomattavissa sitten hinta usein pompsahtaa.

Teltta whiteoutissa. Kameraan oli unohtunut iltakuvauksista ISO 800, vähempikin olisi riittänyt. 26 mm F4.2 1/6400s ISO 800.

Sääsuojaus on tärkeää ainakin vaelluksilla. Kamera saa helposti kosteutta ja likaa. Myös objektiivien väliin tiivistyy kosteutta ja pölyä. Kalliimmat objektiivit on lähes aina sääsuojattu.

Objektiivit on erittäin kalliita varsinkin uutena ja hinta rajoittaa jo mitä ylipäätänsä voi ostaa. Tämän takia kannattaa tarkkaan suunnitella mitä kuvaa, mitä tarvitsee ja ostaa tarvittavan kokonaisuuden halvalla. Mikäli omistat objektiiveja, jotka toimivat päällekkäin, sinulla menee rahaa myös ”turhaan”.

Liekki on liikkuva kohde, se tarvitsee itseasiassa todella nopean suljinajan, jos sen liikkeen haluaa pysäyttää. 20 mm F1.8 1/1000s ISO 100.

Omat objektiivini tällä hetkellä: Nikkor Z-objektiivit kiinteällä polttovälillä: 20 mm f/1.8, Nikkor 85 mm f/1.8. Zoomattavat: 24-70 mm f/4 ja 24-200 mm f/4-6.3. Näissä menee millimetrit päällekkäin, mutta toinen soveltuu paremmin videoihin ja toinen monipuoliseen valokuvaukseen. Säästän rahaa, jotta seuraavaksi saisin hankittua 180-600 mm f/5.6-6.3.

Mitä kuvaamista löytyy retkillä?

Sitten kun se kamera on hommattu ja innokkaana suuntaa ensimmäiselle kuvausretkelle metsään, niin huomaakin äkkiä että kuvaamisen kohteita löytyykin joka paikasta. Valokuvaaja löytääkin luonnosta ympäri vuoden aina paljon kuvattavaa ja löytyy sellaisia yksityiskohtia, joita ei varmaan ilman kameraa löytäisikään.

Suopursut aurinkoisen suon reunalla. Pehmeä tausta korostaa suopursuja. 200 mm F2.8 1/250s ISO 100.

Tässä muutama vinkki mitä kuvata retkillä:

• Makrokuvaaminen on erittäin kiintoisaa. Voit kuvata kaikkia pienempiä luonnon yksityiskohtia ja hyönteisiä. Mallit eivät ikinä lopu kesken. Makrokuvaamiseen on olemassa omat objektiivit ja joillain teleobjektiiveilla homma myös luonnistuu.
• Lähikuvat isompana, kuin makrokoossa. Luonnosta löytyy paljon malleja, kuksat, puukot sun muut ovat myös helppoja malleja.
• Henkilökuvat tuovat kuvaan uutta ulottuvuutta ja mielenkiintoista sisältöä. Näistä saa myös parhaat muistot. Henkilökuvia voit tuottaa hienonnäköisiksi some-käyttöön poseeraamalla tai sitten voi ottaa dokumentaarisia kuvia.
• Maisemakuvilla pääsee tallentamaan muistot käydyistä kohteista. Näitäkin voi kuvata dokumentaarisena, mahdollisimman luonnollisina tai käyttää editoinnissa luovuutta, jolloin voi muuttaa kuvaa kauniin näköiseksi tai voi keskittyä tallentamaan enemmän tunteita, kuin ”todellisuutta”.
• Lintu- ja eläinkuvaaminen on usein hiukan haastavampaa, koska mallit eivät meinaa totella käskyjä ja pitääkin opetella tuntemaan kuvattavia eläimiä paremmin.

Mehiläinen keräämässä siitepölyä. Kuvattu makro-objektiivilla. Makrokuvissa haasteena on rajallinen syväterävyys, tässä on kuitenkin kukka ja malli molemmat terävinä. 90 mm F16 1/100s ISO 100.

Miten saada hyvä kuva?

Tämä on lempikysymykseni ja ehkä sellainen asia, mitä kannattaa aina välillä miettiä. Mikä on hyvä kuva? Tähänhän ei ole oikeaa vastausta, koska se riippuu katsojasta.

En tunne lintuja tarpeeksi hyvin, olisiko Lapinkirvinen? Lintu saalisti hyönteisiä kukkakedolla, kuvasin ihan maantasosta, jotta sain myös jäämeren taustalle ja linnulle hienomman taustan 200 mm F6.3 1/250s ISO 400.

