Suunnistusleirillä Espanjan metsissä

Helmikuu on hyvä leirikuu! Meillä suunnistajilla on tapana käydä kevättalvella etelän lämmössä viikon-parin tai jopa kuukausien pituisilla leireillä. Kun kelit täällä metsässä on lumiset ja liukkaat, tarjoavat Etelä-Euroopan maastot mainiot puitteet harjoitteluun. Sula pohja, uudet maastotyypit ja hellivä lämpö mahdollistaa laadukkaan harjoittelun ja ennen kaikkea suunnisturutiinin kehittymisen ennen kisakauden alkua. Tänä vuonna meidän seuran pieni kokoonpano suuntasi Espanjaan, Alicanten dyynimaastoihin ja Murcian vuorille. Lue alta mitä suunnistusleireillä puuhataan ja bongaa reissun kohokohdat!

Meidän leirijakso jakaantui puoliksi, josta ensimmäisen puolen vietimme vuoristoisemmassa ympäristössä ja loppupuolen harjoittelimme Alicanten dyynimaastoissa. Kaksi erityyppistä ympäristöä tarjosi uutta haastetta ja piti homman mielenkiintoisena! Alemmassa kuvassa näkymä ensimmäisen majoituksen ikkunasta. Ceheginin kylä pisti ihmettelemään entisajan rakennusratkaisuja.

Almudenan treeni sisälsi 6*1km suunnistusintervalleja, 100 päisen lammasjoukon keskellä metsää ja viehkeän omenatarhan maalissa. Päivittäinen ohjelma mukaili tuttua slogania #traineatsleeprepeat eli aamulenkki, aamupala, aamu harjoitus, lounas, lepo, snack, iltaharjoitus, dinner, venyttelyä ja nukkumaan. Yksinkertaista ja niin ihanaa.

Ensimmäisenä viikonloppuna päräytimme kisakauden käyntiin ja osallistuimme Costa Calidan kaksi päiväisiin kisoihin. Espanjan ja Portugalin alueella järjestetään tähän vuoden aikaan jo paljon kisoja, jotka onkin hyvä sulauttaa leiriohjelman jatkeeksi. Lauantain pitkämatka pisti pakarat kuumaksi niin hyvin, että seuraavana päivän stratissa ei tarvinnut sekuntiakaan miettiä mitä oli eilisen päivän tehnyt…

Oli kyllä mageeta päästä taas kisaamaan ja hakemaan hyvää suoritusrutiinia. Olav suunnisti odotetusti miesten eliitin voittoon ja nappasi kohtuullisen maukkaan palkinnon.

Etelän-leirien yksi parhaista puolista on päätyminen mitä hienompiin luontokohteisiin. Kesken suunnistusharjoituksen voit yhtäkkiä tajuta juoksevasi järkyttävän suuren kanjonin pohjalla tai sitten olet huomaamatta kiivennyt parhaimmille näköalapaikoille. Joskus olen juossut hikipäissäni vihaista sonnia karkuun tai etsinyt rastia pienistä luolista. Mahtavia elämyksiä, joita muistelen lämmöllä. Eikä tämänvuotinen sprinttitreeni Ceheginissäkään jää unholaan kun tajusin yhtäkkiä joutuvani keskelle karnevaalikulkuetta. Olav veti senkin treenin sitkeästi loppuun todeten: ” I think I wasn’t the weirdest one…”

Yhtenä iltatreeninä meillä oli polkujuoksua vuorilla. Sanat vuori ja juoksu saa motivaatio- ja innostusmittarini kohoamaan aina pilviin. Siinä on aina jotain erityistä kun pääsee omin jaloin tamppaamaan mäkeä ylös ja huipulla ihastelemaan komeita maisemia. Tässä treenissä hymy oli herkässä, mahtava ilta!

Loppu viikoksi suuntasimme Alicanten treenikeskukseen, mikä on suosittu leirikohde suunnistajien keskuudessa. Treenit sijaitsevat pääosin kiven heiton päässä, joten treenimatkoihin ei onneksi tarvinnut kuluttaa enää niin paljoa aikaa. Yllä muutama karttaesimerkki meidän harjotuksista; Santa Polan reilu 9km latu ja Guardamar Norten rastinottotreeni.

Leirin lopussa olin erityisen iloinen ja onnellinen. Viimeinen päivä oli aurinkoinen ja pääsimme juoksemaan rantaa pitkin pitkät verkat treenikartalle. Loppuverkan aikana mietin kuinka hyvin kaikki harjoitukset pääosin sujui, kuinka mukava pieni porukka meillä olikaan kasassa ja kuinka valtavan hyvän fiiliksen voi saada yhden suunnistutreenin onnistuessa tyydyttävästi! Pienistä onnistumisista on hyvä kylvää iloa päiviin!

Nyt vielä nauttimaan hiihtokeleistä ennen kauden alkua!

Mukavaa maaliskuuta!

Eve