Takaisin puuterin täyteisessä Verbierissä | Back in the pow and Verbier

Pilvien päällä on kaunista. So beautiful above the clouds.

Elias laskemassa yhteen Attelaksen kuruista matkalla kotiin. Elias cruising down in on of the Attelas couloirs on the way home.

Kivistä bootpackia, päältä aukesi hienot maisemat. Rocky bootpacks and good views from the top.

Kuruissa leikkimistä. Playing around in the couloirs.

Kiviset sisäänlaskut ovat tänä vuonna olleet aika paljon lumisempia! Rocky inruns have been a lot less rocky this season.

Eliaksen ja meidän kämppiksen tellupro Erikin kanssa mäessä. Skiing with Elias and our new chalet boy and telemark pro Erik.

Heippahei vaan kaikille vapaalaskun ystäville! Pientä hiljaiseloa on ollut blogin puolella, mutta täällä ollaan takaisin ruudun ääressä! Viimeisin päivitys taitaa olla marraskuulta (hups), kun asusteltiin vielä Tromssassa, joten pientä päivitystä kehiin ensin. Norjassa tosiaan laskettiin ja tehtiin töitä joulukuun alkuun asti, jonka jälkeen aloitettiin pitkä ajomatka kohti talven tuttua tukikohtaa eli Verbieriä. Tänne saavuttiin joulukuun puolivälin paikkeilla, ja aikamoiseen aikakapseliin sujahdettiin saman tien. Aikakapseliin sillä tavoin, että tänne saapuessa tuntuu kun ei olisi koskaan lähtenytkään, kun on tutut vuoret ja naamat vastassa. Toisella tapaa kapseliin myös, kun yhtäkkiä päivät menee niin vauhdilla ettei meinaa ehtiä paikalleen istahtaa! Ihan täysin lomailua ei tämäkään kausi ole, vaan teen töitä laskemisen ohella, ja siihen lisättynä alkukauden valtava lumimäärä on piettänyt tämän tytön aika kiireisenä 😉

Hello all the freeride people! It’s been a bit quiet here lately, but now I’m back behind the screen. A lot has happened since my last post in November (ops :D) so here’s a little update of what’s going on in our lives. We skied and worked in Tromsø until the beginning of December and then it was time to pack our car and head towards our winter base, Verbier in Switzerland. We got here in the middle of December and since then it has felt like being in a time machine. Time machine in a way that it feels like we never left, it’s so nice to be back and see all the familiar mountains and faces again. But time machine in a way too that there’s so much to do all the time that I haven’t really even had time to sit down. This season is not all about being on a holiday, I work as well besides skiing, so that mixed with the amount of snow this season has kept me super busy 😀

Niin paljon lunta ja niin vähän porukkaa! So much snow and so little people!

Metsäpyydaa Eliaksen perässä. Chasing Elias in the pow.

Droppeja syvään lumeen, skorpioneja ja uudet Outlaw X-siteet rikki heti toisena päivänä. Nyt on onneksi uudet osat alla ja siteet pelittää taas! Drops in the deep snow, scorpions and broken Outlaw X-bindings after two days of skiing. Finally got new pieces and everything is working again!

Niin syvää ja kevyttä lunta Medranin metsässä. So deep and light snow in the Medran trees.

Faceshotteja toisen perään. Faceshots!

Tämä on tosiaan mulle jo neljäs talvi Verbierissä, ja siinä missä muina vuosina ollaan kaivattu lunta tammikuuhun asti, oli tänä vuonna uskomattoman paljon lunta jo ennen joulua. Parhaimpia ja syvimpiä päiviä itselle mitä näillä vuorilla on tullut laskettua, uskomatonta! Erityistä oli myös hyvin vähäinen ihmismäärä, hissijonoista ei ollut tietoakaan ennen kuin joulun pyhät olivat ohi. Ilmat olivat sopivan kylmät ja lumi stabiilia. Ajateltiin, että tänä talvena täällä on porukkaa varmaan enemmän, kun Verbierin ja neljän laakson vuosikortin pystyi lunastamaan super halvalla -40% diilillä (+ työluvan kanssa lisä -50%), mutta täällä kylillä se ei itse asiassa ole paljoa näkynyt. Jollain tapaa tuntuu enemmänkin siltä, että vuosi vuodelta täällä on vähemmän nuorempaa laskukansaa talvehtimassa. Liekö Verbierin kovat hinnat vai viimeiset huonolumiset talvet, vai ylipäätään kausielämisen muodista poistuminen vai mikä, you name it! Onneksi me tykätään hiljaisuudesta 🙂

This is my 4th season in Verbier and opposite to all the other seasons before, we got so much snow already in December. Those days might have been the best and deepest days for me around these mountains ever, so unbelievably good! Another special thing was that there was no people around, I think the first time we got to stand on the lift queue was the day after the Christmas Day. The weather was really good, enough cold and  the snow was surprisingly stable. Verbier and the 4 Vallees had a really cheap season pass deal for this season so we thought that there would be way more people around, but it doesn’t really look like that. In stead it feels like there’s less and less young people doing a season here every year, maybe this place is getting too expensive or who knows why. Luckily we like it quiet! 