Opettelin kuvaamista alkuun niin, että katselin muiden kuvia. Selailin kuvapalveluissa 100-1000 kuvaa päivässä ja pysähdyin aina mielestäni hyvän kuvan kohdalla ja mietin, mikä tekee kuvasta hyvän. Tätä kun vuoden harrasti, niin alkoi vähän ymmärtämään millaisista kuvista itse tykkää ja millaisia haluaisi kuvata.

Tilannekuva, nopea tuuletus tuulisen tunturin huipulla. Laajakulma latistaisi taustan tunturit, joten olin tarkoituksella hiukan kauempana kohteesta, jotta sain enemmän millimetrejä. 56 mm F5.6 1/2000s ISO 100.

Retkillä ja vaelluksilla parhaat kuvat eivät aina ole ne teknisesti parhaimmat. Niissä on vaan jotenkin maagisesti tallentunut tunnelmaa ja tilannetta. Joskus se voi olla tarkennukseltaan epäonnistunut, joistakin kohtaa palanut puhki, mutta kuitenkin se vaan on tallentanut oikean hetken.

Ruoka-annos kuvattuna eri kuvakulmista. Tässä taustana varvikkoa. 35 mm F1.4 1/160s ISO 100.

Kuitenkin kun jälkeen päin katselee omia kuvia, niin huomaa, että ne vanhemmat kuvat ei yleensä vaan ole hyviä. Niistä löytyy paljon parannettavaa, vaikka ne aikoinaan tuntuivat aivan jäätävän hyviltä. Tämä on vain hyvä merkki, koska silloin tietää, että on kehittynyt.

Sama kohde kuvattuna toiselta puolelta, taustalle tuli enemmän tyhjää ja järvimaisemaa. 35 mm F1.4 1/125s ISO 100.

Oikotie hyviin kuviin on vain tehdä töitä, opetella tuntumaan oma kamera ja välineet, opiskella teoriaa ja kokeilemalla rohkeasti omia juttuja. Kannattaa opetella miten valo käyttäytyy kuvissa. Valo tuo kuviin terävyyttä, mutta sen pitäisi tulla oikeasta suunnasta. Usein on kohteita kuvatessa paras, että valo tulee siihen hiukan sivulta, joskus taas vastavalo tuo upean tunnelman.

Taas sama tilanne, nyt kuva suoraan ylhäältä. 35 mm F1.4 1/80s ISO 100.

Sommittelu toi itselleni eniten päävaivaa alkuun. Myös miten rajata ihminen niin, että se ei näytä oudolta. Kolmanneksien sääntö ja kultainen leikkaus kannattaa opetella. Sen jälkeen niitä voi rikkoa, kun tietää mitä nämä säännöt ovat.

Minulta on usein kysytty, miten kuvata erikoisempia kuvia?

Miten saada mahdollisimman pehmeän sumea tausta?

Pehmeä tausta syntyy mahdollisimman lyhyestä syväterävyydestä. Eli kun tarkennat johonkin kohteeseen, niin se kohde on terävä, mutta kuva on tarkennuksen edestä ja takaa epätarkka. Tätä tarkkaa aluetta voi säätää ja mitä lyhyemmäksi sen saat, sitä enemmän on tausta epätarkka, eli pehmeä.

Kuksa ylhäältä päin kuvattuna, tausta on lähellä kohdetta. 35 mm F1.4 1/20s ISO 100.

Saat syväterävyyden lyhemmäksi, kun objektiivissa aukko on säädetty mahdollisimman suureksi (numeroarvo pienimmäksi), pääset mahdollisimman lähelle kohdetta ja kamerassasi on mahdollisimman iso kenno.

Täyskennokameralla pääset lähemmäksi kohdetta, mitä kroppikennon kanssa. Puhelimen kanerassa on erittäin pieni kenno ja sen takia siinä ei yleensä saa pehmeää taustaa, kuin kuvankäsittelyllä tai sitten kamera ottaa useamman kuvan tai useammalla kameralla yhtaikaa ja kuvankäsittelyohjelma yhdistää nämä samaan kuvaan.

Kuksakuva samasta tilanteesta, kuin edellinen, nyt tautalla on enemmän tyhjää. Nuotio näkyy bokeh-palloina. 35 mm F1.4 1/100s ISO 100.

