Syyskuun retkikohde — Kevon luonnonpuisto

Esittely

Kevo, tuo Suomen yksi pohjoisimmista retkikohteista, jonka alueella voi kokea ainutlaatuisia hetkiä. Alueen ympäristölle arvokas luonnonpuisto on perustettu suojelemaan haurasta tunturiluontoa, jonka merkityksen ymmärtää siellä käydessä. Jokaisen vierailijan on hyvä muistaa, että puiston alueella saa liikkua vain merkityillä reiteillä, niiltä poikkeamatta. Se on äärimmäisen tärkeä ohje noudattaa, sillä alueen tunturiluonto on hauras.

Markkinointitiimimme Teemu kulki Kuivin kierroksen muutama vuosi sitten. Alueen uskomattoman upea karu avotunturi jätti unohtumattoman vaikutuksen ja hän tulee varmasti vielä palaamaan kanjonireitille tulevaisuudessa.

On perusteltua suositella Kevon luonnonpuistoa enemmän vaeltajien kohteeksi, kuin niinkään päiväretkeilijöiden tarpeisiin sopivaksi. Puiston sijainti on melko syrjäinen, eikä sen saavutettavuus ole päiväretken luonnollisten aikataulurajoitteiden myötä järkevä.

Mutta sitten kun paikalle pääsee, aukeaa melkoinen vaeltajan paratiisi. Kaksi selkeästi toisistaan erottuvaa merkittyä reittiä saavat vaeltajan harkitsemaan paluuta jo ensi käynnin jälkeen.

Kevon reitti

Tunnetuin ominaispiirre puistolle on tietenkin Kevon kanjoni, jonka vastaavaa syvyyttä ja pituutta ei muualla Suomessa olekaan. Yli 40 kilometriä pitkä ja paikoitellen jopa 80 metriä syvä kanjoni on varsin unohtumaton näky. Puiston tunnetuin reitti kulkeekin tuon kanjonin mukaisesti, välillä laskien alas kanjoniin ja taas nousten ylös tunturiin.

Selkeästi merkitty Kevon kanjonireitti on kuitenkin paikoitellen jopa haastava korkeuserojen ja epätasaisen kulkupinnan myötä. Yhteensä noin 63 kilometriä pitkä taival on upea kokemus vaihtelevien maisemien ja yllä kuvatun uniikin kanjonin myötä.

Reitillä on nähtävyyksiä upeasta hiekkaharjusta, kanjoniin ja korkeisiin vesiputouksiin. Reitin noustessa ylös kanjonin reunalle, voi vaeltaja päästä tutustumaan karuun tunturiluontoon, jossa suojaisat paikat ovat vähäisiä, mutta maisemat upeita. Kirkkaalla säällä näkyvyys on miltei rajaton. Pari vesistönylitystäkin reitille mahtuu. Nämä ylitetään kahlaamalla yllä kulkevan vaijerin ja käsilenkkien avulla.

Reitin kulkemiseen on hyvä varata useampi päivä ja sen voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa. Erityisen tärkeää vaellusta suunniteltaessa on ottaa huomioon logistiikka. Kevon reitti ei ole rengasreitti, eli aloitus- ja päätepisteet ovat reitin vastakkaisissa päissä. Vaeltajat ovatkin käyttäneet siirtymiseen joko bussia, tai omalla autolla kulkevat ovat hyödyntäneet autonsiirtopalveluita paikallisilta yrittäjiltä.

Kuivin reitti

Toinen vaihtoehtoinen merkitty reitti puistossa on Kuivin reitti. Tämä reitti kulkee samaa matkaa noin puolet kanjonireitin kanssa, joskin itse kanjonin osuus Kuivin reitillä on melko vähäinen. Kanjoniin pääsee toki tustumaan muutaman kilometrin matkalta.

Logistisesti Kuivin reitti voi olla mieluisampi monelle, sillä reitti on kuljettavissa rengasrettinä puiston eteläiseltä lähtöpisteeltä, Sulaojan parkkipaikalta. Vaellus alkaa kumpuilevassa hiekkakangasmaastossa ja jatkuu kohti Luomusjärviä, joiden läpi kuljetaan hyvin kapeaa harjua. Järven jäädessä taakse, Kuivin reitti erkanee kanjonireitistä ja nousee ylös avotunturiin suoraan pohjoiseen.

Avotunturiosuus on usean kymmenen kilometrin mittainen, eikä siellä ole sääoloilta suojaa tarjolla, nimensä mukaisesti. Tämän äärimmäisen karun osuuden varrelta löytyy onneksi kolme metsähallituksen ylläpitämää levähdyspaikkaa, joissa on mahdollisuus saada katto pään päälle. Syyskuussakin kylmänviimaiset lumisateet ovat mahdollisia, ja yölämpötilat voivat myös laskea selkeästi pakkasen puolelle.

Viimeinen autiotupa avotunturiosuudella on niin kutsuttu Kuivin kämppä, joka lepää Kuivi-tunturin juurella. Tähän on helppo jättää kantamukset ja käydä huiputtamassa tunturi, jonka laelta näkee pitkälle Norjan puolelle. Kämpän tienoo on muutenkin hienoa seutua katsella ympärilleen ja tehdä huomioita, miten purot ja joet ovat muovanneet uomiaan tunturien maltillisten lakien väleistä.

Kuivilta reitti kaartaa jyrkästi kohti kaakkoa ja kanjonia. Kumpuilevaksi muuttuva maasto saa vaeltajan pohtimaan miltä Kevon kanjoni tuleekaan näyttämään, kun se aikanaan aukeaa edessä koko komeudessaan. Lopulta kun kanjonin reunalle pääsee, voi vain ihmetellä miten sanoinkuvaamattoman karusta tunturista saapuneena seuraava luonnonmuodostelma jättää jälleen hiljaiseksi.

Hetken päästä vaeltaja pääseekin laskeutumaan alas kanjoniin Fiellun putoukselle, joka syksyllä ruskan aikaan on kuin keltainen paratiisi värien ja veden loistaessa auringon valossa. Täältä ei halua lähteä pois!

Vesistönylityksen jälkeen reitti ohjaa vaeltajan kanjonin vartta takaisin Ruktajärven autiotuvalle, jonka jälkeen on enää paluu lähtöpaikalle harjun ja hiekkakankaan lävitse.

Saapuminen

Kevon luonnonpuistoon pääsee bussilla Ivalosta niin eteläiselle Sulaojan, kuin pohjoselle Kenesjärven parkkipaikoille. Yhteys on saatavilla ympäri vuoden.

Samat pisteet ovat saavutettavissa omalla autolla Ivalon kautta. Kauempaa tulevan vaeltajan on tietenkin ensin saavuttava Ivaloon. Junalla matkustavien lähimmät pysäkit ovat Rovaniemellä ja Kemijärvellä.