Elias elementissään. Elias in his element.

Mukavaa hyppiä kun alastulot on pehmeitä. Fun to jump when all the landings are soft.

Rory ja unelmapyydaa. Rory skiing the dream-like snow.

Erik ja nättejä tellukäännöksiä. Erik slashing some nice teleturns.

Kapeita harjanteita. Small ridges.

Elias droppaileen laskuun. Elias dropping in.

Ja lisää pehmeitä kuruja. And more soft couloirs.

Joulun jälkeen Verbieriin, kuten melkein koko Sveitsiin, iski kova myrsky tuulineen ja sateineen. Täällä siitä selvittiin onneksi aika pienin tuhoin, mutta aika monena päivänä ovat tänä kautena olleet hissit jo kiinni kovan tuulen ja korkean vyöryvaaran vuoksi. Aikamoista arvaamatonta vuoristorataa säiden ja lämpötilojen kanssa. Keleistä huolimatta oli tammikuun toisella viikolla vuorossa perinteinen Verbier Freeride Week , eli kolme 2* arvoista FWQ- eli Freeride World Qualifier-kisaa. Siinä missä viimeisenä parina vuotena on tullut seisoskeltua palkintopallilla, ei tänä vuonna oma suorittaminen ollut ihan yhtä hyvän tasoista 😀 Ensimmäinen kisa päättyi aika alkuvaiheessa sauvan alastulossa tiputtamiseen, mikä tarkoittaa automaattisesti alhaisia pisteitä. Seuraavassa kisassa tuntui jo laskun puolivälissä ettei meinaa millään jaksaa laskea, ja missasin myös yhden dropin kun ei meinannut löytyä hyvää take offia kivien seasta, ja lopputuloksena oli 6. sija. Voimattomuuteen tulikin selvä syy seuraavana aamuna ja viimeisenä kisapäivänä, kun monoja jalkaan laittaessa alkoi masu ilmoitella vastahakoisuutta, ja siitä hetkestä seuraavat kolme päivää menikin vessanpönttöä halaillessa ja sängynpohjalla kuumeessa. Eli kokonaisuudessaan aika epäonnistunut viikko, mutta sellaista se välillä on. 😀 Onni onnettomuudessa etten ehtinyt gondoliin asti sinä aamuna………..

After Christmas Verbier got hit by a big storm with a lot of wind, rain and snow. Luckily it didn’t make a lot of damage in the village but the lifts have already been closed quite many times due to high winds and high avalanche danger this season. The last weeks have been like a rollercoaster with the weather and temperatures. Despite the rolly weather, on the second week of January it was time for the annual Verbier Freeride Week with three 2* FWQ-comps. Unlike the previous years this year my skiing wasn’t good enough to make it to the podium 😀 On the first comp I dropped my pole on the landing which automatically means losing your points. On the next comp I felt super exhausted already half way down and then missed a drop when I couldn’t find a good take-off. So I ended up on the 6th place. On the next morning just before the last comp when I was putting my boots on my tummy started to feel really strange…and from that moment on I spent the next three days hugging the toilet and being in bed with fever. So the whole week went reeeally bad but that happens 😀 Thanks universe that I never made it all the way to the gondola that morning……

Ensimmäisen päivän kisaseinä hissin oikealla puolella. First comp face on the right side of the lift.

Tyttöjen kanssa metsäpyydälla! Some more pow in the trees with girls.

Norjan Lisen valmiina kuruun, huippua kun on niin hyvä tyttöporukka tänäkin talvena mestoilla! Norwegian Lisen ready to drop in to a couloir, so much fun to have such a good group of girls around this season too!

Meidän norjalainen kämppis Ida fiilistelemässä auringon kanssa. Our Norwegian roommate Ida smiling with the sun.

Nyt on siis sairastelut toivottavasti sairasteltu, ja uusi myrsky ja isot lumisateet matkalla kohti meitä! Vauhdikkaan alkukauden päätteeksi teki ihan hyvää pysähtyä ihan täysin, kirjaimellisesti, vaikkei sairastaminen koskaan mukavaa ole. Lepo on tehnyt hyvää, nyt alkaa olla keho ja mieli taas valmiina poistumaan kotoa ja laskemaan pyydaa ;D Seuraavaan kertaan siis!

So hopefully this sickness is now beaten. And it looks like there is a nice storm with a loooot of snow heading towards us too! With a super busy season so far it’s been good to stop, literally, even though it sucks to not feel good. But it has been good to rest and sleep a lot, now my body and mind are so eager and ready to get out and shred more pow!

Laura