Kun vielä kuvauslokaatiossa valitset paikan, jossa kohteen taakse jää paljon tyhjää tilaa, eikä siellä ole heti takana jokin puu tai autiotupa, niin tausta on sumeampi.

Miten saada tähtitaivas kuvattua?

Yöllisissä taivaskuvissa tarvitaan usein jalusta ja valovoimainen laajakulmaobjektiivi. Käytin ennen 14 mm f/1.4 manuaalitarkennusobjektiivia, nykyään käytän 20 mm f/1.8 objektiivia, jossa on automaattitarkennus.

Pelkkä tähtitaivas on usein tylsä kuvana, mutta jos mukaan saa jonkin kohteen, saa kuva heti enemmän lihaa luiden ympärille. Kamera on jalustalla ja pitkä valotus.  20 mm F1.8 30s ISO 800.

Yöllä on tietysti todella pimeää ja haasteena on saada tarpeeksi valoa kennolle. Tämä onnistuu isolla aukolla, pitkällä valotusajalla ja/tai ISO-arvoa nostamalla. Kun on täysin pimeää, kuu ei valaise taivasta, eikä siellä ole valosaastetta, niin tarvitaan usein maksimivalotus. Otetaan niin pitkä valotus, kuin mahdollista, valitaan isoin aukko (pienin numeroarvo) ja laitetaan ISO-arvoa niin paljon, kun ollaan testattu kameran pystyvän tekemään kuvan ilman liian häiritsevää kohinaa.

Yökuva laavusta ja retkeilijästä. Tarkennus ei ole nyt äärettömässä, vaan laavussa. Ihmisen voi pyytää pysymään paikallaan jonkin aikaa ja valotusajaksi voi saada jopa lähes 10 sekuntia ilman, että kohde liikkuu liikaa. 20 mm F1.8 8s ISO 400.

Olen käyttänyt omassa 20 mm objektiivissa yleensä maksimissaan 25 sekunnin valotusta, 20 sekuntia on parempi tähtikuvissa, koska tähdet liikkuvat ja menettävät pyöreän muotonsa. Maksimivalotus riippuu objektiivin millimetreistä ja kennon koosta, näihin löytyy laskureita netistä.

Objektiivi pitäisi saada tarkennettua äärettömään, ja tämä on yleisin virhe ja syy epäterävään kuvaan. Ääretön harvoin on siinä kohtaa tarkennusrengasta, mihin se on merkattu. Tämä kannattaa testata ja opetella ensin valoisaan aikaan.

Kuu on liikkuva kohde ja vaatii nopean valotusajan, tai siihen tulee liike-epäterävyyttä. Kuvattu käsivaralta ilman mitään tukea. 500 mm F5.6 1/100s ISO 100.

Miten saada upea revontulikuva?

Revontulien kuvaaminen onkin jo melko haastavaa. Varsinkin jos haluat upean kuvan. Ensinäkin pitää osua ulos revontulien aikaan, tässä auttaa paljon, kun tilaa sähköpostiin revontulihälytyksen.

Kamera asetettu jalustalle pressulaavun eteen ja revontuli oli sopivasti takana. Kuuden sekunnin valotusaika riitti pysäyttämään liikkeen kivasti. 14 mm F2.8 6s ISO 1000.

Tarvitset jalustan (kolmijalka) ja kannattaa jo etukäteen miettiä hyvä kuvauslokaatio. Pelkkä kuva itse revontulesta on yleensä tylsä. Lapissa revontulet voi olla missä suunnassa tahansa, etelässä kun ollaan, niin revontulet loimuavat pohjoistaivaalla. Jopa kotonani, Paraisilla voi nähdä revontulia.

Yöllä vessassa käydessä näkyi vihreää huntua horisontissa. Kamera oli onneksi lähellä. Tarvitsin pitkän valotusajan, jotta syyskuun alun revontuli tallentui kennolle. 20 mm F1.8 20s ISO 800.

Revontuli on liikkuva kuvauskohde, joten liian pitkä valotusaika tuhoaa liikkeen ja kuvissa näkyy enempi tai vähempi vihreää mössöä. Käytän usein n. 3-6 sekunnin valotusta, jos reposissa on kunnon liike ja ne ovat tarpeeksi kirkkaita.

Leiriporukka ihailemassa öisiä revontulia. Hiukan nopeampi valotusaika olisi pysäyttänyt liikkeen paremmin. Kirkkain kohta on melkein palanut puhki. 14 mm F2.8 6s ISO 400.

