
Olen pienästä asti rakastanut syksyä, en oikein tiedä miksi. Kun aloin retkeilemään, liikkumaan enemmän ulkona ja harrastamaan vaellusta, syksy oli heti minulle se rakkain aika. Aloin miettimään, että mikä siinä syksyssä on niin mahtavaa… Kuitenkin silloinhan kesä on loppu, kesälomat on käytetty, ilmat kylmenevät ja vettä sataa jatkuvasti. Mikä ihme siitä tekee ulkoilmaihmisten suosikkivuodenajan?
Ehkä tämä kuva selittää, miksi rakastuin syksyyn juuri vaellusta ajatellen. Elämäni ensimmäinen “oikea” vaellus oli juuri syksyllä, parhaaseen ruska-aikaan. Minulla kävi vielä todella hyvä tuuri ilmojen suhteen ja päivällä sai nauttia 20 asteen lämmöstä ja sinisestä taivaasta. Yöllä sai ihastella revontulia lähes kyllästymiseen asti.
Kun vielä päivät vaelsi tällaisessa värien loistossa, sydämeni oli myyty. Mikään ei voi olla kauniimpaa, kuin ruska-aika Suomessa.
Syksyllä myös alkaa tulla pitkän tauon jälkeen pimeitä öitä. Pimeät yöt ovat romanttisia ja ovat todella maagisiakin valoisan kesän jälkeen. Nuotiolla on mukavaa istuskella liekkien lämmössä.
Ystävien kanssa voi mennä vaikkapa lähialueen laavulle yöksi, kun suurin osa ihmisistä ei enää liiku ulkona, saatika vietä öitänsä siellä. Se onkin yksi asia, mitä syksyssä eniten pidän, suosituimmatkin retkikohteet hiljentyvät ja niissä saa viettää aikaa omassa rauhassa.
Harrastan vanhojen kirveiden kunnostusta ja keräilyä. Teen myös puukkoja, jos niin saa sanoa, koska ostan terät valmiina. Näitä kaunokaisia onkin kiva päästä testailemaan tulipaikoille, kun en omaa metsää omista.
Jonain päivänä pitäisi vielä aloittaa kuksien valmistus, sillä välin kahvi maistuu kyllä ihan hyvälle ostetustakin kuksasta, varsinkin kun sen on ostanut minulle lahjaksi rakas vaimoni.
Suurin osa meistä on varmasti käynyt sienestämässä. En itse niinkään ole pitänyt sienien syömisestä, mutta on niitä aina ollut ilo keräillä. Se tuoksu mikä kosteasta maasta syksyllä leijailee on kyllä syöpynyt aivojeni perukoille.
Vuoden ensimmäisellä sienestysreissulla kestää yleensä vähän aikaa, että löytää ensimmäiset sienet. Sen jälkeen kun verkkokalvot oppivat etsimään sieniä, niin niitä löytääkin jo paljon helpommin.
Mustikat tulee jo ennen parasta sieniaikaa, mutta välillä niitäkin riittää syötäväksi vielä pitkän aikaa syksylläkin. Mustikkapiirakka tuoreista mustikoista on jälkiruoista paras!
Puolukat alkavat kypsymään mustikoiden jälkeen ja yksi lempijälkiruoistani onkin puolukoista tehty vispipuuro.
Retkeily ja ulkoilu on syksyllä mahtavaa, kun ei ole liian kuuma. Voi pukeutua hiukan runsaampaan vaatetukseen. Eteläisessäkin Suomessa tulee usein todella kaunis ruska-aika ja aina ei tarvitse mennä Lappiin asti siitä nauttimaan.
Jos tavallinen kävely ja retkeily alkaa kyllästyttää, niin vesiltä käsin aukeaa jälleen uusi maailma. Kanootit, kajakit, packraftit ja soutuveneet ovat lihasvoimin liikkuessa todella tunnelmallisia. Meloessa tai soutaessa saa kaikki aistit käyttöön.
On olemassa myös paljon retkeilypaikkoa, jotka ovat saaressa. Näissä kohteissa saa varsinkin olla syksyllä pitkälti omassa rauhasssan. Lämmintä, veden- ja tuulenpitävää vaatettaa vaan mukaan, niin ei ole kelilläkään mitään väliä.
Hikiurheuilua harrastaessa nauttii myös viileämmistä ilmoista. Polkujuoksulenkit alkavat rullaamaan paremmin. Tulee tehtyä pidempiä lenkkejä ja tutkittua uusia alueita.
Aina ei ole aikaa lähteä yöksi retkeilemään ja tavakseni tuli opiskeluaikoina pakata aamupala- tai lounasleivät mukaani ja kävin nauttimassa ne lähimetsässäni 15 minuutin kävelymatkan päässä kodistani. Teen tai kahvin voi keittää paikan päällä keittimellä tai kuljettaa mukanaan termospullossa.
Valokuvaaminen on myös yksi tärkeimmistä harrastuksistani, joka ajaa minua ulos. Syksy on myös luontokuvaajan paras sesonki, mutta kaupungeissakin riittää kuvamista, kauniita paikkoja löytää kaikkialta. Mistä tulikin mieleeni, että pitääkin päästä taas kyllä ulos nauttimaan syksyn väriloistosta ja jos menisi vaikka huomenna testaamaan uutta kameraa.
Ulkoilurikasta syksyä kaikille!