Aika usein näkee, että revontulet on kuvassa palanut puhki. Kyseessä voi olla, että ne on valotettu liikaa kuvausvaiheessa tai sitten editissä. Puhkipalaneen revontulen tunnistaa siitä, että siitä häviää värit ja se muuttuu lähelle valkoista.

Harvinainen näky, korona. Revontuli on suoraan yläpuolella, Turussa. 14 mm F2.8 4s ISO 400.

Avain onnistuneeseen revontulikuvaan on hyvä lokaatio, perusteiden osaaminen, harjoittelu ja pitää vaan viettää paljon aikaa ulkona. Usein se paras hetki saattaa kestää vain minuutteja ja jos olet silloin sisällä, niin olet äkkiä jo myöhässä, kun menet ulos. Jätän joskus kameran valmiiksi jalustalle ulos, asetukset suunnilleen oikeiksi, vara-akku taskuun ja saatan mennä telttaan lämmittelemään ja käyn välillä ulkona tarkkailemassa taivasta.

Kuvaaminen vaelluksilla

Vaelluksilla kuvaaminen onkin sitten jo se kuninkuuslaji. Kun selässä on painava rinkka, istut packraftissa koskessa meloen, vedät ahkiota upottavassa lumessa tai keli on sateinen ja tuulinen, niin helposti jää kuvat ottamatta. Tässä auttaa se, että on kova into kuvata ja todella tykkää harrastuksesta.

Teltanpystytystä keskiyön auringonpaisteessa. Kuvaa on sävytetty hiukan violetin puolelle. 94 mm F6.3 1/1000s ISO 100.

Vaellusreissulle voi palata aina uudestaan selaamalla valokuvia. Monesti alkaa unohtamaan vaelluksilla tapahtuneita asioita, mutta kun on niitä dokumentoinut valokuviin ja videoihin, niin pääsee aina takaisin niihin rakkaisiin hetkiin.

Suurtunturien ihailija. 52 mm F8 1/500s ISO 100.

Olen kantanut aikamoisia kuvauskalustoja pitkin kairaa ja huomannut, että kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että käyttämäsi kamera on sellainen, että sillä tulee otettua kuvia. Eli saat kameran kädenulottuville, eikä se ole vain suojassa jossain rinkan pohjalla.

Tällaisessa kuvassa kannattaa joko rajata oksanjämät oikeasta yläkulmasta pois tai ne voi poistaa kuvankäsittelyohjelmien työkaluilla. 24 mm F7.1 1/50s ISO 100.

Kameroiden omat hihnat on minulla jäänyt aina kaappiin ja olen käyttänyt parempia. Olen käyttänyt kolmea eri hihnatyyppiä:

Slingi-hihna

Kameraa pystyy kantamaan pidempäänkin ja se on nopeasti saatavilla. Hihna ei paina pahasti olkapäille pitkälläkään siirtymällä. Sotkeentuu kuitenkin helposti rinkan hihnojen kanssa ja on todella ärsyttävää ottaa rinkka selästä, kun hihnat on sekaisin. Kamera ottaa myös helposti osumaa, jos sitä roikottaa kätevällä käyttökorkeudella.

Olkaviillekekiinnitys reppuun tai rinkkaan

Kamera on kätevästi hollilla koko ajan. Sen saa nopeasti käsille, ja on melko helppo laittaa takaisin. Kamera on hyvässä paikkaa, ettei saa iskuja kovinkaan helposti. Varsinkin painavampi kamerasetti alkaa kuitenkin painamaan pahasti jo muutaman tunnin jälkeen. Helpottaa hiukan, kun toiseen olkaviillekkeeseen laittaa juomapullon ja puolisen litraa vettä vastapainoksi.

Rannehihna

Mikäli kamera ei ole kauhean painava, sillä tulee otettua paljon kuvia, voi sitä pitää kädessäkin. Käytän tätä välillä, kun tiedän, että jossakin kohtaa vaellusta on todella kuvaukselliset paikat ja tulen ottamaan paljon kuvia. Ei toimi vaellussauvojen kanssa, joten käytän tätä vain lyhyen aikaa.

Ilman hihnaa

Aika usein pidän kameraa ilman mitään hihnaa. Tällöin minulla on jokin paikka, jonne saan kameran sujautettua. Kun kamerassa ei ole mitään hihnaa, niin se menee paremmin rinkkaan, vedenpitävään pyörälaukkuun tai melontakeulalaukkuun.

Suojaa kamerakalustosi

Kamerakalusto ei oikein pidä siitä, kun sitä siirretään kylmästä kuumaan tai kosteasta kuivaan liian nopeasti. Talvella jätän kameran teltan absidiin suojaan, mikäli telttaa lämmitetään. Kun palaan vaellukselta kotiin, kamera on ensin laukussa autossa pidemmän aikaa ja kotona se saa myös hetken odottaa, kunnes otan sen esille. Jos kameran ottaa nopeasti kylmästä lämpimään, sinne kondensoituu kosteutta sisälle.

Puurajan yläpuolelle noustessa muuttuu perspektiivi täysin. 35 mm F10 1/60s ISO 400.

Objektiivit kannattaa rinkassa suojata kolhuilta. Laitan usein villasukan objektiivin ympärille ja pakkaan sen pehmeiden vaatteiden tai makuupussin suojaan. Rinkassa myöskin kaikki varusteet on aina kosteudella suojassa vedenpitävässä kuivapussissa, kameravarusteet usein jopa tuplasti.

Mikäli objektiivi ei taivu tarpeeksi laajalle, voi tehdä panoraaman, jossa yhdistetään useampi kuva. 7 pystykuvan panoraama Pyhä-Nattasen huipulta. Näistä saa myös hyviä tauluja, pikseleitä on vaakasuunnaassa yli 10 000. 24 mm F4 1/1600s ISO 100.

Kylmällä kelillä kameroiden akut meinaavat kyykätä ja pidänkin usein vara-akkua housun etutaskussa lämpimässä. Reidestä hohkaa lämpöä akulle. Välillä kamerassa oleva akku väittää olevansa kylmettyään tyhjä ja vaihdan niitä edes takaisin taskuun ja takaisin kameraan.

Kyhmyjoutsen merenrannalla. 500 mm F8 1/1250s ISO 100.

Vaelluksella objektiivin etulasi saattaa helposti ottaa osumaa, ellei ole tarkkana. Sitä voi myös suojata vastavalosuojalla ja/tai ruuvaamalla suodinkierteeseen suojalasin. Olen hajottanut useamman vastavalosuojan, se on tehokas ottamaan iskun vastaan ja usein hajotessaankin vielä käyttökelpoinen ja halpa korvata hajotessaan.

Mikäli kamerasi ei ole sääsuojattu, kannattaa se suosiolla sateen sattuessa pakata kosteudelta suojaan rinkkaan.

Kuvien käsittely – RAW vai JPG?

Kun Facebook ja kännykkäkamerat tulivat suosituksi, niin valokuvaaminen muuttui. Rikkaissa länsimaissa käytännössä kaikilla on kamera käytössään ja jokainen on omalla tavallaan valokuvaaja. Kuvien käsittely kuitenkin on harvinaisempaa ja se herättää paljon kiivaita mielipiteitä. Joidenkin mielestä kuvia ei saisi käsitellä, koska sitten se ei ole enää aito, ja aito kuva on ainoastaan käsittelemätön kännykkäkuva. Kuitenkin tällöin unohtuu, että se kännykän kuva on itseasiassa käsitelty JPG-kuva. Siellä puhelimen ohjelmistossa on kuvankäsittelyohjelma, joka käsittelee jokaisen kuvan, välillä jopa aika reilusti.

Käsittelemätön RAW-kuva vasemmalla ja käsitelty kuva oikealla. Valotusta pystyy korjaamaan kuvankäsittelyssä varjoisilta alueilta ilman, että taivas palaa puhki.

Lopulta kuitenkin ratkaisevaa on, että kuinka paljon kuvaa käsittelee ja onko kuvalla ollut tarkoitus saada dokumentoitua se hetki mahdollisimman samanlaisena, kuin kuvaaja sen näki? Vai oliko tarkoitus olla luova ja tehdä kuvasta omasta mielestään mahdollisimman kaunis tai yrittää tallentaa enemmän tunteita, kuin ”todellisuutta”.

Kuva voi joskus olla luovempi taiteellinen näkemys, eikä sillä aina tarvitse jäljitellä ”todellisuutta”.

Ihmisen silmä ja aivoit toimivat hyvin erilailla, kuin kamera, joten ne eroavat toisistaan. Kannattaa joskus käyttää kunnolla aikaa kuvaushetkellä tilanteen katsomiseen ja sitten siihen kuvaan. Ne ovat hyvin erinäköisiä, valotus on vaikea saada samaksi, kuin se oli luonnossa, etenkin varjoiset paikat ja kirkkaat kohdat kärsivät ja kuvassa pitää niillle saada jokin kompromissi, koska kameroiden dynamiikka ei riitä tallentamaan yleensä kaikkea.

Vaeltaja vastavalossa. Vaelsimme keskiyön auringonpaisteessa. Minulla on valoherkkyyden takia pakko olla aurinkolasit päässä ja näen asiat usein erilailla lasien läpi. Muutin värimaailmaa jälkikäsittelyssä vastaamaan omia fiiliksiä. 50 mm F5.6 1/4000s ISO 100.

Usein retkellä tai vaelluksella keksin editoinnissa jonkin tyylin, jokin mieliala, mikä on itselle tullut värimaailmassa ja sitten lisään sitä kuviin. Ammattimaailmassa taas ei voi tehdä asioita aina omaan makuun, vaan pitää mennä joko asiakkaan tyylin mukaan tai keksiä kuvan käyttötarkoitukseen sopiva tyyli.

Lähikuva pitkällä teleputkella antaa pehmeän taustan. 500 mm F5.6 1/160s ISO 400.

Jos kuvia on tarkoitus käsitellä jälkikäteen enemmänkin, kannattaa kuvata RAW-kuvia, koska niissä on enemmän dataa. Mikäli kuvia ei käsitellä lainkaan tai tehdään vain pieniä korjauksia, voi olla hyvinkin järkevää kuvailla JPG-kuvia. Mutta jos joskus tulevaisuudessa innostutkin kuvankäsittelystä ja kaikki vanhat kuvasi ovat JPG-kuvia, niin voi harmittaa.

Lapinsirkku sulautuu maastoon, kuva maantasolta. 200 mm F6.3 1/160s ISO 100.

Itse pidän kuvien käsittelystä erittäin paljon ja se on yksi kivoimmista asioista vaelluksen jälkeen, kun pääsee katsomaan ja muokkaamaan kuvia. Tämän takia kuvaan RAW-kuvia ja käytän Lightroom-ohjelmaa. Tämä Adoben kuvaajan paketti maksaa alle 15€ kuukaudessa ja mielestäni sillä saa paljon enemmän vastinetta rahalle, kuin ostamalla kalliimpaa kamerakalustoa.

Metsäkaurispukki yllätti ja kamerassa oli väärät asetukset. Pannasin, eli käänsin kameraa juoksun suuntaan samalla kuvatessa ja pää tuli teräväksi, muuten malli ja tausta on epätarkka. Liike-epäterväyyttä ei pysty enää korjaamaan jälkeenpäin.

Lightroomin käyttö on hyvin helppoa, siihen löytyy paljon opetusvideoita YouTubessa. Voit myös tallentaa omat vakiosäädöt ja tarvittaessa ne saa heitettyä nopeasti kuville ja kuvien postaaminen someen on nopeaa. Käytännössä säilytät kovalevylläsi vain RAW-versiot ja exporttaat aina tarvittaessa JPG-kuvat ulos. Voit muuttaa kuvien käsittelyä jälkeenpäin koska vaan. Muista ottaa varmuuskopiot RAW-kuvistasi.

Vastuullisuus retkillä kuvatessa

Luonnossa kuvatessa pitää aina muistaa vastuullisuus. Vaikka tähtäimessä olisikin hieno kuva, muista liikkumisen rajoitukset ja eläimien rauha. Etenkin linnut eivät tykkää häirinnästä, joten niitä kannattaa kuvailla etäämmältä pidemmällä polttovälillä.

Droonikuva erämaassa antaa hyvän kuvan telttapaikasta. 

Ota huomioon myös muut ihmiset. Etenkin droonilla syntyy kovaa ääntä ja kaikki eivät halua sitä kuunnella luonnon rauhassa.

Luonnonssuojelualueilla droonien lennättäminen on kielletty liikkumisrajoitusalueilla sekä lintujen tärkeillä pesimäalueilla (esimerkiksi saarilla, luodoilla ja merenlahdilla, joilla pesii lintuyhdyskuntia) ja tärkeillä levähdyspaikoilla.

Toivon mukaan sait tästä pitkästä tekstistä vinkkejä ja inspiraatiota kuvaamiseen. Hauskoja hetkiä upean harrastuksen parissa!